Kuten viimeksi kävi ilmi, ratti toimii Ruusassa jo aika hyvin. Kääntyy kuin vanha tekijä. Eilen sitten kokeiltiin ohjasajoa isommassa tarhassa (Ruusan laitumen vieressä, mikä ei ehkä erityisesti lisännyt ponin keskittymiskykyä). Poni kääntyy edelleen hyvin, mutta kävi ilmi, että suoraan kulkeminen on jäänyt opettelematta. Kumminkin ehkä ihan tarpeellinen taito ajo- ja myöhempää ratsu-uraa ajatellen...
Eilisessä sessiossa myös kokeiltiin ensimmäistä kertaa ravia, toki suuntana laitumen puoleinen sivu, jolla kaverit toimivat vetoapuna. Aika haluttomasti poni eteni reippaammassa askellajissa, ehkä siksi että lauantaina veti itsensä likipitäen piippuun samaisessa tarhassa tapahtuneessa irtojuoksutuksessa. Mutta kumminkin pari pientä ravipätkää saatiin aikaan.
Poni siis nyt virallisesti osaa ohjasajossa kääntyä, pysähtyä, siirtyä käyntiin ja siirtyä raviin. Kohtahan sille voi alkaa panna kärryjä perään, siis jos sillä olisi kärryt.
Ja ehkäpä yksi askel tähän väliin on vielä mahdutettava.
 |
| Ravikuolain ratsusuitsissa, onko epäsopivampaa yhdistelmää nähty? |
Ajattelin, että tällainen nahkapäällysteinen suora "viiksikuolain" olisi varsin passeli ensikuolain. Metallikuolain jotenkin hirvittää minua. Lähinnä ennakoin ongelmia kuolaimen suuhun ottamisen harjoittelussa. Tällainen nahkainen ei niin helposti pääse kolahtamaan hampaisiin ja siten luomaan ikäviä kokemuksia.
Lauantaina panin ponin pitämään kuolainta suussa melko pitkän aikaa. Poni ei arvostanut.
 |
| "Aina mami laittaa ällöjä varusteita ponille."Juu, söpöjen ensisuitsien turpis on auki, koska en halua pakottaa suuta kiinni. Ja myös siksi, että nämä shettiskoon suitset alkavat olla ponille aika naftit... |
Ruusan emä G oli tosi hyvä suitsia. Se haukkasi kuolaimet suuhunsa suunnilleen heti ne nähdessään, ennen kuin täti oli edes ehtinyt pyytää moista.
Haluaisin, että Ruusa olisi yhtä hyvä. Joten sen sijaan, että suitsisin ponin puoliväkisin ja toivoisin sen vähitellen tottuvan, harjoittelen kuolaimen ottamista suuhun niin monta kertaa kuin tarvitaan.
Sen verran oion kulmia, että en anna Ruusan vaeltaa karsinassa vapaana kuolainharjoitteluissa. Kun ponilla on riimu kaulalla ja riimunnaru riimusta kiinni seinässä, se keskittyy tehtävänantoon vähän paremmin.
Aika hyvin Ruusa jo hoksasi homman nimen. Kun eilisen ensimmäisissä kuolainharjoituksissa jouduin laittamaan sormen hammaslomaan saadakseni kuolaimen ponin suuhun, viimeisillä kerroilla poni jo avasi suunsa heti nähdessään kuolaimen lähestyvän.
Tässä vaiheessa harjoitusta siis vain haluan ponin ottavan kuolaimen itse suuhunsa pää rennosti alhaalla. Kun se näin tekee, otan kuolaimen välittömästi pois suusta. Muutamia kertoja tuli tätä vahvistettua taskusta löytyneellä herkkupalallakin.
Kaikki on sallittua "temppujen" opettamisessa, vai?
Moi! Eksyin sun blogiin tutkiessani eri kuolaimia, ja ajattelin kysyä että miten tuo viiksikuolain eroaa vaikutukseltaan tavallisesta nivelestä? Opetan hyvin itsepäistä mutta ihanaa aasioria ajolle, muuten sen kanssa on sujunut erittäin hyvin mutta pidätteet eivät kärryillessä mene läpi lainkaan. Aasi ei missään nimessä "juokse kärryjä pakoon" eikä ole kovasuinen (ohjas-ajossa toimii todella hyvin ja kuuntelee pienimpiäkin pidätteitä), mutta ajaessa tarvittaisiin ilmeisesti vähän vahvempi kuolain... En haluaisi mitään kovin vahvaa kuitenkaan aluksi, aina on tietysti parempi jos selvitään mahdollisimman pehmeällä kuolaimella ettei ratsusta/ajettavasta tule vain kovempi suusta..
VastaaPoistaEn ehkä ole riittävän pätevä arvioimaan kovin tarkasti eri kuolainten vaikutuksia, mutta tuo Ruusan kuolainhan on suora eli se ei kauheasti "pidä elämää" suussa.
VastaaPoistaNivelkuolain sen sijaan taittuu pidättäessä keskeltä, mikä saattaa matalassa suussa aiheuttaa ikävän tökkäyksen kitalakeen. Monesti juuri se tökkäys aiheuttaa vastustelua, koska se sattuu.
Tuollainen suora, nahkapäällysteinen kuolain on yksi pehmeimmistä kuolaimista mitä keksin. Noiden "viiksien" (en tiedä oikeaa nimeä) tarkoitus on ehkäistä kuolainrenkaan joutumista suuhun.