Ratsuoripäivät kuvin ja sanoin

Ratsuoripäivistä jäi tänä vuonna vähän tasapaksu olo. Lauantaina jäljellä olevassa oripoppoossa ei ollut mitään hirvityksiä, mutta aika vähän myöskään sellaisia wau-efektin mieleen jättäneitä. Voi tietysti olla, että vika oli minussakin, olihan mielessä lähinnä oman orivarsan pari päivää aiemmin sattunut loukkaantuminen.

Joka tapauksessa jätän tällä kertaa kuvavalinnan orilautakunnalle eli seuraa valikoima läpi menneistä oreista. Niistäkin puuttuu pari, koska en jaksanut herätä niin aikaisin enkä jäädä niin pitkään, että olisin nähnyt kaikki. Näin voi toimia, kun on matkassa puhtaasti turistina.

Jo tässä vaiheessa vinkki, että tässä postauksessa ponit ovat sokerina pohjalla.

Celantus ja testiratsastaja Nina Fagerström, taustalla muu orilautakunta.

Tällä kertaahan oripäivien parhaaksi valittiin kimo viisivuotias Celantus, joka on ensimmäisen kerran hyväksytty FWB-jalostukseen jo kolmevuotiaana.

Ori oli minustakin nätti. Estelahjakkuuden arvioinnin jätän viisaammille, jotka näkivätkin siinä suuresti potentiaalia.

Mutta aika raskaalta ori näytti ratsastaa. Se pyrki koko ajan vetämään päällään ratsastajaa pois tasapainosta niin, että siinä oli tekemistä itse Nina Fagerströmilläkin (katsojan oma tulkinta). Ratsuoripäivien Facebook-sivuilla on lyhyt video, jonka lopussa päänvetäminen vilaukselta näkyy. Testiratsastaja ei kuitenkaan arviossaan motkottanut muuten kuin siitä, että laukka ei ollut säädeltävissä.

Paras 3-vuotias, Cadent. Järjestäjille kiitos kuvaajaystävällisestä estekujasta.

Ratsuoripäivien hienous ponioripäiviin verrattuna on korkea suorituspitoisuus. Eli pääsee näkemään heppoja ihan tositoimissa. Ilmaisu "korkea" sopii hyvin tilanteeseen, koskapa siellä kolmevuotiaatkin hyppäävät jo ihan esteitä.

Hyvä ettei ruvennut rimakammo huimaamaan ihan katsomosta käsin. Aika moni hevonenkin totesi jossain vaiheessa samaa ja yksi hyppäsikin kerran mieluummin aidan kuin esteiden yli. Mutta niin vaan sekin saatiin kujasta kunnialla läpi.

Jotkut esiintyjät sitten taas rupesivat kiinnittämään huomiotaan varsinaiseen tehtävään vasta, kun puomit hinattiin jonnekin aika kauas tätiratsastajan mukavuusalueen yläpuolelle.

Yläkuvassa mallia näyttää ikäluokkansa eli siis kolmivuotiaiden parhaana palkittu ori Cadent.

Alla olevassa kuvassa sitten toinen hyväksytty kolmevuotias, Khatou-S. Sain sen käsityksen, että tämän kovasukuisempaa varsaa saa hakea.

Khatou-S

Suosikkini hevoskokoisesta tarjonnasta oli valkoinen komistus, 13-vuotias Levisonn.

Se ei olekaan ihan turha jätkä, vaan jo aiemmin hyväksytty mecklenburg-, oldenburg international-, hannover- ja oldenburg-kantakirjoihin. Levisonnilla on kuusi hyväksyttyä orijälkeläistä sekä 16 st.pr.-tammajälkeläistä. Kuulostaa varsin vakuuttavalta. Ja kuten jo mainittua, ori itse miellyttää ainakin minun silmääni.

Aika kevyessä kunnossa se kuitenkin esitettiin. Mielenkiintoista oli se, että orilautakunta huomautti ratsuponiori Pin Rock's Lavernen olevan hieman kuivassa kunnossa, mutta Levisonnin lihavuuskunnosta ei sanottu mitään, vaikka omaan silmääni poni oli pyöreämpi.

Levisonn esiteltiin myös ratsain, vaikkei ollut pakko. Se ei hypännyt, mutta olihan sen askellajejakin hieno katsoa.

