perjantai 2. syyskuuta 2016

Ammattilaisen säilömiä muistoja meistä

Kun ponini kunto vuosi sitten oli heikoimmillaan ja velloin jo etukäteen lopullisen eron tuskaa, mietin, mitä tarvitsen, kun ponini on poissa. Tarvitsen muistoja. Muistoja meistä yhdessä.

Mikäpä olisi mieluisampi muistojen säilömistapa kuin ammattilaisen ottamat yhteiskuvat? 




Rimma Photographyn olin jo aiemmin bongannut toisesta blogista, jossa kuvat rimmasivat kauniisti vanhan hevosen muistokirjoituksen kanssa. Sellaisia kuvia minäkin haluan laittaa Ruusan muistokirjoitukseen, ajattelin.

Kun muistokirjoituksen tekeminen lykkääntyi (ja toivottavasti se ei tule ajankohtaiseksi vielä aikoihin), kuvat jäivät julkaisematta. Nyt on minusta korkea aika korjata vahinko, sillä näiden ottamisesta on jo noin vuosi aikaa. Yhteensä kuvauspakettiin sisältyi 15 kuvaa, joista valitsin tähän osan.


Rimman etukäteen lähettämissä ohjeissa kehotettiin pukemaan päälle jotain, missä on mukava olla. Joten loogisesti päätin laittaa ilman olkaimia mekon, jota olin käyttänyt aiemmin vain olkaimilla. Ja senkin olin tehnyt viimeksi vuosia aiemmin.

Tilanteessa kävi ilmi, että yläosan täyttämiseen olisi ilman olkaimia tarvittu vähän isompaa kuppikokoa. Jouduin siis kuvausten ajan vähän väliä nostelemaan asuani, jotta homma ei olisi lipsunut K-18-osaston puolelle. 


Poseerausfiilistä kieltämättä laski myös se, että hetkeä ennen sovitun kuvausajan alkua taivaalta alkoi tulla vettä. Viimeisen päälle puunaamani poni kastui ja sitä ketutti. Samaan aikaan yritin rauhoitella koko ajan ahdistuneempaa eläintä ja kannatella valuvaa mekkoa sekä tietysti näyttää siltä kuin minulla olisi kauhean ihanaa, vaikka oikeasti tuntui epätoivoiselta.

Onneksi kuvaaja oli ihanan lämminhenkinen.

Kun sain koevedokset nähtävikseni, olin aivan ällistynyt. Vaikka olin kuvaustilanteessa miettinyt, mahtoiko meistä saada yhtään kunnollista otosta, Rimman kuvissa oli satumainen tunnelma. 


Sitä paitsi juuri ennen kuin kuvaussessio oli ohi, pilvet repesivät ja paljastivat järvellä aivan uskomattoman upean auringonlaskun. 


 
Auringonlaskuisessa rannassa alkoi myös tuntua siltä, että voisimme sittenkin yrittää saada kuvia, joissa istuisin Ruusan selässä. Sellaiset olivat etukäteen toiveissani, mutta kuvausten alkuvaiheessa poni oli niin stressaantunut, että selkäännousu olisi ollut terveysriski.

Kovin kauan en uskaltanut selässä istua rannassakaan, sillä poni pyöri hermostuneena ja minua jännitti olla sen selässä ilman satulaa ja varsinkin ilman kypärää (ennen tätä olin ollut ponin selässä ilman kypärää viimeksi ehkä teininä enkä aio sitä ottaa millään tavalla tavaksi).

Mutta silti tilanteesta tuli kuva, jossa näytämme ihan tyytyväisiltä.



Vaikka ammattilaisen lasku vähän kirpaisikin niin raha ei minusta mennyt hukkaan. Nämä kuvamuistot ovat kullanarvoisia.

22 kommenttia:

  1. Aivan uskomaton tuo toisiksi viimeinen kuva! Kaikki ovat upeita, mutta se on henkeä salpaava. Täytyy laittaa kuvaajan nimi mieleen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kannattaa laittaa nimi ylös, on kyllä niin taitava!

      Poista
  2. Vastaukset
    1. Niin minustakin! Rimma on kyllä taitava.

      Poista
  3. Vastaukset
    1. Kiitän, vaikka kiitos tietysti kuuluu kuvaajalle!

