Mahakipuinen neulatyynynä

On ollut yhä vaikeampi sulkea silmiä siltä tosiasialta, että ponilla on maha kipeä. Epäiltyjen penkille on ensimmäisenä istutettu psyllium-kuuri, joka päättyi eilen. Kipristelyyn taipuvainen takamaha on tavallistakin tiukemmassa erityistarkkailussa.

Onneksi ponilla sattui olemaan tänään toiset treffit ihmemiehen alias akupunktiohoitajan kanssa. (Ensimmäisestä käynnistä täällä.)

Mahakipu ei ole hidastanut ponin menoa.
Tässä tyylinäyte eiliseltä, kun Ruusan ohjelmassa oli vapaavalintainen verryttely pellolla.

Ei voi sanoa, että Ruusa olisi liiemmin ilahtunut jälleennäkemisestä. Poni ei halunnut asettua, vaan vispasi joka suuntaan, nuoli vimmaisesti tädin kättä ja yritti purra akupunktiohoitajaa.

Mutta yhtäkkiä vispaaminen loppui ja ponin silmäluomet putosivat puolitankoon. Sehän sammui, virnisti piikkimies käsi ponin leukaperissä. No niinpä teki.

Mitä oikein tapahtui? 

Täti ei ollut ehtinyt edes huomata, että ponin toisen takajalan sisäsyrjälle oli jo ilmestynyt neula. Piikki oli kuulemma jossain mahakipupisteessä.

Ponin rauhoittuminen ei jäänyt pysyväksi tilaksi, mutta toivottavasti olo helpottui edes vähän.

Maha oli ihmemiehen mukaan selvästi kipeämpi kuin edellisellä kerralla, mutta toisaalta keuhkot vaikuttivat paremmilta. Poninomistajan maallikkohavainnot kieltämättä tukevat piikkimiehen analyysiä.

Tässähän alkaa kohta skeptikko kääntyä akupunktiouskovaiseksi. Tai no, niin kutsutuista vaihtoehtohoidoista akupunktio herättää kyynikkotädissä kenties vähiten epäluuloa, onhan hoitomuotoa aika paljon tutkittu ja monet eläinlääkäritkin ovat sen huolineet työkalupakkiinsa. (Lisätietoa aiheesta esim. YES:n pieneläinklinikan sivuilla.)

Kyllä sinusta vielä hevonen tehdään, jutteli hoitaja ponille. Hyvä siitä vielä tulee, hän lohdutti omistajaa. Toivotaan näin. Seuraavan kerran poni päätyy neulatyynyksi neljän viikon päästä.