Mutta mitä jos se tunne, eli oma keho, valehtelee? Vuosien varrella kehoni on suoltanut minulle silkkoja valheita jatkuvalla syötöllä. "Olen pystysuorassa ja jämäkkänä", väittää keskivartalo. "Me ollaan just hyvin täällä, suora kulma on kuolaimesta kyynärpäähän, rennosti ihan ollaan eikä yhtään omiamme liikuskella", kehuvat kädet. Mutta auta armias, kun vilkaisee alas, näkeekin holtittomasti heiluvat kädet ja löysänä löpsöttävän ohjan.
Eihän tällaisesta tule mitään! Pakko se vaan on tuijottaa, tekevätkö kehonosat niin kuin väittävät. Yleensä eivät.
Kädet väittävät olevansa hyvin, vaikka roikkuvat reisillä. Hartiat matkustavat kohti korvia ja hevonenkin taitaa harkita kyttäyskeikkaa. |
Heti alkoi vissiin ratsastajaa vähän jännittää, kun hartiat eivät käskyistä huolimatta suostuneet ollenkaan rentoutumaan. Hyvin vähän tuli sitä superia, mitä viikko sitten hehkutin. Jonkin verran tuli surkeuttakin, mutta enimmäkseen sellaista ok:ta. Aischa on kyllä niin kovin mukava hevonen.
Menimme me vähän oikeaankin kierrokseen, vaikka se oli taas kovin vaikeaa. |
Takaisin valehtelevaan kehoon. Valehtelusta huolimatta aivot ovat - opettajan avustuksella - viime aikoina alkaneet hahmottaa kehon asentoa ihan oikeinkin.
Varsinkin Aischan selässä aivoihin tulee tosin ikävää viestiä, jonka mukaan muistutan tamman selässä erehdyttävästi kilpikonnaa. Ja, on myönnettävä, alas tuijottaminen ei välttämättä kovin paljon paranna ryhtiä.
Mutta eikös asian tiedostaminen olekin ensimmäinen askel korjaamiseen? Nyt tiedostan asian taas vielä vähän selkeämmin, kun sain näitä videoita ja vähän kommenttejakin.
Vaikka itsekriittinen ihminen katsoo videoilta etupäässä virheitään niin kyllä siinä minusta jotain edistystäkin on huomattavissa. (Edit. Toisaalta kyllä näyttää, että pompin nyt jopa enemmän kuin ennen. Hmm.)
Kevyttä ravia:
Linkki videoon
Harjoitusravia:
Linkki
Tällä viikolla olenkin ratsastanut epätavallisen paljon, neljä kertaa. Ratsastus on tuonut tärkeää valoa muuten rasittavaan viikkoon; Tiistaina koiraani puri toinen (irto)koira ja haava tietysti tulehtui. Torstaina kännykkä putosi taskusta ratsailla ja Aischa astui sen päälle. Rikki meni ilmeisesti myös SIM-kortti, joten minulla ei ole nyt puhelinta. Tämä on erityisen hankalaa siksi, että autoni on korjaamolla. Siitä katkesi torstaina tallilta töihin ajaessa etujousi. Johan sen ostamisesta ehtikin kulua kuukausi.
Ratsastus meni hyvin, Aischa ei anna mitään ilmaisin ja kuitenkin vaikutti varsin tyytyväiseltä ratsastajaansa kun ei kertaakaan ilmaisut haluaan poistaa taakkaa selästä.
VastaaPoistaLaukkaa, lisää laukkaa! Sun tarttee tulla baanattaa maastoon meidän kanssa ennen kuin Ais lähtee :) Ei tartte ajatella istuntaa eikä käsiä tai paljon muutakaa ja pääset laukan makuun. Laukka on Aischan paras askellaji, väittäisin.
Ja lisäksi, maastakäsin on super helppo kommentoida. Terveisin notkoselkäinen niskaa tuijottaja.
