Kun näyttelyn jälkeen palautin Ruusan laitumelle, kävi vähän sääliksi sen laumatoveria H:ta. Nimittäin kun Ruusa-täti saapui paikalle, H ei ollut enää varsansa silmissä mitään. H yritti huudella poikaansa ja jopa lähti laukkaamaan toiseen suuntaan, mutta varsa pysyi Ruusan kintereillä.
Tallinpitäjäkin totesi, että usein Ruusa ja varsa ovat niin tiiviisti
kimpassa, että nopeasti katsoen voisi kuvitella Ruusan olevan emä.
|
Ruusa ja lauma. |
Ruusa vaikuttaa onnelliselta. Tätähän se tuntuu aina
halunneenkin. Omaa varsaa. No, tämä nyt ei tarkalleen ottaen ole ihan oma, mutta H lainailee poikaansa melko avokätisesti laumatoverinsa hellittäväksi. Taitaa enimmäkseen olla ihan tyytyväinen, että pikkuori on välillä jonkun toisen kimpussa. Tosin tämä pikkuori on harvinaisen kiltti, vähemmän se laumatovereitaan kiusaa kuin Ruusa samassa iässä.
|
Ruusa-täti hoitaa. Kuvan värit menivät vähän oudoiksi, pahoittelut. |
Ruusa tarjoaa varsalle rapsutusta ja leikkiseuraa. Vain maitobaari puuttuu. Teiniponi suhtautuu varsan nuuskutteluihin sen verran ystävällismielisesti, että varmaan antaisi sen imeäkin, jos sillä olisi millä imettää.
P.S. Välillä on kiva käydä tallilla ihan vain näin tarkkailemassa poneja ja rapsuttelemassa. Eipähän pääse ponillekaan tulemaan sellaista tunnetta, että mamin tulo tallille tarkoittaa aina töitä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti