lauantai 21. huhtikuuta 2018

Jää henkiin, ainakin toistaiseksi

Kerrankin kävi sillä lailla tuuri, että juuri kun hätä oli suurin niin apukin oli jo tulossa tallille. Eli etupuomin ylityksessä loukkaantuneen blogitähti jr:n könkkäämistä ei tarvinnut katsella omin neuvoin kuin viikonlopun yli, kun eläinlääkäri jo saapuikin kera nykyaikaisen kuvantamislaitteen. 

On muuten hienot vehkeet nykyisin, kuva ilmaantuu heti tietokoneen ruudulle, johon siihen voi lisätä kontrastia ihan kuin valokuviin kuvankäsittelyohjelmassa. 

Albertin polvesta tuli muun muassa tällainen otos:





Otettiin siitä vielä toinenkin kuva, jossa näkyi koko polvilumpio. 

Kaikki oli ehjää. 

Tämän eläinlääkäri tosin kertoi jo etukäteiskäpälöintiensä jälkeen, mutta tulipahan sitten vielä valkoista mustalle. Eläinlääkäri oli myös sitä mieltä, että polvea ei tarvitse erikseen ultralla ihmetellä, koska turvotus on pehmytkudoksen alueella. 

Nyt, kun on kahden ammattilaisen näkemys, että kyseessä on pehmytkudosvamma, voin ehkä sen jo uskoa. Tosin eivät sellaisetkaan välttämättä ole ihan pikkujuttu, koska kudokseen tulee arpi, joka huonossa tapauksessa voi aiheuttaa kireyttä lihakseen.

Joka tapauksessa tällä hetkellä näyttää siltä, että Albert ei kuole ainakaan runsas viikko sitten sattuneeseen onnettomuuteen. 

Pikkumiehen jalkakin nousee jo vähän reippaammin, vaikka polven alueella on edelleen ylimääräinen pallo. Voi mennä kuulemma parikin viikkoa ennen kuin turvotus on laskenut.



Maanantaisessa eläinlääkärin visiitissä kävi niin, että ajan alunperin varanneet eivät sitten tarvinneetkaan varaamiaan palveluita. Tämähän tarkoitti sitä, että aikatauluun mahtui myös tammaponin purukaluston puolivuotishuolto. 

"Ei mitään muotisairauksia", kuului eläinlääkärin ensiarvio. Eli ei kariesta eikä diasteemoja - vaikka Ruusa on syönyt ikänsä nykyisin parjattua säilöheinää. No, eihän se tietysti ole vielä vanhakaan, mutta on noita suusairauksia nuorillakin. Ruusan tapauksessa hampaat ovat olleet kutakuinkin ainoa poninosa, johon ei ole joutunut kiinnittämään erityishuomiota. Toivottavasti tilanne jatkuu tällaisena.

Myös Albertin suuhun kurkattiin, kun se kerran oli sopivasti pöllyssä. Sudenhampaathan siellä jo kurkkasivat ikenistä, mutta niin pienesti, että niitä ei vielä voi poistaa. Todennäköisesti syksyllä jo voi, arveli eläinlääkäri. Ja silloin olisi myös hyvä jo vähän näyttää purupinnoille raspia. 

Joka tapauksessa emme nyt ota kuolaimia vielä käyttöön ennen kuin sudenhampaat on poistettu. Albert on kyllä jo maistellut niitä ja suitset ovat hetken olleet päässäkin, mutta mitään painetta ei kuolaimeen laiteta niin kauan kuin ne voivat osua kipeästi hampaisiin. 

P.S. Ennalta vieraalla eläinlääkärillä oli piikkikauhuisen varsan kanssa parempi tuuri rauhoituspiikin kanssa kuin omalääkärillä. Toki Albert sai vähän esilääkitystä kielen alle, mutta silti yllätyin, miten vähän poni reagoi rauhoituspiikkiin. Emme edes lähteneet yrittämään suoneen, vaan eläinlääkäri tuikkasi piikin lihakseen niin nopeasti, ettei Albert tainnut edes ehtiä tajuta, mitä tapahtui. 

