sunnuntai 5. lokakuuta 2014

Huono reissu ja vielä huonompi seuraava päivä

Vein sitten Ruusan Laatuponikilpailuun.

Heti ponin saavuttua kilpailupaikalle kävi ilmi, ettei Ruusa ollut ihan oma itsensä. Se oli kovin väsähtäneen ja haluttoman oloinen. Kun kerran olimme ajaneet paikalle kolme tuntia, esittelin ponin kuitenkin tuomareille.

Tällainen innostumaton ilme ponilla oli koko päivän.

Tuomarit eivät vaikuttuneet. Poni oli haluton ja sen liikkeet voimattomia.

Askellajituomari huomautti, että ponin takaosa oli löysän oloinen ja ajoittain jopa hiukan ep, sillä vasen takajalka otti välillä hiukan lyhyempää askelta. Askellajeista tuli keskiarvoksi 5,667.

Muiltakaan osa-alueilta (rakenne ja este) ei tullut kovin mairittelevia pisteitä: rakenteesta 7 ja esteiltä 6,5.

Kokonaispisteethän sitten oikeuttivat jumbosijaan.

Tunsin itseni idiootiksi. Miksi piti lähteä, vaikka Ruusa vaikutti jo alkuviikosta oudon haluttomalta liikkumaan?

Pieni sisäinen ääni kuiski, että poni ei taida olla ihan kunnossa. Koska eläinlääkäri kuitenkin aivan vastikään oli todennut ponin jalat terveiksi ja veriarvot erinomaisiksi, hiljensin sisäisen ääneni ja uskottelin itselleni, että vain kuvittelen. Sitäpaitsi polvivaivaan oli määrätty lääkkeeksi liikuntaa, myös hyppäämistä.

No, tänään tallilla sitten pääsi itku. Oikea takajalka näytti tältä:


Jalka on turvotuksen kohdalta lämmin ja selvästi kipeä. Poni pyrkii pitämään painon siltä pois.

Oireet ovat kuin oppikirjasta, joten pidän melko selvänä sitä, että ponillani on jännevamma.

Miten saatoinkaan olla niin tyhmä, että en kuunnellut sisäistä ääntäni? Jos olisin kutsunut eläinlääkärin sen sijaan, että vein ponin kilpailuihin, tältä olisi voitu välttyä. Sen verran on tullut luettua jännevammoista, että siinä vaiheessa kun on turvotusta, kuumotusta ja kipua, vamma on jo paha.

Itsesyytösten määrä on tällä hetkellä musertava. Miten ihminen voi olla näin tyhmä? Miten minä voin olla niin tyhmä? Näinhän minä, ettei poni ollut oma itsensä, vaikka en osannut paikantaa ongelmaa.

Tuntuu, että olen pettänyt ponini.

Ja vaikka Ruusa usein osoittaa merkittävää kykyä omiin mielipiteisiin, se Laatuponikilpailussa yritti nöyrästi parhaansa. Näin kehuivat tuomaritkin. Ruusa todella yritti. Minun vain ei olisi pitänyt pyytää sitä yrittämään.

Tilanne herättää myös entistä vakavampia ajatuksia ponin tulevaisuudesta.

Ennen Laatuponikisaa Ruusan liikunta on rajoittunut omaehtoiseen toimintaan laitumella ja pariin lyhyeen, käyntipainotteiseen ohjasajokertaan. Laatuponikilpailussa se juoksi maneesissa korkeintaan 10 minuuttia, hyppäsi kolmen pienehkön esteen sarjan kolme kertaa.

Jos jalat eivät kestä tällaista käyttöä, miten ne voivat kestää, kun ruvetaan panemaan kärryjä perään, ratsastajaa selkään?

Tätä samaa takajalkaa on eläinlääkäri katsonut puolen vuoden sisään neljä kertaa. Kahdesti polven takia, kahdesti jännetuppitulehduksen. Ja nyt sitten tämä.

Onko tässä enää mitään toivoa jäljellä?


16 kommenttia:

  1. Voi surkia. :( Ei kiva, ei yhtään kiva. Hurjasti tsemppiä!

    VastaaPoista
  2. Varmasti on vielä toivoa. Jospa se olisi vain joku kolhu...

    VastaaPoista
  3. Voi harmistuksen syvä huokaus. :( Mikähän jänne mahtaa olla, kun noin edestä turvottaa? Vastaako turvotus yhtään kylmäämiseen?

    Tsemppaushalit siihen suuntaan, ultraa nyt kuitenkin ensin ja murehditaan sitten eteenpäin.

    VastaaPoista
  4. Jos tuo on jännevamma, niin sitten se on kyllä hyvin epätyypillisessä paikassa eli ojentajajänteessä. Yleensähän vaurioituu koukistaja, joka on jalan takapuolella. Toivotaan, että olis kuitenkin joku kolhu vain.

    VastaaPoista
  5. Minä myös ihmettelen turvotuksen paikkaa, tai sitten kuva ei näytä "totuutta". Arvailu ei kuitenkaan kannata, joten tsemppiä vaan tämän takaiskun selvittelyyn :(

    VastaaPoista
  6. Lohdutonta! Toivoa on aina. Jännevammoistakin on mahdollista toipua.

    Eri asia tietysti, kuinka paljon työtä ja kärsimystä on järkevää ja, kuinka suuren taakan kukin poni tai omistaja jaksaa kantaa..Sinä olet kantanut paljon. Enemmän kuin moni muu. Muista se! Pisteet siitä!

