Juu juu, tiedetään, hevosen karva eristää ja sitä rataa. Muttakun sokeriponi. Sokeriponilla on ehkä pitkä karva, mutta alusvilla puuttuu. Jos sataa, ei mene kauankaan, kun sokeriponi on nahkaa myöten märkä. Tuulitakkiakaan ei ole luonto reppanalle suonut.
Pihattoponia ei kuulemma kuulu loimittaa. Karaistuvat siellä. Voihan se toki olla, että sokeriponikin karaistuisi, jos sen vain antaisi palella. Mutta kun kerran voin tehdä ponin olon vähän mukavammaksi, miksi en saisi niin tehdä?
Ja sokeriponi, se tosiaan palelee helposti. Paleleva sokeriponi tärisee ja on niin *tähän joku naseva kirosana* vihainen. Jo pikkuvarsana se sadepäivinä kirjaimellisesti hyppi seinille, kun pääsi sisään. Hinkkasi itseään pyhän raivon vallassa kaikkeen ja kaikkiin, joihin yletti.
Niinpä sokeriponi on pihattoasukkinakin viettänyt koko niin sanotun talven takkiin käärittynä, mistä valitettavasti kyllä todistavat myös hiljattain molempiin lapoihin ilmaantuneet kaljut läikät.
 |
| Täti ja pikku rimpula lauantaisissa tunnelmissa. Alennusmyynnistä ostettu uusi takki on aika kiva. |
Tänään kävinkin aamupäivällä nappaamassa - aurinkoa ottavalta - Ruusalta takin pois, kun työkeikka sattui suuntautumaan lähelle ponin asumusta. (Pihattovuokraan ei sisälly loimituspalveluita, joten en aina kehtaa olla pyytämässä sellaisia henkilökunnalta.)
Yöksi oli luvattu suunnilleen plussakeliä ja säätiedotus väitti sateen mahdollisuudeksi 0 prosenttia. Niinpä uskaltauduin, melkein ensimmäistä kertaa tänä vuonna, hylkäämään ponin myös yöksi pihattoon ilman ylimääräistä lämmitystä.
Mitenköhän se pärjää?
Aina välillä kuulee puhuttavan curling-vanhemmista. Mahtaakohan tämä nyt olla sitten curling-poninomistajuutta?
Tuo loimitus on tunteita herättävää hommaa. Suokin omistajana on ollut helppo naureskella kaiken maailman peitteisiin käärityille poniraukoille, kunnes sitten kohtasin keskellä kesää kesäsateessa palelevan hevosen. Niin se vaan on hevostenkin kanssa, että yksilöitä ovat kaikki.
VastaaPoistaMyönnän silti, että Vipsun lyhyellä pihattoasutuskaudella stressi hevosen tarkenemisesta vei unet. Siihen tosin vaikutti pihaton taso ja se, etten koskaan onnistunut näkemään Vipsua pihaton puolella. Tyhmä emäntä, kun oli hevosensa mennyt vielä kaljuksi ajelemaan. Sitä en olisi tehnyt, jos olisin tiennyt, että tallissa tulee ruuhkaa ja Vipsu lingotaan pihalle asumaan.
En siis enää naureskele tai pahalla katsele ulos loimitettuja koniineja, mutta tallissa tulisi joku tolkku olla. Tuttavan tuttava (sarjassamme melkein sukua julkkikselle) loimittaa poninsa tallissa aina vähintään kahteen loimeen, joista vähintään yksi on tallitoppaloimi. Poni raukka on loimiensa alla aina hikinen.
Vaan on se varmaan parempi tiettyyn pisteeseen asti huolehtia enemmän kuin vähemmän.
Minäkin olen aina vastustanut liikaloimitusta. Mutta en kestä katsella tärisevää ponia. Ruusa todellakin tarvitsee sadeloimea myös kesällä, jos on sellaisia koleita sadepäiviä. Kuurot nyt eivät haittaa, mutta jos sataa monta tuntia putkeen niin tuo kyllä tosiaan tärisee ihan huolella - ja sille nousee helposti pieni kuume.
VastaaPoistaSe nyt on kuitenkin selvää, että kun poni on klippaamaton eikä akuutisti niin ei todellakaan tarvitse loimea, kun ulkona paistaa aurinko ja lämpötila on reilusti plussalla.
Lähinnä siis loimitan siltä varalta, että sataisi.
Ruusa kyllä käyttää pihattorakennusta ahkerasti, että sikäli ei huolta. Mutta sisällä ei ole ruokaa, joten jos esim. sataa koko päivän niin poni ei voi olla koko päivää sisällä. Lisäksi kun kyse on hengitysvaivaisesta elikosta niin haluaisin, että se olisi mahdollisimman vähän sisällä.