Ruusa-poni on viime aikoina liikkunut lähinnä huonosti tai vielä huonommin. Kun kaviokuume saatiin suljettua aiheuttajien listalta eikä epäpuhtaus näyttänyt liittyvän mihinkään yksittäiseen raajaan, oli aika kääntää katseet kehonhuollon puoleen.
Kranioterapeutti, meille uusi tuttavuus, saapui tiluksille puolitoista viikkoa sitten torstaina. Ruusan ensireaktio oli pyhä viha, mistä päästiin yhdessä jumppaamiseen ja sitten euforiseen transsiin.
Ehkä voisin ruveta rahoittamaan hoitokäynnit myymällä katsomopaikkoja. On meinaan sen verran viihdyttävää seurattavaa, että terapeutillakin oli hauskaa. Kuulemma esim. kylmäveriset eivät eläydy hoidon vaiheisiin yhtä teatraalisesti kuin welshiponi.
Ehkä voisin ruveta rahoittamaan hoitokäynnit myymällä katsomopaikkoja. On meinaan sen verran viihdyttävää seurattavaa, että terapeutillakin oli hauskaa. Kuulemma esim. kylmäveriset eivät eläydy hoidon vaiheisiin yhtä teatraalisesti kuin welshiponi.
 |
| Tällaista tiistaina. Tallinpitäjä otti salaa kuvia. Kiitos siitä hänelle, vaikka onnistuinkin aika hyvin kuvankäsittelyssä näitä pilaamaan. Tässä näkyy otsikon aihe: poni ei todellakaan rehellisesti taivu oikealle. |
Odotukseni oli, että tapahtuisi ihmeparantuminen, mutta valitettavasti jäimme tällä kertaa ilman ihmeitä. Luulen, että tarvittaisiin sellainen ammattilainen, joka pääsee käsiksi itse rankaan. Osteopaatti tai jopa kiropraktikko. Näin arveli kranioterapeuttikin.
Ruusa ei liiku vieläkään hyvin eikä ole vieläkään erityisen innostunut. Otti kyllä yhtenä päivänä vähän laukkakieppiä pellolla, kun oli tarkoitus vain kävellä narussa rauhaksiin (koska savipohja sanoi litsläts ja sanoo vähän vieläkin, vaikka on ollut melkein viikon aurinkoista).
Ruusa ei liiku vieläkään hyvin eikä ole vieläkään erityisen innostunut. Otti kyllä yhtenä päivänä vähän laukkakieppiä pellolla, kun oli tarkoitus vain kävellä narussa rauhaksiin (koska savipohja sanoi litsläts ja sanoo vähän vieläkin, vaikka on ollut melkein viikon aurinkoista).
 |
| Väliin arkistokuva ylämäkiperuutuksesta kesältä 2016. Tässä mielestäni hyvin näkyvät liikkeen hyödyt. En muista, onko tämä ollut blogissa aiemmin, mutten ainakaan löytänyt. |
Kranioterapeutin kanssa tulimme siihen tulokseen, että myös ohjasajo voisi olla hyväksi. Selkä pitäisi nimittäin saada käyttöön ja ohjasajossa Ruusa on yleensä liikkunut oikeansuuntaisesti.
Pitkät ohjat ovat kuitenkin levänneet varustetilassa pitkään, koska ajatus niiden käyttämisestä samassa tilassa Albert-ohjuksen kanssa on herättänyt monenlaisia kauhukuvia. Mutta ihan hyvin pysyi ohjus loitolla ohjista, kun lähestymisvaiheessa hyvissä ajoin viuhutteli piiskaa merkiksi, että tästä ei nyt pääse. Olen minä pari kertaa varsaan piiskalla osunutkin, turvallisuus menee tässä lempeyden edelle.
 |
| Ohjus maisemassa. |
Ponihan on aivan banaanina!
Oikea kylki pyrkii koko ajan pullistumaan ulospäin, kaula ylitaipumaan vasemmalle. Poni punki koko ajan johonkin, mutta pyrkimyksen suunnasta riippumatta pysyi samalla lailla banaanina. Lisäksi se oli vakaa kuin keitetty makaroni. En voi sanoa, että olisin puolen tunnin kävelyn aikana saanut tilannetta merkittävästi parannettua.