    Tiedän tuon syyllisyyden tunteen, liiankin hyvin. Olen niin monta kertaa syyllistänyt itseni. Toisinaan oma ääni hautautuu epämääräiseen älämölöön, ei sille mitään voi. Toivon, että löydät vastaukset ja voimaa ratkaisuihin, oli ne sitten mitä tahansa.

    Voimia!

    VastaaPoista
  7. Kiitos kaikille kauniista kommenteista. Juttelin vakiojalkalääkärimme kanssa ja puhelinkonsultaation perusteella arveli, että kyse voisi olla pinnallisen ojentajajänteen vammasta. Hänen mukaansa ne ovat takajalassa "suhteellisen harmittomia".

    Yksi tuttu sanoi, että hänellä on kokemus aivan vastaavanlaisesti oireilleesta vammasta ja se oli puikkoluun murtuma, kun toinen hevonen oli potkaissut. Sekin on toki mahdollista, etenkin kun tarhakamulla on kengät.

    Hoito nyt on joka tapauksessa sama: kylmäystä ja lepoa.

    Ensi viikolle varasin klinikka-ajan, hoidetaan siihen asti huolella ja katsotaan sitten, mikä on tuomio. Suuresti toivon, että kyse tosiaan on vain kolhusta...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ojentajajänteen vammassa on tosiaan parempi ennuste kuin koukistajassa. Mun hevosilla on ollut pari puikkoluun murtumaa ja niissä turvotus on ollut selkeästi enemmän tuossa jalan sivulla, noiden kuvien perusteella tuo näyttäis enemmän ojentajan vammalta. Mutta sittenhän se selviää, kun pääsette lääkärille. Tsemppiä joka tapauksessa!

      Poista
    2. Kiitos, tsempit tulevat tarpeen. Turvotus on kyllä tismalleen ojentajajänteen päällä, että sikäli vaikuttaisi kyllä vahvasti sen ongelmalta...

      Poista
  8. Tuo itsensä syyttely tekee kaikesta vielä pahempaa, tiedän kokemuksesta, tälläkin hetkellä mulla on jalkavaivainen hevonen joka liikkuu epäpuhtaasti huonon kengittäjän takia... Syytän itseäni miksen huomannut ajoissa että kengittäjä on vuollut kaviot aivan vinoon jne... Ja lähdin vielä matkaratsastuskisoihinkin kesällä, silloin ei sentään ollut epäpuhtautta liikkeessä, vielä.

    Mutta jokatapauksessa tsemppiä! Kyllä näiden hevosten kanssa on jatkuvasti jotain huolta ja murhetta, mutta kun ei pysty ilmankaan olemaan... :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olisi kyllä jotenkin helpompi hyväksyä asia, jos kokisi että olisi tehnyt kaiken oikein. Mutta että on vaatinut kipeältä ponilta suorituksia, se on kaamea taakka kannettavaksi.

      "Huoleton on hevoseton" ei ole mikään tuulesta temmattu sanonta. Ja tämän ponin kanssa tuntuu, että huonoja päiviä on enemmän kuin hyviä. Vaikka se on vasta 3.

      Jotenkin on kyllä sellainen olo, että jos nämä vastoinkäymiset johtavat ponin ennenaikaiseen kuoppaamiseen, en kyllä ihan heti taida uutta ostaa. En usko, että pystyisin kovin pitkään olemaan ilman, mutta vähän aikaa kyllä menisi ihan toipumiseen.

      Poista
  9. Meillähän oli Salamalla keväällä vastaava, hoidettiin jännevammana, epäiltiin puikkoluun murtumaa ja lopulta syytä ei löytynyt klinikalla. Laski viikossa kylmäyksen jälkeen. Kova, kuumottava turvotus, ensin koko sääri, sen jälkeen vain tuossa keskellä samaan tapaan. Ei ollut impparikaan siis, vaikka siltä(kin) näytti.Edeltävänä päivänä tuota vammaa ruuna oli mm. potkaissut seinää, liukastunut pellolla ja mitä vielä. Eli suuri mysteeri.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä turvotus on kyllä ihan vaan siinä ojentajajänteen päällä. On ehkä inasen laskenut kylmäyksellä, mutta on edelleen turvoksissa.

      Poista
    2. Mutta siis todella toivon, että tässäkin on kyse vain jostain mysteerikolhusta, vaikka en siihen uskokaan.

      Poista
  10. Liikaluu? Ei välttämättä tule ensimmäisenä mieleen, mutta kolautuksen seurauksena luu saataa vahvistaa itseään ja kasvattaa patin loukattuun kohtaan. Useimmiten harmiton, kuten meidän tallin kahdella kolmivuotiaalla. Joskus voi taas kipeytyä pahasti ja silloin eläinlääkäri kylmäpolttaa sen. Toki ne ovat useimmiten jalan sisäpinnalla.
    Voi toki olla, että olen aivan hakoteillä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olisikin liikaluu, mutta valitettavasti tuossa ei ole mitään varsinaista pattia vaan pullottava kohda tuntuisi olevan jännettä. Missään muualla ei tunnu turvotusta, vain jänteessä.

      Ruusahan oli viime syksynä juurikin näihin samoihin aikoihin sairauslomalla liikaluun takia. Tai ei sen liikaluun vaan hankosidevammaepäilyn takia. Loppujen lopuksi hankkarissa ei ollutkaan vikaa, vaan turvotus johtui liikaluusta. Se oli vasemman etujalan sisäsyrjällä ja ongelma poistui itsekseen. Liikaluukin katosi melkein kokonaan.

      Poista