Viimeisiä viedään - kuvatulva

Tällaisten poseerausten saaminen on harvinaista, nyt sattui kissa kävelemään
laitumelle. Kuva on otettu aamulla 12.9.

Viimeisiä viedään, nimittäin rimpulan laidunhetkiä kesäparatiisissa. Tästä hyvästä täti on kuvannut ponia ja sen kavereita kuin viimeistä päivää. Aamulla, päivällä ja illalla (ei sentään kaikkia saman vuorokauden aikana).

Laidunkauden lopussa on hyvä hetki todeta, että kesälle asetetuista tavoitteista täyttyi ainakin kolme: a) Ruusa selvisi kesästä hengissä ilman hengityslääkitystä b) jatkuva liikkuminen rakensi takaosaan sen verran uutta lihasta, että polvien epävakaus on vähentynyt dramaattisesti c) mikä tärkeintä, Ruusalla tuntui olevan kivaa.

Toteutumattahan jäi tavoite siitä, että rimpula pysyisi koko kesän terveenä.

Kesäparatiisi on täyttänyt nimensä asettamat odotukset sen verran mainiosti, että rimpula nyhtänee saman maan ruohoa myös laidunkaudella 2015. Tämä siis olettaen, että monivammainen selviytyy talven koettelemuksista.

Ainakin toisen tämänvuotisen kaverin on tarkoitus kuulua Ruusan posseen myös ensi kesänä, mahdollisesti molempien.

Kesäkavereista on tullut rakkaita.

Syksyssä parasta on kertakaikkisen upea valo.

Ruusan paluuta odottanevat myös laidunnaapurit.

"Sinä olet suosikkini", jutteli naapurinmies Ruusalle silittäessään sen päätä, kun satuimme tielle yhtä aikaa. Myös ponin omistajan sitoutuneisuus hevosenhoitoon sai hämmentävän vuolaita kehuja.

En tiedä, onko sitoutuneisuuteni sen korkeammalla tasolla kuin muidenkaan hevosenomistajien, mutta ainahan sitä on kiva saada myönteistä palautetta.

Totta puhuen itsehoitolaidun on ollut jonkin sortin paratiisi myös tarkanpuoleiselle ja ajoittain epäsosiaalisuuteen taipuvaiselle poninomistajalle. Kerrankin saa hoitaa oman eläimensä rauhassa juuri niin kuin tykkää - vaikka keskellä yötä! (Ei sillä että olisi ennenkään ollut talliseurassa valittamista.)

Ja jos jotain valittamista ponin hoidosta löytyy niin valitusasiat hoituvat kätevästi ihan kotipeilin edessä.

Paras panna lottokuponkia vetämään, muuten ei taida omasta tallista tulla totta vielä tässä elämässä.

Ruusa on omatoimisesti treenannut Laatuponikisaan maastoesteillä (ojahan on maastoeste, vai?). Molemmissa takajaloissa on edelleen nestettä, joten kisailu jäänee haaveeksi. Koska ihmeparantumisia sattuu joillekin (tuskin meille), poni on kuitenkin ilmoitettu lähtölistoille,  

Jokapäiväisiä ilta-aktiviteetteja.

Yhtäkkiä pieni varsanrimpula on alkanut muistuttaa enemmän ja enemmän aikuista ponia. 

Iltamarssilla.

Lisää iltajumppia.

Niin, se Ruusan muutto. Se on edessä tänään, siis lauantaina. On myönnettävä, että jännittää. Rimpula ryhtyy kengällisten aikuisten hevosten laumatoveriksi ja omistajan on sopeuduttava päivittäisen autoilun merkittävään lisääntymiseen.

Peukut pystyyn, ettei komplikaatioita ilmenisi sen enempää laumakemioissa kuin muissakaan asioissa.

"Et kai sä nyt vielä lähde? Kai me sentään saadaan vielä omppuja?"