sunnuntai 15. lokakuuta 2017

Aikaansa ei tiedä meistä kukaan

Ajattelin ensin, että en kirjoita herkästä asiasta mitään, mutta vaikeneminenkin alkoi tuntua väärältä. Ikään kuin asia ei koskettaisi. Mutta kyllä se koskettaa ja järkyttää.

Puhun nyt tietenkin keskiviikkona tapahtuneesta tragediasta. 

Kun yksi lajin harrastajista menehtyy rakkaan lajin parissa, se pysäyttää ja järkyttää aina. Nyt tapaus sattui paikkakunnalla, jolla itsekin olen ponejani parilla tallilla pitänyt ja jolla siksi tunnen sieltä useammankin kyseiseen ikäryhmään kuuluvan ratsastajan.

Kun kuulin tapahtuneesta, ensimmäinen ajatus olikin, että pliis, ei kukaan tuttu. Valitettavasti kuitenkin oli. Tuttavuutemme oli pintapuolinen, mutta nuori, lahjakas ratsastaja oli silti jäänyt hyvällä tavalla mieleen. 

Bloggerissa hän oli laittanut nimensä perään hymiön. Sellaisena minäkin hänet muistan, iloisena ja hymyilevänä, aina ystävällisenä.  

Kaikkihan me tiedämme, että olemme valinneet vaarallisen lajin, jossa paha onnettomuus on oikeasti paha. Mutta ei sitä ajattele eikä voikaan ajatella, kun istuu hevosen selkään. 

Jokainen pitempään harrastanut on selvinnyt ehjänä tilanteesta, jossa olisi voinut käydä pahasti. 

Nyt pahin toteutui ja se järkyttää, tuntuu tarpeelliselta purkaa ajatuksia jotenkin. Läheisten tuskaa tuskin voi edes kuvitella. 



Instagramissa, jossa en ole, edesmennyttä on kuulemma muisteltu laittamalla tämän valokuvaustakin harrastaneen tytön ottamia kuvia mustavalkoisina. Minusta se on kaunis ele. Teen siis nyt samoin. 

Nämä kuvat hän on ottanut kolmevuotiaasta Ruusasta. Enpä olisi tuolloin osannut arvata, että kuvien sairas nuori poni eläisi pitempään kuin kuvat ottanut teinityttö.

Tuntuu niin epäreilulta, että joku joutuu lähtemään niin nuorena, kun elämän pitäisi vielä olla edessä.  

Koskaan ei tiedä, paljonko meillä kenelläkään on täällä aikaa. 

Pidetylle nuorelle naiselle hyvää matkaa sinne jonnekin ja läheisille lämmin osanotto. 

8 kommenttia:

  1. Pysäyttävä uutinen. En tunne uhria, mutta tapaus nosti häthätää piiloon padotut tunteet pintaan parin vuoden takaa, kun vastaava osui lähelle. En pystynyt kirjoittamaan siitä silloin, enkä pysty vieläkään. Ei ole sanoja, eikä niitä oikein ole nyt tästäkään. Kirjoitit kauniisti!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Todellakin pysäyttävä uutinen. Ei sitä oikein vieläkään voi uskoa todeksi. Tapahtunut on ollut mielessä koko ajan siitä asti, kun kuulin siitä.

      Poista
  2. On pysäyttävä uutinen. Minäkin läheltä piti tilanteessa. Mutta nuori, elämänsä alussa ja olen kuullut onnettomuudesta pojaltani sekä muilta harrastajilta. Surullista. Omaisille toivon jaksamista ja lämpimät osanotot.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvin, hyvin surullista. Ainahan kuolema on surullinen asia, mutta nuoren ihmisen tapaturmainen kuolema pysäyttää erityisesti. Tietenkin vielä enemmän, kun onnettomuudessa kuolee joku jollain tapaa tuttu.

      Poista
  3. Onnettomuus kosketti myös minua, vaikka en hyvin häntä tuntenutkaan niin tuttu tyttö jo monen vuoden takaa blogin ja somen kautta. Niin kamalaa ettei sanoja löydy. :((

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hän oli niin aktiivinen ihminen, että hänen kuolemansa ravistelee aika isoa joukkoa ihmisiä. Aivan hirveää. Edelleen on vaikea edes uskoa koko asiaa.

      Poista
  4. Tunsin uhrin ja ajatukset ovat hänen perheensä ja läheistensä luona. Niin herttanen ja ystävällinen tyttö, että harvoin tapaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tosiaan. Toki tapahtunut järkyttäisi, oli uhri kuka vaan, mutta kun näin käy niin ystävälliselle ja mukavalle ihmiselle, tällainen etäisemminkin hänet tuntenut on ihan shokissa.

      Poista