Ei mitään hommia mulle - kylmäilemisiin, T: Ruusa

Täti on kesän kunniaksi ja ponin muhkean kesämahan innoittamana äitynyt niinkin ahkeraksi, että on varannut Satula.comista pikkusatuloita rimpulalle sovitukseen. Ruusa valitettavasti taisi saada vihiä siitä, että sen kesäparatiisiin olisi luikertelemassa työnteon/koulunkäynnin muotoinen kärmes.

Ruoho on parasta. Leinikki on nätti kuvassa, mutta onneksi sitä ei ole laitumella paljon.

Poni on ilmeisen lahjakas välttelemään koulunpenkkiä, sillä sen jälkeen kun olin ottanut penkkikauppaan yhteyttä, ponin turpaan ilmestyi aurinkoihottuman näköistä röpelöä.

Jos ponilla olisi vaaleanpunainen turpa, tulkitsisin turvan alkukesän koleudesta huolimatta palaneen auringossa. Koska ponilla kuitenkin on aiemmin palamaton musta turpa, ensimmäinen ajatus oli allerginen reaktio. Niin tai näin, turpa on ollut sen oloinen, että siihen ei mitään suitsia pueta.

Ostin hydrokortisonivoidetta ja sitä nyt olen sitten tupsutellut röpelöön. Ei tässä mitään, ratsastan sitten naruriimulla, ajattelin.

Semmoinen palikka tällä kertaa.

Kunnes sitten sunnuntaiaamuna tulin laitumelle huomatakseni, että ponillani on toinen takajalka melko tukevassa kunnossa. Ihan vaihtelun vuoksi turvotus on tällä kertaa vasemmassa takakintussa.

Kun ponin takakinttu ensimmäistä kertaa elämässään täyttyi tähän malliin, roudasin koko elukan klinikalle. Siellä eläinlääkärin vaihtoehdot olivat imppari ja murtuma. (Oli imppari.)

Nämä mainitut vaihtoehdot tässä sitten tuntuisivat tälläkin kertaa potentiaalisimmilta, vaikka onhan tuossa turvotuksen alla aimo klöntti hankosidettäkin.

Olisiko joku voinut potkaista rimppanan takakinttua? Onhan se aina mahdollista. Ruusa on kuitenkin edelleen kukkulan kuningatar, joten päin potkiminen olisi alamaisilta melko julkeaa kapinointia. Moista toimintaa en ole itse toistaiseksi onnistunut todistamaan.

Jos jalka olisi murtunut tai muuten pahasti vammautunut, sen luulisi olevan kipeähkö. Rimpulan reaktio jalan puristeluyrityksiin oli tavanomainen "mitäs siinä puristelet", ei sellainen "jumankauta irti kipeästä kintustani".

Entäs imppari? Oikeasti, imppari laidunoloissa? Ensikopeloinnilla en löytänyt haavaa, mutta toisella yrittämällä löytyi parikin rupea. Aikaisemman kokemuksen perusteella imppari ei kovin suurta ihorikkoa vaadi.

Impparidiagnoosin puolesta ehkä puhuisi sekin, että sunnuntai-illan reippaiden rallien jälkeen jalka tuntui vähän pehmeämmältä, kun taas maanantaina suoraan makuulta noustessa turvotusalue oli taas kuin puuta.

Niin tai näin, sunnuntaina piti arpoa, ruvetako kylmäämään vai hautomaan.

Päädyin tekemään molempia. Jos ei turvotus ala suht lyhyellä aikataululla toeta, lienee parasta kilauttaa tohtorille. Onneksi luotto-ortopedimme viime visiitillä antoi luvan soitella aina, kun ponin kinttutilanne ahdistaa.

Ainahan tämä tällainen ylimääräinen ahdistaa, etenkin nyt kun samaan aikaan erityishoitoja vaatii myös koira.

Juuri tällä hetkellä myös Ruusan kuljettaminen mahdolliseen eläinlääkäritapaamiseen on hiukan tavallistakin hankalampaa, kun oma ns. vetoauto on telakalla renkaat irti rungosta. Huollosta sain vara-auton, joka on Fiat 500. Fiat 500:ssa ei ole vetokoukkua. Miksi olisikaan, kun autolla on monissa tilanteissa vaikeuksia vetää edes omaa painoaan.

Kaiken tämän lisäksi poni on alkanut taas köhiä. Olenkin jo ehtinyt miettiä, millä konstilla saan sen syömään Ventipulminia, kun se ei laidunkaudella saa lisärehuja.

Onko ihan oikeasti liikaa vaadittu, että saisi esim. pari kuukautta vuodesta ottaa iisisti ja vaikka esim. nauttia ponin omistamisesta? Tai jos nautinto on liikaa pyydetty, saisiko edes hetken ilman ylimääräistä huolta ja vaivaa?