"Nyt on kyllä lyhyt selkä" - Minä sydän Hipposportin satulansovittajat

Jo aikaisemmissa omatoimisovituksissa on käynyt ilmi, että satulan löytäminen lyhytselkäiselle pikkuponille ja lähes aikuisen kokoiselle ratsastajalle ei ole amatöörin hommia. Koska myös lähin ammattilaispiste oli nyt palannut lomilta, suuntasimme tänään sinne eli Hipposportin satulastudioon.

Ensimmäisenä satulasetä toiveikkaasti nosti rimpulan selkään 16-tuumaista Prestigen koulupenkkiä, jollainen hänen perheensä pikku-welshillä kuulemma on. Mutta jokusenkin satulan Ruusan selkään nostaneena näin välittömästi, että e-ei.

"Nyt on kyllä lyhyt selkä", parahti setä paikannettuaan Ruusan viimeisen kylkiluun, ja kutsui toisenkin satulasedän asiaa ihmettelemään.

Kyllä, Ruusan kylkiluut ovat keskittyneet sen verran lyhyelle alueelle selässä, että sopivia minipaneeleita ei sovitusstudion lukemattomilla satulatelineillä ensihätään levännytkään.

Sedät tutkailivat satulanvalmistajan esitteitä ja päätyivät siihen, että muotoilultaan sopiva penkki voisi olla brittiponien selkään suunniteltu malli. Onhan rimpulakin sukujuuriltaan nimenomaan sellainen brittiponi, vaikka onkin syntyperäinen suomalainen.

Kun etsitään ponin selkään sopivaa satulaa, olennaista on kuulemma paneelien pituus ja etukaaren muoto. Aika lailla kaikkea siltä väliltä voidaan ainakin jonkin verran muokata toppaamalla.

Paneelithan eivät saa mennä viimeisen kokonaisen kylkiluun taakse. Jos satula menee liian pitkälle, tiedämme kyllä kaikki, mitä seuraa. Hevonen kipeytyy. Ja kun hevonen kipeytyy, pannaan rahaa hoitoihin eikä päästä ratsastamaan. Ja pahinta on tietysti syyllisyys siitä, että hevosrukka on kipeä.

Jos etukaari on väärän muotoinen, satula jää lavoille ja/tai heti lapojen taakse "kantamaan". Kun satulan ja siinä istuvan ratsastajan paino jää sinne lapojen tienoille, hevonen ei voi liikkua oikein. Ja kaikkihan me tiedämme, mitä tapahtuu, kun hevonen ei voi liikkua oikein. Se kipeytyy, ja kuulemma hyvin usein nimenomaan lanneselästä.

Kun kyseessä on edestä pyylevänmallinen poni, kuten nämä brittiponit aika tavallisestikin ovat, tarvitaan sellainen etukaari, joka on enemmän u:n kuin v:n mallinen. Ja yleensähän satuloissa on sellainen v:n mallinen. Silloin ei paljon auta, vaikka ottaisi miten leveän kaaren, kun se v:n mallinen kärki jää väärään kohtaan.

Tämä kuulemma selittää sen, että käytännössä jokainen satula, jota olen Ruusalle sovittanut, on kipannut selässä takapainoiseksi.

No, mikä oli sovituksen lopputulos? Kerron ensin hyvät uutiset ja sitten huonot.

Hyvä uutinen on se, että on kuulemma mahdollista löytää molemmille osapuolille sopiva satula.

Huono uutinen on sitten se, että sellaista satulaa ei ole vielä tehty.

Ei ole kuulemma kovin todennäköistä, että tällaiselle ratsukolle löytyisi sarjatuotantosatulaa, vaikka etsisin kuinka pitkään. Toisin sanoen joudumme tilaamaan penkin vähän sellaisella mittatilausmeiningillä.

Hyvässä lykyssä pääsemme sovittamaan meille tehtyä satulaa viiden viikon kuluttua ja sen jälkeen satulaan tehdään viimeviilaukset toppaamalla.

Pohjana tilaussatulalle on Cliff Barnsbyn poniyleissatula. Tosin uudesta satulasta ei tule Barnsbya, koska kyseinen firma on kuulemma mennyt konkurssiin, mutta onneksi toinen satulanvalmistaja sai ostettua kaiken muun paitsi merkin nimen.

16-tuumainen sovitus-Barnsby, 16-tuumainen. Sekin jäi takapainoiseksi, mutta tarkoituksena on saada Ruusalle tilattavan satulan painopiste oikeaan paikkaan. Ruusalle tilattavassa satulassa on noin 5 cm lyhyemmät paneelit kuin tässä. Toivottavasti se riittää.

Penkiksi tulee 15-tuumainen, johon tädin peba satulansovittajan mukaan sopii hyvin. Mutta koska jalkaa on 15-tuumaiseen aika paljon, satulaan ommellaan 16-tuumaisen satulan siipi.

Koska ponin satulansija puolestaan on lyhyt (mainitsinko jo, että se on tosiaan lyhyt), 15-tuumaiseen penkkiin laitetaan 14-tuumaisen satulan paneelit.

Ja koska ponilla on ponin maha, satulaan tilataan ylimääräinen etuvastinhihna, jotta satulavyö ei tule ainakaan kokonaan mahan pullevimpaan kohtaan ja siten vedä satulaa lavoille.

Tällainen satula ilman erikoisjuttuja maksaa uutena 1 400 euroa. Ja tällaisen satulan hinta vähän mittatilauksena tehtynä on - 1 400 euroa. Kun kuulin, että muokkauksista ei tule lisähintaa, satula alkoi kuulostaa jopa edulliselta. Toisaalta vaikka 1 400 euroa on mittatilaussatulasta vähän, nelivuotiaalle remonttiponille tulevasta satulasta se on kuitenkin aika paljon.

Mutta koska kyse tosiaan on nelivuotiaasta, jonka selkä muuttunee vielä paljon, satulasedät päättivät tilata satulaan vielä "gussetit" eli ylimääräiset taskut toppaukselle. Näin ollen leveyttä voidaan säätää toppaamalla noin yhden leveyden verran.

Ja nyt tulee viimeistään se kohta, minkä vuoksi otsikkoon piti laittaa sydän: vaikka satula on tilattu Ruusalle, minun ei ole pakko sitä ostaa. Jos tehtaalta tuleva satula ei sovikaan tai en vain tykkää, Hipposport myy sen jollekin toiselle lyhytselkäiselle ponille.

Ilman tätä ostopakottomuutta en ehkä olisi uskaltanutkaan tilata satulaa, koska malli, josta lähdettiin, ei istunut kovinkaan täydellisesti (ks. kuva).

Hyvää palvelua näemmä saa vielä jostain.

Ruusan paluu oli bestikselle onnen hetki. Pakko laittaa tämäkin kuva, heppa oli niin liikuttava kun se seurasi Ruusaa turpa vasten Ruusan peppua.

Olisinpa tiennyt, että tällaisia "mittatilaussatuloita" saa kohtuuhintaan ja tällaisilla ehdoilla. Olisin ehkä siinä tapauksessa vienyt Ruusan Hipposportiin ihan satulanmetsästyskauden aluksi.

Peukut pystyyn, että näistä eväistä syntyisi oikeasti sopiva penkki.

Ja satulaa odotellessa voi vaikka laskeskella, montako ratsastustuntia satulan hinnalla saisi. Tai ei ehkä kannata.

P.S. Taas painoin vahingossa "julkaise", kun piti painaa "tallenna". Sorry! En tiedä miksi tekstit nyt yhtenään karkaavat maailmalle ennen aikojaan.