Jää henkiin, ainakin toistaiseksi

Kerrankin kävi sillä lailla tuuri, että juuri kun hätä oli suurin niin apukin oli jo tulossa tallille. Eli etupuomin ylityksessä loukkaantuneen blogitähti jr:n könkkäämistä ei tarvinnut katsella omin neuvoin kuin viikonlopun yli, kun eläinlääkäri jo saapuikin kera nykyaikaisen kuvantamislaitteen. 

On muuten hienot vehkeet nykyisin, kuva ilmaantuu heti tietokoneen ruudulle, johon siihen voi lisätä kontrastia ihan kuin valokuviin kuvankäsittelyohjelmassa. 

Albertin polvesta tuli muun muassa tällainen otos:

Otettiin siitä vielä toinenkin kuva, jossa näkyi koko polvilumpio. 

Kaikki oli ehjää. 

Tämän eläinlääkäri tosin kertoi jo etukäteiskäpälöintiensä jälkeen, mutta tulipahan sitten vielä valkoista mustalle. Eläinlääkäri oli myös sitä mieltä, että polvea ei tarvitse erikseen ultralla ihmetellä, koska turvotus on pehmytkudoksen alueella. 

Nyt, kun on kahden ammattilaisen näkemys, että kyseessä on pehmytkudosvamma, voin ehkä sen jo uskoa. Tosin eivät sellaisetkaan välttämättä ole ihan pikkujuttu, koska kudokseen tulee arpi, joka huonossa tapauksessa voi aiheuttaa kireyttä lihakseen.

Joka tapauksessa tällä hetkellä näyttää siltä, että Albert ei kuole ainakaan runsas viikko sitten sattuneeseen onnettomuuteen. 

Pikkumiehen jalkakin nousee jo vähän reippaammin, vaikka polven alueella on edelleen ylimääräinen pallo. Voi mennä kuulemma parikin viikkoa ennen kuin turvotus on laskenut.

Maanantaisessa eläinlääkärin visiitissä kävi niin, että ajan alunperin varanneet eivät sitten tarvinneetkaan varaamiaan palveluita. Tämähän tarkoitti sitä, että aikatauluun mahtui myös tammaponin purukaluston puolivuotishuolto. 

"Ei mitään muotisairauksia", kuului eläinlääkärin ensiarvio. Eli ei kariesta eikä diasteemoja - vaikka Ruusa on syönyt ikänsä nykyisin parjattua säilöheinää. No, eihän se tietysti ole vielä vanhakaan, mutta on noita suusairauksia nuorillakin. Ruusan tapauksessa hampaat ovat olleet kutakuinkin ainoa poninosa, johon ei ole joutunut kiinnittämään erityishuomiota. Toivottavasti tilanne jatkuu tällaisena.

Myös Albertin suuhun kurkattiin, kun se kerran oli sopivasti pöllyssä. Sudenhampaathan siellä jo kurkkasivat ikenistä, mutta niin pienesti, että niitä ei vielä voi poistaa. Todennäköisesti syksyllä jo voi, arveli eläinlääkäri. Ja silloin olisi myös hyvä jo vähän näyttää purupinnoille raspia. 

Joka tapauksessa emme nyt ota kuolaimia vielä käyttöön ennen kuin sudenhampaat on poistettu. Albert on kyllä jo maistellut niitä ja suitset ovat hetken olleet päässäkin, mutta mitään painetta ei kuolaimeen laiteta niin kauan kuin ne voivat osua kipeästi hampaisiin. 

P.S. Ennalta vieraalla eläinlääkärillä oli piikkikauhuisen varsan kanssa parempi tuuri rauhoituspiikin kanssa kuin omalääkärillä. Toki Albert sai vähän esilääkitystä kielen alle, mutta silti yllätyin, miten vähän poni reagoi rauhoituspiikkiin. Emme edes lähteneet yrittämään suoneen, vaan eläinlääkäri tuikkasi piikin lihakseen niin nopeasti, ettei Albert tainnut edes ehtiä tajuta, mitä tapahtui.