:) Ilman kommentteja ei tule edistystä. Laukkaa kyllä pitäisi harjoitella, todellakin. Aischalla on kyllä hyvä laukka, jos osaisi ratsastaa laukkaa niin ties mitä siitä saisi irti. Mutta baanailu maastossa kuulostaa huipulta eli ehdottomasti olen mukana!
PoistaMulla myös katse menee helposti ratsastaessa alas. Oletko muuten kokeillu hieman pidemmillä jalustimilla?
VastaaPoistaTaitaa olla aika yleinen ilmiö tuo alastuijottelu... Kaipa se hevosen niskakin on niin kamalan nätti.
PoistaEn ole kokeillut pitemmillä jalustimilla, estesatulassa se ei välttämättä toimi kun jalka menee sitten vielä enemmän eteen.
Opettajani neuvoi, että pitäisi laittaa lyhyempi jalustin niin löytyisi oikea jalan asento, mikä vaikuttaisi tasapainoonkin myönteisesti. Mutta jos laitan lyhemmän niin on vielä vaikeampi löytää lonkkaan rentoutta. Ja luulen, että tuon harjoitusravissa istumisen vaikeuden aiheuttaa nimenomaan se, etten saa joustoa oikeaan paikkaan eli sinne lonkkaan ja muihin jalan niveliin. Sitten liike puskee ulos keskivartalosta enkä saa istuttua pomppimatta.
No joo, estesatulassa voi olla tosiaan pidemmillä jalustimilla vähän hankala löytää sitä jalan oikeaa paikkaa. Mulla itellä taas on just toisin päin eli ratsastin aina aika lyhyillä jalustimilla, kunnes ope käski pidentää. Ensin olin, että ei tuu mitään, mutta sitten huomasin, että istunta parani ja aloin käyttää pidempiä myös maastossa ja muualla omatoimisesti ratsastaessa. Nää on aina niin yksilöllisiä juttuja ja satulasta, hevosesta ym. kiinni.
PoistaTosi kivoja nuo videot! :)
Kiva että tykkäät videoista, vaikka ne nyt eivät kovin imartelevia olekaan.
PoistaTänään kokeilin kuitenkin sitä jalustinten pidennystä ja kyllä niillä tuntui helpommalta istua. Sitä en tiedä yhtään, miltä touhu ulospäin näytti.
Olet todella jännittyneen näköinen satulassa, pelottaako vai onko hankala hevonen? Rentouta olkapäitä, vedä hartioita hiukan taakse ja kädet pois jumituksesta. Uskalla hiukan nojata taakse ettei tule nenälleen kaatumisen mielikuvaa. Kädet lukkiutuu tuossa asennossa
VastaaPoistaOlen tietoinen kaikista mainituista asioista, kiitos. Luulen, että istuntaan tulee jännitys siitä, että en saa joustettua oikeasta kohdasta ja siten koko paketti menee jumiin. Tiedostan kyllä ratsaillakin, että hartiat ovat jäykät, mutta kun en saa muuta istuntaa toimimaan niin pelkkä hartioiden rentouttamisen ajattelu ei valitettavasti auta paljonkaan.
PoistaViimeksi kuluneen vuoden olen opetellut pois voimakkaasta takakenosta, joten en viitsi ruveta sitä uudelleen opettelemaan. Istunta on tällä hetkellä ratsastuksellisen huomioni keskipiste ja videot ovatkin siitä hyviä, että näkee kaikki virheensä omin silmin.
Etu- ja takakenon välissä on olemassa sellainen oikeampi istunta.
VastaaPoistaOnneksi istunta ei yksin kerro kuinka huono tai hyvä ratsastaja on.
Juu, mutta sitä oikeaa istuntaa etsiessä tulee näitä huonoja välivaiheita. Ainakin toivon, että tämä olisi välivaihe. Tällä hetkellä koen, että istuntani estää minua kehittymästä muussakin ratsastuksessa.
Poista