Oikea kylki pyrkii koko ajan pullistumaan ulospäin, kaula ylitaipumaan vasemmalle. Poni punki koko ajan johonkin, mutta pyrkimyksen suunnasta riippumatta pysyi samalla lailla banaanina. Lisäksi se oli vakaa kuin keitetty makaroni. En voi sanoa, että olisin puolen tunnin kävelyn aikana saanut tilannetta merkittävästi parannettua.
Edessä taitaa olla aika pitkä tie.
Lauantaina otettiin uusiksi, ja aika lailla loppui kesken niin osaaminen kuin kärsivällisyyskin. Sentään lauantaina saatiin pätkiä niin, että edes niska taipui myös oikealle ja oikea kylki oli kuperan sijaan suorahko. Kylki ei vieläkään taipunut kuin yhteen suuntaan.
 |
| Karu totuus paparazzikuvassa. Albert sentään näyttää ihan kivalta. |
Apua, ohjasajoexpertit! Miten banaani oikenee? Itse en tähän hätään keksinyt muuta kuin taivuttelun. Muutkin maastakäsin jumppaohjeet tilanteen parantamiseksi otetaan vastaan. Selkään en nyt mene ennen kuin poni on parempi.
P.S. Myös Albert sai kraniota, koska oli vastikään omatoimisesti pujotellut ulos loimestaan. Sillä olikin lapojen alue sen verran jumissa, että hyvin alkanut hoitosuhde oli päättyä varsan paniikkikohtaukseen. Onneksi saimme tilanteen kuitenkin rauhoitettua pienellä tuumaustauolla ja heinällä.
Minä oon banaania houkutellut vaan kärsivällisen lempeästi asettumaan sisään heiluttelemalla ohjaa ja sormia liikuttamalla. Yhtään ei Ripellä saa vetää tai se suuttuu. Pyllyn siirtely vasemmalta oikealle on tehnyt myös hyvää.
VastaaPoistaJoskus myös pienet ravilämmittelyt auttavat, että keho ja lihakset on vastaanottavaisempia.
Paljon on myös avotaivutusta haettu, ensin melkein vaan ajatus siitä on riittänyt ja sitten pikkuhiljaa enemmän ja olen ottanut ravisiirtymisen mukaan. Avotaivutus on minusta helppo liike maastakäsinkin; ajattelen itseni selkään ja käännän oman rintakehäni, kuten haluaisin hevosenkin tekevän. Sitten vähän ulko-ohjasta pidätteitä, sisäkäsi pelaa sormilla kokoajan, ettei jää vetämään staattisesti, niin yleensä se sieltä alkaa pikkuhiljaa luonnistua. Jos hevonen karkaa apuja vasten, niin hidastan vauhtia, jotta saan ohjiin enemmän tuntumaa. Ja kun vaan muistaa pilkkoa tehtävän ensin tarpeeksi helpoksi ja pieneksi - melkein ajatus riittää.
Sulku olisi vielä tehokkaampi liike, mutta sen kanssa on välillä hakemista ainakin allekirjoittaneella..
Kiitos vinkistä! Avotaivutushan on selästäkin hyvä suoristava liike. Kiitos yksityiskohtaisista ohjeista! Joskus avontapaista on tullut puolivahingossa, mutta en ole osannut sitä opettaa.
PoistaVastalaukathan suoristavat ja jumppaavat tosi tehokkaasti, mutta maasta käsin ja kovin banaanille se voi tietysti olla jo liiankin hankala liike?
VastaaPoistaVastalaukka taitaisi olla ratsainkin meille liian vaikea liike... Nyt liikunta on ollut mammaloman jäljiltä hyvin käyntipainotteista muutenkin, mitä nyt poni eilen otti talutuslenkillä lähdöt ja minulle jäi liinan jatkeeksi pelkät suitset. :P
PoistaEnsinnäkin, Albert on upea ilmestys yhä edelleen, ja paranee vaan kasvaessaan!
