sunnuntai 22. helmikuuta 2015

Jos se vaikuttaa kipeältä, se todennäköisesti on kipeä

Kun taannoin julkaisin tekstin hevosen kivusta, tein sen myös muistutuksena itselleni.

Eniten v-tuttaa kaikki. 
Ruusa on nimittäin viime aikoina ollut kovin ärtyisä. Porkkanalahjuksen avulla yhteistyökykyäkin on löytynyt, mutta tuttu aurinkoinen teiniponi on ollut kateissa.

Selkäännousut ovat olleet satulan sovitusten jälkeen jäissä ja olen miettinyt, mistä päästä lähteä kiukutteluongelmaa purkamaan.

Päätin lähteä liikkeelle osteopaatista, jonka työ Ruusan kanssa oli muutenkin vielä kesken.

Viuhuvia hampaita ja kavioita väistellessään osteopaatti-Mari totesi, että kannattaa luottaa omaan tuntemukseen. Jos tuntuu siltä, että poni voi olla kipeä, se todennäköisesti on. Niin tälläkin kertaa.

Ruusalla oli fasettilukkoja rintarangassa ja jumeja kylkiluissa. Myös pallean lihakset ja vatsalihakset olivat hurjan kireät, kuten myös lavat ja ryntäät.

Yritin kovasti pohtia, mistä tällaiset jumit voisivat olla perua. Sitten sytytti. Ennen kengitystä poni ehti kerran kaatua tiellä. Kengättömien hevosten nastabootsit toimivat sillä hetkellä lähinnä luistimina. Kaatuminen oli sen verran raju, että ylös päästyään poni yski hetken aikaa kuin keuhkot olisivat lysähtäneet kasaan.

Vaikka ponin keuhkovaivoilla ja hammasongelmillakin lienee oma lusikkansa tässä jumisopassa, vauhdikas kaatuminen on todennäköisesti pääsyyllinen ponin ahdinkoon.

Niin. Kannattaa uskoa, kun poni sanoo, että on paha olla.

Jos Ruusa olisi ihminen, se huutaisi rumia sanoja. Aluksi poni yritti käyttää kohteliaita ilmaisuja, mutta on ilmeisesti ajan mittaan todennut, että ihmisille on huudettava. Kipeä Ruusa onkin varsin epämiellyttävä ystävä. Tämä lienee sen onni, sillä lievempi oireilu olisi helpompi vain jättää huomiotta.

Mutta ei kaikki sentään huonommaksi ollut mennyt sitten osteopaatin viime visiitin. Murheenkryynikinttu, oikea takajalka, oli nyt selvästi parempi. Tämän on voinut havaita ihan maallikonkin silmin: poni on liikkunut pääosin hyvin ja mielellään eikä vuohisen yläpuolen jännetuppi ole enää turvotellut.

Vielä pari hoitokertaa ja Ruusa on todennäköisesti erittäin hyvä pitkään, arveli Mari.

Koska rimpulan yhteys jalkoihinsa saattaa hoidon jälkeen olla hiukan tavallista huterampi, Mari suositteli käyttämään suojia pari päivää tarhassakin.

Kun poni alkaa taas löytää liikkeensä, olisi hyvä idea tehdä käynnissä puomiharjoituksia. Niitä ei pohjahaasteiden takia olekaan pariin kuukauteen saatu aikaiseksi.

Hyvä harjoitus kuulemma olisi laittaa neljä puomia lyhyille väleille ja neljä puomia pitkille väleille, väliin kymmenisen askeleen tila lepokäynnille. Saa poni vähän harjoitella koordinaatiota ja jumpata itseään.


2 kommenttia:

  1. Kun hengitys on raskasta/vaikeutunutta hevosella kipeytyy juuri nuo lihakset. Ne ympäröi hevosen suuria keuhkoja ja niitä on pakko käyttää apuna hengityksessä, kun keuhkoputken läpimitta pienenee esim puhkurihevosilla. Ajan kuluessa kivut ja stressi hengenahdistuksesta syö hevosen fysiikan (lihaskato, huono karva, laihtuminen). Huomioitavaa että hevonen on eläin joka peittelee viimeiseen asti kivut ym eli kun ihminen ne huomaa, on hevosen vointi jo kohtalaisen huono.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentista. Näin varmasti on, että lihakset ovat olleet apuna silloin kun hengitys on ollut huono. Tällä hetkellä hengitys kulkee onneksi paremmin. Ruusalla keuhkot ovat eläinlääkärien mielestä normaalin näköiset ja ovat olleet ponin voinnista vähemmän huolestuneita kuin omistaja.

      Poista