10 kommenttia:

  1. Hieno homma, että saitte hyviä uutisia!! Toivottavasti se turvotuskin helpottaa piakkoin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, onhan tämä nyt parempi kuin moni muu vamma, mutta silti huolettaa tuo turvotus.

      Poista
  2. Hyvä homma! :) Ja mielenkiintoista toi säilöheinää syövän Ruusan ehjät hampaat. Olen itse kokoajan ajatellut, että ongelma on joku muu, kun säilöheinä. Ruotsissahan asiaa on tutkittu ja todettu, että kuivahkon (ka 70->) säilöheinän pH on lähellä kuivaa heinää. Sen lisäksi hevosen sylki neutralisoi happaman rehun jo suussa todella hyvin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minuakin on epäilyttänyt tuo säilöheinän syyttäminen, kun omani ovat syöneet oikeastaan vain säilöä eikä niillä ole ollut hammasongelmia (tämän sanottuani on varmaan paras koputtaa puuta). Vaikka toki täytyy tiedostaa, että yhden tai kahden ponin perusteella ei voi tehdä johtopäätöksiä, koska ne voivat olla poikkeuksia.

      Tuo eläinlääkäri, joka suuhun kurkkasi, on jonkin verran erikoistunut juuri hampaisiin. Hän totesi, että nyt on vasta alettu oppia tunnistamaan monia hammasongelmia, joten ei vielä niin tarkkaan tiedetä, mikä niitä aiheuttaa ja mitä kannattaa hoitaa.

      Poista
  3. Hyviä uutisia!
    Mä olen myös pohtinut noita hammasjuttuja kun Penalta kerran sitä kariesta löytyi. Se on syönyt suurimman osan elämästään hyvin kuivaa esikuivattua (nytkin ka 80,4) tai kuivaa. Mutta nyt kun kariesta todettiin, niin edellinen talvi jouduttiin syömään tosi sokerista (kuivaa) heinää. Voiko heinän sokeri rei'ittää hampaat?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voisi hyvin kuvitella, että sokeri voisi aiheuttaa reikiintymistä, onhan sokeri ihmistenkin hampaille huono juttu! Ruusakin on joskus syönyt tosi sokerista heinää, mutta enimmäkseenhän se on syönyt aika vähäsokerista. Viime kesänä pelkäsin, ettei edes kohtuullisen vähäsokerista löydy täksi talveksi, mutta onneksi löytyi kuitenkin.

      Vaikeahan näistä on sanoa, kun tutkimusta on niin vähän.

      Poista
  4. Hyvä hyvä! Nyt iilimatohoitoa siihen ja laseria! Ei jää arpia. :) Nopeuttaa paranemistakin molemmat hoidot.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kun muistutit! Olin ajatellutkin, että laseria pitäisi hommata, mutta jotenkin se on tässä hötäkässä unohtunut. Nyt sain varattua laser-ajan keskiviikoksi, iilimatoja tällä tekijällä ei kyllä taida olla. Mutta nehän tosiaan voisivat saada turvotuksen pois.

      Poista
  5. Hyviä uutisia :) Toivotaan että pehmytkudokseen jää mahdollisimman pieni "vamma", niin ei jää kummittelemaan. Me mennään huomenna Vermoon tutkituttamaan vanhaa lihasvammaa, ne osaa olla hankaliakin :/ Laser ilmeisesti auttaa noihin tuoreisiin tapauksiin hyvin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, tuota pelkäänkin, että tulee iso arpi ja sitten siitä aiheutuu ongelmia. Eivät ole pikkujuttuja lihasongelmatkaan. Mutta nyt tosiaan sain sen laserin varattua, toivottavasti saadaan vamma kunnolla paranemaan!

      Poista