Marraskuu yllätti loimittajan

On ollut niin ihana syksy, että ei ole juuri tarvinnut loimittamisia miettiä. Onhan kopukalla kuitenkin melko komea luonnon luoma syysasu, jonka lämmönsäätelyominaisuudet ovat aivan toista luokkaa kuin millään ihmisen ompelemalla.

Ja kun ei tarvitse miettiä loimittamista, on tullut lähinnä vain ohimennen pohdittua, että äipän autotallissa olisi röykkiö poninvaatteita odottamassa pesua.

Tästä kaikesta seurasi sellaista, että kun marraskuu salakavalasti alkoi pyyhkiä Etelä-Suomea, erään nelijalkaisen blogitähden vaatekaapissa oli tasan kaksi pestyä kurahaalaria.

Loimi, jota ei ole pesty aikoihin.

Toinen on sellainen kesämalli, joka lähes nollakelissä enemmän viilentää kuin lämmittää ponieläintä. Henkilökohtaisesti olen asettanut kesäsadeasun käyttörajoitukseksi sellaiset +10 astetta. Sitä viileämpään säähän puemme jotain, joka korvaa karvan lytistämisestä aiheutuneen haitan lämmittävällä vuorella.

Yksi mainitunlainen takki oli ihan sattumalta pestynä, nimittäin Bucas smartex.

Samainen loimi jäi vähän pieneksi jo viime syksynä, mutta eihän se nyt niin justiinsa ole, vaikka pylly vähän pilkottaisikin.

Nyt oli nyt kuitenkin myönnettävä, että "raskauskiloja" kerryttänyt poni ei mahdu enää 115-senttiseen sadeviittaan. Tarkemmin sanottuna kaula-aukko oli jäänyt pieneksi. Kun poni kurotti kaulaansa alaspäin syödäkseen kuten hevosen kuuluu, loimi puristi sitä kurkusta. Ja ihan seisoessa kaula-aukko pureutui ponin niskaan aika ikävän näköisesti.

Tämä kaikki valkeni vuoden hevosenomistaja -kandidaatille viime sunnuntai-illan pimeydessä. Kesätakki olisi vielä mennyt, mutta oli liian kylmä. Fleeceloimiakin oli varastossa vain se yksi, joka ei kesäloimen alle mahtuisi. Onneksi tallinpitäjä sai kaivettua Ruusalle lainaksi fleecekerraston, joka saatiin kuoritakin alle lämmittämään.

Seuraavaksi päiväksi oli haettava omasta varastosta ne kuraiset pesemättömät syysloimet, jotka koossa 125 cm löytyivät (kuva yllä).

Koska sellaisia istuvia syysasuja ei ole kuin se yksi viime syksynä hommattu, ei ollut paljon muuta mahdollisuutta kuin lähteä taas loimikaupoille. Etenkin kun se viime syksynä hommattu 150-grammainen on tällaiseen +10 lämpötilaan pikkuisen liikaa ponille, jota ei ole yöpakkasiinkaan loimiteltu.

Avaruusteknologiaa ponilla päällä.

Kävin Hipposportissa, jossa oli oikeastaan pakko ostaa useita loimia, koska siellä sai kolme Bucasia kahden hinnalla. Köyhdyin järkyttävästi tälläkin hinnalla.

Ostin yhden perus-Smartexin, saman 200-grammaisena talvitakkina ja vielä uuden tuttavuuden, Power Turnoutin. Se on ilmeisesti jotain avaruusteknologiaa, sen verran hulppeilla sanoilla sitä myydään. Jää nähtäväksi, miten hyvin myyntipuheet vastaavat todellisuutta.

Sovituksessa oli todettava, että ei se perus-Smartex kovin mukavasti jättänyt tilaa kurkulle numeroa isommassakaan koossa, joten aion käydä sen vielä vaihtamassa toiseen malliin. Kenties juurikin tuohon Power Turnoutiin, joka tuntui jättävän paremmin tilaa, vaikka se kyllä tuossa kuvassa näyttääkin aika ahtaalta. Ehkä pitää sovittaa big neck -mallia, koskapa Ruusan kaula on muhkeutunut melkoisesti.