Ponitäti hevostelee

Kuvaa katsoessa tajuan, miksi jalustimet olivat opettajan mielestä vähän pitkän näköiset...

Ponitäti löytää itsensä rapiat 170-senttisen puoliverisen selästä, ensimmäisen kerran ehkä sitten vuoden 2005. Mitä oikein on tapahtunut?

On tapahtunut ex tempore ilmoittautuminen lähiratsastuskoulun kesätunnille. 

Ottaen huomioon pitkä tauko tämän sortin hevosista ja tädin istunnan sekä muun ratsastustaidon rajoitukset, kokemus ei ollut hullumpi. Hevonen oli korkea, mutta sen verran kapea, että edesmenneellä mummoponillakin oli leveämpi satula. Vasta alas hypätessä tajusi, miten pitkä matka maahan oli.

Ei näitä ratsastuskoulupäiviä liikaa ole, edellinen taisi olla aika tarkkaan vuosi sitten. Samalla tallilla. Silloin ratsastin suomenhevosella, joka puksutti koko tunnin eteenpäin suunnilleen haluttuun suuntaan ja halutussa askellajissa mutta jätti selässään keikkuvan tädin muuten huomiotta.

Tämänkertainen peeveekokemus oli huomattavasti miellyttävämpi. Hevonen oli kevyt ratsastaa ja olisi varmaan toiminut ihan istunnalla, jos täti olisi kyennyt istumaan normaalisti.

Luulin istuneeni suorassa ja kantaneeni käteni tyylikkäästi, mutta jostain syystä valokuvissa oli etukenossa könöttävä quasimodo, jonka kädet sojottavat suorina kohti hevosen harjaa. Hmm. Joko kamerassa on vikaa tai sitten tädin aivokapasiteetti ei riittänyt käsittelemään kehosta tulevaa informaatiota ainakaan näin vieraan hevosen selässä.

Könö könö.

Seuraavana päivänä aavistuksen kireät hartiat paljastivat osasyyn siihen, että hevonen kulki pääosan tunnista pitkänä kuin spagetti. (Toinen mahdollinen syy on se, että tädin ohjat olivat jatkuvasti noin 30 cm liian pitkät.) Ja taisipa tulla vähän puristauduttua hevosenkokoisiin liikkeisiin reisillä, sikäli kun tämä on pääteltävissä sisäreisien tilasta vuorokautta tunnin jälkeen.

Tunnin "temppu" oli hevosen takaosan väistättäminen ulos ympyrällä. Tämä oli sikäli tuttua kauraa, että eräs ope käski minun tehdä harjoitusta jäykän mummoponin kanssa, jotta se vertyisi ja alkaisi astua paremmin alleen. Väistätys onnistui mummoponin kassa suunnilleen yhtä huonosti kuin se nyt onnistui vieraalla hevosella.

Täti yrittää kovasti väistättää.

Tuntipuokki oli kova taipumaan, joten tuli sitten yritettyä tätä väistöä banaanin muotoisella hevosella. Missä ulkoavut? Varmaan niillä toisilla ratsastajilla?

Kun polle saatiin open avustuksella suoremmaksi niin alkoi takaosakin löytää tietään ympyrän kehän ulkopuolelle. Ideana siis oli, että etuosa jatkaa ympyrää pitkin ja takaosa kulkee himpun ympyrän ulkopuolella. Tämä on kyllä hyvä ja tehokas harjoitus.

Muuten tunnin ohjelmassa oli "vain" takaosan aktivointia siirtymisillä. Ja paljon laukkaa! Siis ainakin puskaratsastajan mielestä laukkaa oli paljon. No, eipähän ainakaan tullut pidätettyä hengitystä, kun oli niin hengästynyt, että keho otti happea väkisin.

Kas, tätihän näyttää melkein ratsastajalta. Vaikkakin aika jännittyneeltä sellaiselta.

Kiitokset siskolleni, joka sattui olemaan käymässä ja suostui kuluttamaan vapaailtaansa kaviouran ääressä kameran kera. Video paljastaisi ratsastajan virheet vielä armottomammin kuin tilanneotokset, mutta kun valokuvia on yli sata niin kyllä niistäkin voi jo jotain omasta ratsastuksesta päätellä.