perjantai 26. syyskuuta 2014

Ihanat ponit kentällä

Kun edellisestä ratsastuskerrasta on kulunut lähemmäs kaksi kuukautta, ratsastuksen tarpeesta tulee suorastaan fyysisesti pakottava tunne.

Ja mitä tehdään, jos tulee fyysinen tarve päästä ratsaille? Kilautetaan kaverille, jonka luona olen käynyt poneilemassa enemmän tai vähemmän säännöllisesti melkein 20 vuotta. Olin tosin hiukan shokissa kuullessani, että molemmat vakioratsuni, sekä herra että neiti S (ks. Ratsut-välilehti) oli myyty.

Onneksi tämä ei kuitenkaan estänyt toteuttamasta ponityttöpäivää.

Ponityttöpäivään kuului tallihommien lisäksi muun muassa aivan uusi ratsastustuttavuus, jota olin jo pitkään ihaillut kauempaa. Kyseessä on herra S:n poika (ja siten Ruusan velipuoli), 6-vuotias B-welsh-ori. Sillä ei ole ratsastettu hirmuisen paljon, mutta ratsastuksen laatu on korvannut määrän.


Samu on minusta paitsi älyttömän kaunis, myös ehkä kiltein ja nöyrin poni, jonka olen koskaan tavannut. Sellainen joka tytön tai tädin unelmaponi, joka nauttii rapsutuksista ja seisoo harjatessa hartaana kaviotakaan liikauttamatta. Sellainen, joka juoksuttaessa lukee ihmisen kehoa eikä missään tapauksessa ylitä ihmisen linjaa (ihmisen linjoista juoksutuksessa monipolvinen selostus täällä).

Kuka voisi olla pitämättä tällaisesta ponista? Jostain syystä sitä ei kuitenkaan ole kukaan ostanut, vaikka se on ollut pitkään myynnissä edulliseen hintaan. Ostaisin heti pois, jos olisi mahdollisuus pitää oria. Ja tällaisen helmen ruunaaminen olisi minusta rikos poniutta vastaan.

Ja nyt, kun nyt pääsin ensimmäistä kertaa pitkäaikaisen ihastukseni selkään, ihastus muuttui rakastumiseksi.

Koko alkupäivän satoi vettä, mutta kun pääsin ponityttöilemään, aurinko tuli esiin. Kuvat on napattu videolta, siitä kehno laatu. 

Etukäteen jännitti, sietäisikö herkkä, eleettömästi ratsutettu remonttiponi tädin epävakaata istuntaa ja heiluvaa kättä. Yritin kohdella herkkää sielua silkkihansikkain.

Samuakin kyllä jännitti uusi, astetta tumpulampi ratsastaja. Poni kuitenkin tulkitsi tädin heilumista ja löpsöttäviä ohjia parhaansa mukaan, sieti virheet kärsivällisesti.

Olin selässä ehkä 15 minuuttia, sillä ori ei ole juuri ratsastajan alla liikkunut viime kuukausina.

Laukka jätettiin tällä kertaa väliin, sillä ponin laukannostovarmuus ei vielä ole valmiin ponin tasolla ja minullehan laukannostot ovat iso mörkö. Kun pitäisi nostaa laukka, alan heilua, säätää ja ylitouhuta, koska pelkään, ettei se onnistu. Eikä se yleensä sitten onnistukaan. Laukannostofobiainen ratsastaja ja raaka poni eivät välttämättä ole match made in heaven...

Kumpaa jännittää enemmän?
Vakavaa ratsastusvajausta hoidettiin ponityttöpäivän päätteeksi vielä toisenkin ihanan ponin kanssa.

10-vuotias Lady-poni (myös B-welsh) on viime vuodet toimittanut lähinnä siitostamman ja oloneuvoksen virkaa. Edellisestä ratsastuksestani sillä olikin kulunut vuosia, mutta koko ajan olen toivonut pääseväni takaisin sen leveään, pyöreään selkään.

Muistin Ladyn olevan kevyt ja pehmeä ratsastaa. Ja juuri sellainen se olikin, kuin sillä olisi ratsastettu joka päivä. Oli meillä pientä tahtojen taisteluakin, mutta siitä selvittiin, kun matkustaja selässä muisti välillä vähän ratsastaakin.

Tästä ilman satulaa humpsuttelusta ei valitettavasti ole kuvia, sillä kameran muistikortti täyttyi Samu-videoista.

Päivän päätteksi olo oli kevyt ja onnellinen. Miten etuoikeutettua onkaan päästä ratsastamaan näin hienoilla poneilla, jotka saavat puskatädinkin tuntemaan itsensä ratsastajaksi. Kunpa vain ehtisin käydä säännöllisemmin, muulloinkin kuin lomilla.

Tällä kertaa sain vielä bonuksena vielä videoitakin. Omien ratsastusvideoiden katselu on toki piinallista, mutta äärimmäisen terveellistä.

Ja nyt blogin lukijoidenkaan ei tarvitse uskoa pelkästään sanallisiin ja still-kuvallisiin todistuksiin ratsastuksestani. Sain nimittäin viimein aikaiseksi perustaa Youtube-kanavan. Tässä siis tämän blogin ensimmäiset ratsastusvideot.

Videoille oli tarttunut vain ravipätkiä, mutta ravihan onkin lempiaskellajini.

Pliis, olkaa armollisia. (Edit: Etenkin, kun yhtäkkiä tajusin, että videoihin tuli äänet mukaan. Miten Youtubessa saisi ilman ääntä?)

Vasen kierros:



Oikea kierros (jostain syystä tämän perään tulee tuo ensimmäinen uudelleen):



6 kommenttia:

  1. Vastaukset
    1. Eikö olekin. Arvaa olenko jo monet kerrat miettinyt, miten saisin järjestettyä asiat niin, että voisin ostaa Samun...

      Poista
    2. Eurojackpot-arvonta on vajaan tunnin päästä ;)

      Poista
    3. Hehe, lottovoitto tässä kyllä tarvittaisiinkin. Tosin jos ostaisin toisen ponin, olisi ehkä viisaampaa ostaa ratsuksi joku vähän isompi poni. Ja jos ostaisi toisen ponin niin ehkä kannattaisi ostaa ns. opetusmestari eikä vähän raakaa ratsua. Tai jos ostaa oriin niin ehkä ei kannattaisi ostaa ainakaan oman tamman velipuolta. Toista ponia tekisi kyllä aivan älyttömästi mieli, jos vaan keksisin, miten sen kustantaisin.

      Poista
  2. Vastaukset
    1. Se on. Ja näyttää myös periyttäneen kauneuttaan, vai pitäisikö sanoa komeuttaan. Yhtään en kyllä tiedä, missä Samu nykyisin menee.

      Poista