lauantai 29. maaliskuuta 2014

Herne nenässä ja poni kipeänä

Vähän pitää aina poukkoilla, kun pääsee kentälle vapaaksi, vaikkei henkikään kulkisi.
Vielä joku päivä sitten mietin, että voisi melkeinpä kirjoittaa kerrankin siitä, miten ihanan kirkkaasti aurinko on paistellut niin ulkona kuin poninomistajan elämässäkin. Ruusa on nimittäin ollut terveysasteeltaan likipitäen normaalin 3-vuotiaan tasolla: maha ei ole vaivannut ja hengityskin on toiminut kivasti, kun lääkettä on pumpattu rööreihin joka toinen päivä.

Olisi pitänyt toimia nopeammin sen hehkutuksen kanssa, sillä nyt on tällä erää myöhäistä.

Ruusa ei nimittäin enää hengitä hyvin, vaan hyperventiloi ihan levossakin. Hengitys on lyhyttä ja pinnallista.

Ensimmäisenä ajattelin, että astmaatikkoponia vaivaa siitepöly. Mutta sitten muistin tallinpitäjän kokeilun, josta olin sattumalta kuullut viime viikolla. Kokeilussa tallinpitäjä yritti selvittää, paranisivatko lauman monien jäsenten kurapyllyt, jos tarhan toiseen heinäpisteeseen pantaisiin kuivaheinää.

Pölyherkkiksen omistajana vetäisin asiasta nenääni välittömästi sen verran massiivisen hernekeräymän, ettei Ruusa enää ole talouden ainoa happirajoittunut.

Koska kokeilu ei saanut kurapyllyjä siistiytymään, tiedustelin, voisiko loput kuivaheinät ottaa pois hetinyt, ennen kuin Ruusa tukehtuu. "Se on kyllä aika hankalaa", oli vastaus. Enpä olisi tullut ajatelleeksi, että vajaan heinäverkon ottaminen pois telineestä olisi sen hankalampaa kuin täyden asentaminen paikoilleen.

Sierainten ei pitäisi levossa näyttää ihan tältä.
Eilen tallinpitäjä oli kuitenkin jo sitä mieltä, että kuivaheinän voisi ehkä sittenkin ottaa pois. Ilmoitus sai päätäni puristaneen raivon vanteen hiukan hellittämään. (Vaikka olenkin edelleen suivaantunut siitä, että heinän vaihdoksesta ei tiedotettu ainakaan minua.)

Perjantaina en ollut myöskään enää satavarma, ovatko ponin hengitysvaikeudet sittenkään yksinomaan tallinpitäjän tempausten syytä. Eräs hengitystiediagnoositon laumatoveri nimittäin puuskutti tismalleen samaan tahtiin rimpulan kanssa. Sillä oli lämpöäkin (Ruusalla ei). Pari muutakin saman tallin hevosta on kuulemma kärsinyt samansuuntaisista oireista.

Näin energisesti poni jaksoi ravata perjantaina. Kuvasta näkyy, että mahan kipristely on loppunut.
(Huomautan, että en pyytänyt ponia liikkumaan vaan se sai tehdä mitä huvitti.)

Jospa Ruusa onkin "vain" vilustunut?

Heti tuntuu pahalta, että olen hylännyt sokeriponin pihattoon 24/7 ilman loimea, vaikka lämpötila on öisin painunut negatiivisiin lukemiin ja välillä on ollut kova tuulikin. Varmuuden vuoksi pyysin heittämään ponille pakkasyöksi takin niskaan.

Mutta, eläinlääkärin suosituksesta Ruusa joutuu nyt hengittelemään inhalaattorin läpi kahdesti päivässä. Jos tilanne ei viikossa käänny paremmaksi, on suunnattava auton nokka jälleen kohti hevossairaalaa.

6 kommenttia:

  1. Löysin tämän blogin, kun googletin miten naruriimu kiinnitetään ja luin muutaman kuukauden taaksepäin henkeä pidätellen. Liian tutulta kuulostaa - itsellänikin oli alatisairas ponikasvatti, jonka kanssa jouduin myös toteamaan, etten osaa edes taluttaa hevosta. Valitettavasti ponin ikä loppui kesken, ennenkuin ehdin oppia täydelliseksi sillä saralla. Tai saattaisihan se olla vieläkin hengissä, ellen olisi itse luovuttanut. Klinikalla kyllä ehdotettiin luovuttamista jo ponin ollessa yhdeksän kuukauden ikäinen "Ellet ole miljonääri", mutta en tietenkään uskonut, mitä kokenut eläinlääkäri muka sellaisesta tietää? Toivottavasti teillä on valoisampi tulevaisuus, jään lukemaan siitä :)