      Poista
  4. Voi miten suloisia kuvia. Tuo neljänneksi alin, jossa olette hienojen lehtipuiden alla, on kuin maalaus. Näissä on ihana tunnelma!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minustakin tunnelma on tosi ihana näissä, vaikka tosiaan kuvaustilanteessa ei tuntunut kovin hehkeältä. Tuo puiden alla -kuva on sellainen, mistä olen miettinyt taulun teettämistä.

      Poista
  5. Vastaukset
    1. :) Voin kyllä suositella tätä kuvaajaa!

      Poista
  6. Aivan ihania kuvia, taattua Rimmaa! :) Sama tunne mulla oli silloin kun hän otti minusta ja Nopsusta kuvia. Ihan kamalaa sähläystä, tuntui ettei Nopsu ollut ollenkaan oma itsensä vaan hevonen ja minä molemmat hermona - ja lopputulos oli ihan mielettömän hieno. Siinä se ammattilaisen taito tulee esiin. :)

    Aion kyllä ottaa tämän ihan tavaksi kaikkien rakkaiden hevosten kanssa. Nopsun jälkeen tulleen ylläpitohepan kanssa meitä kävi kaksi eri kuvaajaa kuvaamassa ja nyt kun hevonen myytiin suunniteltua aiemmin enkä voinutkaan ostaa sitä itselleni niin ne kuvat on mulle kultaakin kalliimpia.

    Arjessa napsituilla kännykkäkuvilla on oma suuri tunnearvonsa, mutta kyllä niitä kauniita ammattilaisen ottamia kuvia on ihana ihastella ja kaipuulla katsella uudestaan ja uudestaan vielä vuosienkin päästä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tosiaan, ammattilainen on ammattilainen. Moni harrastajakin ottaa nykyään aivan upeita kuvia, mutta silti koin, että ammattilainen tuo yhtälöön jotain ekstraa. Hinta on tietysti korkeampi, mutta loppujen lopuksi ei niin kauhean korkea kuitenkaan.

      Olen miettinyt, että jos kaikki menee hyvin ja Ruusalla on ensi kesänä varsa, voisin kysyä Marjaanaa uudelleen. Jos vaan on sen verran irrottaa rahaa, työtilanne on nyt sen verran epävarma että ylimääräiseen ei välttämättä ole ensi kesänä laittaa rahaa.

      Poista
  7. Huikean kauniita kuvia!! Ammattilaisilla todella on taito saada kuvaan kaikki kauneus vaikka itse tilanteessa tuntuu siltä että reisille meni.

    Nimim. Kun jälkikasvu oli parin viikon ikäinen, käytiin kuvaamossa otattamassa vauvamuistoja. Laps laitettiin patinoituneeseen peltiämpäriin ihanien valkoisten vällyjen päälle "sievästi uinumaan". Hän väänsi sinne ihaniin vällyihinsä oikein kunnon maitokakkaturaukset ja kun kakka kävi viileäksi niin alkoi parku. En tiedä miten on mahdollista että meillä on silti kehyksissä kuva levollisesti kameraan katselevasta suloisesta ämpärivauvasta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mahtava tarina vauvakuvauksista! Ilmeisesti on kuitenkin ihan tavallista, että kuvaustilanteessa ei olla ihan parhaimmillaan... Siinä se kuvaajan ammattitaito tosiaan tulee esille.

      Hyvän kuvan syntymiseenhän ei onneksi tarvita kuin se sekunnin murto-osa, jona kaikki on kohdallaan. Kun se hetki tulee, hyvä kuvaaja on valmiina.

      Poista
  8. Aivan mahtavia kuvia! :) Tuo ensimmäinen auringonlaskukuva on suosikkini.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, minäkin olen tosiaan näihin kovin tyytyväinen. Ja tuo auringonlaskukuva taisi olla myös kuvaajan suosikki, koska laittoi sen heti tuoreeltaan portfolioonsa. Minua vähän häiritsee siinä oma jäykkä asentoni, mutta muutenhan se on aivan upea.

      Poista
  9. Aivan mielettömän kauniita kuvia. Ja TE olette kauniita! <3
    -Hanne

    VastaaPoista