Hän tunnusteli rimppanan kinttua hetkisen. Sitten totesi, ettei siellä mitään ole. Niin sanottu neste oli niin olematonta, että ei kuulemma voi edes sanoa jännetupen olevan täyttynyt.
Kokeneen klinikkaeläinlääkärin varmuus Ruusan jalan ehjyydestä oli niin suuri, ettei hän viitsinyt edes kantaa ultraa ulos autosta.
Tiivistettynä diagnoosiksi olisi voitu kirjoittaa "omistajan luulosairaus", jos puheena oleva eläinlääkäri ei olisi moiseen liian kohtelias ja ammattimainen. Emmekä muutenkaan taida olla tuttavuudessamme vielä tasolla, jolla olisi sosiaalisesti turvallista vinoilla toiselle.
Mutta koska omistajan luulosairaus ei ole este ponin liikuttamiselle, voimme nyt ryhtyä treenaamaan mielin määrin kaikkia niitä juttuja, joista ponitäti on unelmoinut koko kesän.
Ja jos tässä välissä ei ehdi tulla mitään (tässä elämässä ei kannata nuolaista ennen kuin tipahtaa), on aivan ok kuljettaa poni lokakuun alussa Poriin esittelemään, kuinka paljon laatua siihen onkaan pakkautunut.
Tuulettaisin, jos uskaltaisin. Tuuletan sitten, jos tosiaan pääsemme Laatuponikisaan asti. Sekin tuntuisi Ruusan historian tuntien voitolta. Uskon, kun näen jne.
Varmuuden vuoksi olisi varmaankin parasta kääriä poni kokovartalopumpuliin seuraavaksi 1,5 viikoksi.
 |
| Kuva Ruusan jumppailuilta ensimmäisenä päivänä nykyisessä paikassa. Tänään en viitsinyt ottaa kuvia, oli liian masentava sääkin. |
Takaisin tähän päivään. Vaikka jalan manuaalinen puristelu ei sinänsä olisi vaatinut rauhoitusta, rimpula rimpuili siihen malliin, että eläinlääkärin työrauha oli parasta turvata ponin pienillä iltapäiväkänneillä. Pelkkä suonen puhkaisu neulalla olisi tosin voinut riittää, sillä saatuaan piikin lihaansa poni rauhoittui välittömästi.
Samansuuntainen efektihän on todettu kantakapakka Viikissä, jossa ponin häslääminen loppuu heti, kun poni on saatu pakkopilttuuseen (valitettavasti plaseborauhoituksen teho ei riitä toimenpiteiden suorittamiseen).
Tuo diagnoosi on aina - kaikesta huolimatta - paras diagnoosi!
VastaaPoistaJuu, ottaisin ihan mieluusti sen vaikka joka kerta. :D
PoistaHyviä uutisia! :) Kyllä se on näiden kanssa opittu, että se hetki kun tajuat heposi olevan terve, on hyvin kohtalokas. Tapaturma tai sairaus odottaa jo seuraavan nurkan takana... :D Itse erehdyin eilen miettimään, että Selma on tallin tervein hevonen tällä hetkellä ja jo iski paniikki.
VastaaPoistaJuu pessimisti ei pety... Vaikka toisaalta elämä on ehkä sittenkin kivempaa, jos uskaltaa nauttia niistä hetkistä, jolloin ei ole erityistä huolenaihetta. Ehkä.
PoistaToivotaan, että Selma myös pysyy tallin terveimpänä, vaikka tietysti toivoisi että myös ne muut hevoset tulisivat terveiksi.
Voi hitsi kun olen ulkomailla juuri sen Laatuponikisa-viikonlopun! Olisin tullut moikkaamaan.
VastaaPoistaNo voihan! Olisi ollut kiva nähdä! (Ja edelleenkin saa pitää peukkuja pystyssä sille, että tosiaan pääsemme paikalle...)
PoistaMitenkäs minä en ole ennen päätynyt tänne? Tässähän kolahtaa kaikki: aikuinen poniharrastaja jolla on vieläpä welsh, jes! (mitä kertoo minusta että päädyin lukijaksi juurikin bongattuani ylläkommentoineen Nooran lukuluettelosta tämän postauksen otsikon ;)) t. toinen aikuinen poniharrastaja jolla menopelinä WPB
VastaaPoistaTervetuloa! Lisäsinkin blogisi nyt lukulistalle. Pena onkin yhden kaverini kasvatti ja olen sen emällä kerran tai kaksi ratsastanut. :) (Miten niin pieni maailma?)
Poista