    (Itse ostin uuden ponin ja sain uudet vaivat hoidettaviksi. Onhan se ainakin vaihtelua. Kun viimeksi soitin klinikalle, siellä kysyttiin "Niin mikä niistä poneista se oli?". Teki mieli sanoa, että se jota ette ole vielä lopettaneet, siihen varmaankin hoito tehoaa parhaiten :P)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentista, vaikka tarina ei olekaan kovin rohkaiseva. Mutta kyllähän sitä on oltava realisti, en odota Ruusalta kovin pitkää ikää. Jotenkin se vaan on niin rakas ja välillä niin hyvä, että elättelen jonkinlaista toivoa.

      Ruusasta ei kylläkään ole vielä yksikään eläinlääkäri sanonut, että se pitäisi lopettaa. Päinvastoin ovat kehottaneet antamaan sille aikaa. Ehkäpä eivät halua luopua hyvästä asiakkaasta, onhan Ruusa erittäin mielenkiintoinen tapaus?

      On vain hankalaa, kun ei tahdo löytyä tallipaikkaa, jossa ei olisi jotain ponille haitallista. Ja omaa paikkaa ei ole varaa ostaa.

      Mutta katsotaan nyt. Suurin tavoitteeni on, että voisin vielä ratsastaa ponillani ennen kuin se kuolee. Ja oppia niin paljon kuin pystyn.

      Poista
  2. Sain myötätunto raivarin! Voi perXXXe näitä, kaikki on hankalaa, tallinpitäjiä. Liikaa omakohtaisia kokemuksia ja aina jostakin typerän pienestä asiasta, kuten nyt yhdestä hemmetin heinästä. Siis pienestä vaivasta heille, mahdollisesti suuresta helpotuksesta teille. Aaaaaargh!

    Toivotaan, että kyseessä on vain jokin ohi kiitävä kevät flunssa. Minähän en hevosten hengitysvaikeuksista mitään tiedä, mutta mieleeni tuli, että monet ihmislapsetkin kärsivät lapsuudessaan jos vaikka millaisista astmoista ja allergioista, jotka sitten katoavat iän myötä. Voihan se olla, että Ruusastakin tulee vielä terve (tai ainakin terveempi) aikuinen =)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minua ärsytti tämä episodi erityisesti siksi, että olemme paljon puhuneet aiheesta heinäruokinta ja jopa tallinpitäjä on ollut sitä mieltä, että tuolla tavalla korkealta heinäverkosta ei voi syöttää kuivaheinää, koska siinä on aina pölyä. Eikä Ruusa ole ainoa herkkis laumassa, vaikka onkin ehkä sairain.

      Ei auta kuin toivoa, että tuo "nuorena sairas, aikuisena terve" pätisi tässä kohtaa, vaikka en suuria odotakaan.

      Toivottavasti viimeistään kesälaitumella tokenee, tosin en tiedä vielä missä poni laiduntaa, kun nykyisessä paikassa ei ole laidunta. Tästä syystä olen jo irtisanonut tallipaikan, katsotaan sitten mihin syksyllä suunnataan.

      "Ei se vaihtamalla parane", tuumi yksi tallikaveri. Voihan se niinkin olla, mutta katsellaan nyt kuitenkin vaihtoehtoja ihan rauhassa. Toki tallinvaihdoskin on aina niin iso stressi, että voi laukaista sairauden. Hyviä pihattopaikkoja ei kasva puissa.

      Poista
    2. Olen kuullut tuon "Ei se vaihtamalla parane" letkautuksen sen tuhannen kertaa. Kenties joka kerta tallia vaihtaessa.

      Jokaisessa paikassa on kotkotuksensa, mutta jossain muualla kotkotukset sattuu osumaan paremmin omiin kotkotuksiin kuin jossain toisessa paikassa. Kyllä niitä eroja on.

      Olen onnellinen tallista, jossa Vipsu nyt asuu. Ärsyttää, ettei paikka löytynyt aiemmin. Täydellinen ei ole tämäkään, mutta jo aika lähellä.

      Olen varma, että teillekkin löytyy se oikea tai teille sopivampi paikka vielä!

      Poista
    3. Toivotaan, että likitäydellinen paikka löytyisi. G:lle sellainen löytyi vasta viimeisiksi kuukausiksi. Missään tapauksessa tämä nykyinenkään ei ole huono, terveelle hevoselle olisi tosi hyvä.

      Ja säilöheinän laatuun on täällä todella panostettu, se on oikeastaan noille tallin pullapolleille jo vähän turhankin laadukasta, mutta kasvavalle juuri sopivaa.

      Poista