Kouluoreista näin vain yhden, ja se sattui olemaan paras. Eli suomalaissyntyinen Strauss, joka on viisivuotias.

Tästä oriista jäi mieleen sympaattisen oloinen luonne. Ei tarvinnut yhtään yleisöä hyssytellä, kun Strauss esitteli moovsejaan. Koeratsastajankin alla näytti heti olevan kuin kotonaan.

Strauss oman ratsastajansa kanssa. Testiratsastajalla oli aika paljon lyhyemmät jalat, joten satulaan jouduttiin hakemaan jostain toiset jalustinhihnat ennen kuin ratsastuskoe saattoi jatkua. 

Ja sitten asiaan, eli poneihin! Ponien onnistumisprosentti oli ihan hyvä, 50. Eli neljästä paikalle saapuneesta orista kaksi meni läpi. Tosin vain yksi on rodultaan ratsuponi, toinen on new forest. Tykkäsin molemmista. 

Pin Rock's Laverne ei esiintynyt ratsain.

Pin Rock's Laverne on jo 15-vuotias. Ori on selkeästi isoponimitoissa, 146 cm. Sen ei tarvinnut oripäivillä pahemmin hikoilla, sillä kisatulokset riittivät näytöksi suorituskyvystä.

Vähän liikaa terävöitystä tässä kuvassa.

Lavernessa on mielestäni kovasti emänisänsä Speyksbosch Naturelin näköä. "Nalle" on ollut Suomessa vaikuttaneista wpb-oreista suosikkini.

Myönnetään, että ihastukseeni on merkittävästi vaikuttanut Nallen äärimmäisen kaunis welsh-pää. Mielestäni samanmoinen on tällä tuoreellakin jalostusoriilla.

New forest -ori oli tietenkin Wind in the Willows, joka sitten viikkoa myöhemmin uusi myös rotuponilupansa.

Tässä kohtaa haluaisin muistuttaa, että tykkäsin kyseisestä ponista jo sen ensimmäisillä oripäivillä, vaikka orilautakunta silloin katsoikin sen vain kolmospalkinnon arvoiseksi.

Wind in the Willows ja testiratsastaja Mira Mahosenaho.

Ori on kehittynyt parissa vuodessa tosi kivaan suuntaan ja se vaikuttaa tosi miellyttävältä ponilta. Sellaiselta, jolla olisi kiva ratsastella. Testiratsastajankin raportti sisälsi pääasiallisesti kehuja.

Siinä olikin ratsuoripäivien arvostelullinen anti.

Sen jälkeen tai oikeastaan lomassa oli myös perinteikäs ohjelmanumero, oriparaati. Joskus paraatissa on ollut rutkasti katsottavaa, tällä kertaa anti jäi kolmeen oriin. Sentään kaikki esitettiin ratsain, kun joskus oreja on siellä ihan vaan pyörinyt liinan päässä.

Oriparaatin kaunein oli tietysti Still-Hof Macabeu eli Clarimore. Jestas, mitä esteitä se hyppäsi, ja jestas, mitä pukkeja niiden välillä heitteli! Tätiratsastaja olisi kummasta tahansa loikasta kanveesissa, mutta isojen luokkien esteratsastaja ei ollut moksiskaan. Kaipa tuolla tasolla saakin hevosessa olla vähän eläväisyyttä.

Still-Hof Macabeu/Clarimore ja Tomi Jalkanen. Maassa seisovat tyypit toimivat hyvin esteen mittakeppeinä. Jaiks.

Muut esitellyt oriit olivat nuoret pojat Christer ja Cascalinus.

Molemmat esiintyivät mallikkaasti ja hyppäsivät pieniä esteitäkin. Wannabe-kuvaaja epäonnistui hyppyjen ikuistamisessa, joten lukijaimisto saa tyytyä sileänkuviin. Mutta johan noita esteitä on tässä päivityksessä nähtykin.

Christer.

Cascalinus.

Semmoiset ratsuoripäivät! Seuraavaksi palataan oriasioihin rotuponeilla, koska eihän ponioripäiviä voi väliin jättää. Shettisfaneille kuitenkin tiedoksi, että luvassa ei ole yhtäkään shetlanninponin kuvaa.

Päivitys ilmaantuu sen jälkeen kun olen saanut riittävän määrän valokuvia julkaisukuntoon.