VastaaPoistaOhjasajo jo itsessään on todella hyvä suoristaja, heti kun hevonen alkaa liikkua ohjasajossa rennosti ja itse eteenpäin (ei kuitenkaan ylitempossa) se suoristuu ihan silmissä. Käytän ohjasajoa paljon hevosilla jotka ovat ratsastuksessa erityisen vinoja, kun ratsastaja ei ole selässä "sekoittamassa pakkaa" pääsee hevonen suoristumaan huomattavasti nopeammin.
Avotaivutus on tosi hyvä liike, kunhan taivutus pysyy riittävän loivana ja läpi kropan. Tuo Elinan neuvo on tosi hyvä, asetu itse samaan asentoon kuin ratsastaisit avoa (tai volttia) ja siitä se lähtee. Käytän aika usein itse volttia apuna, käännän ensin voltille, haen siinä oikean taivutusasteen ja sit vaan jatkan suoralla samalla taivutuksella.
Väistöt on myös hyviä, uran sisäpuolelta kohti uraa, jolloin hevonen imee luonnostaan uraa kohti ja ajurille jää tehtäväksi väistön säätö, ettei taivu tai lähde pois avuilta.
Mutta takaisin alkuun, jo pelkkä ohjasajo on huikea suoristaja, kunhan sitä jaksaa tehdä riittävästi ja hevonen pysyy rentona ajokerroilla.
Sari
Kiitos kauniista sanoista! Ja huomasithan, että sinulta saatu riimu on nyt sopiva ja jokapäiväisessä käytössä, kiitos siitäkin!
PoistaLohdullista kuulla, että pelkkä ohjasajokin voi toimia suoristajana, itse kun en paljon siinä osaa eikä siten ponikaan (tämä olisi ehdottomasti hyödyllinen ja mielenkiintoinen kehittämiskohde). Täytyy kokeilla, josko saisin avotaivutusta aikaan. Helpostihan siinä vaan käy niin, että poni menee liikaa linkkuun.
Ja uraa meillä ei ole apuna, pelkästään monta hehtaaria peltoa. Saamme kyllä käyttää parin naapuritallin kenttiä, mutta niille pitää mennä tietä pitkin eli en pysty kahden kanssa lähtemään ainakaan yksin. En tiedä, mitä sanoisivat jos tultaisiin tamman ja varsan kanssa.
Albertista taitaa kyllä tulla upea!
VastaaPoistaMun valmentaja aina muistuttaa, että hevosta ei saa turruttaa sieltä vahvemmalta puolelta, vaan aktivoida sitä heikompaa puolta. Esimerkiksi jos hevonen on banaanina vasemmalle (niin kuin ne mlkein aina ovat), tulee kiusaus vetää oikeasta ohjasta ja käyttää jatkuvasti oikeaa pohjetta. Jos sen sijaan käyttääkin vasenta pohjetta muistuttamaan hevosta omasta vasemmasta kyljestään "venytä sitä, käytä sitä", ja unohtaa sen oikean puolen, ettei se kovetu lisää. Samalla hevonen hakee kohti vasenta kuolaintuntumaa, jolloin oikeasta ohjasta voi päästää hiukan ja taputtaa kaulalle, sekin edistää oikean puolen pehmenemistä. Vaikka vaisto sanoo, että työstäisi sitä kovaa puolta, kannattaa joskus tehdä juuri päinvastoin.
Ylämäkiperuutus näyttää mielenkiintoiselta, täytyypä joskus kokeilla!
Kiitos, äärimmäisen hyvä vinkki! Itse olen tietenkin sortunut juuri siihen oikean ohjan ja "pohkeen" (eli tässä tapauksessa piiskan) ylikäyttöön. Tuskinpa hirveästi edistää ponin rentoutta! Voisi kokeilla, auttaisiko jos tosiaan koskettaisikin piiskalla sitä vasenta kylkeä, joka käpertyy.
PoistaYlämäkiperuutus on kyllä huippu liike! Ruusa tosin edelleen tekee senkin vinoon. Siinäkin pitää muistaa huolehtia, että hevonen liikkuu pää alhaalla ja selkä ylhäällä, että liikkeestä on oikeasti hyötyä.
Ja kiitos Albert-kehuista! Se on kyllä sellainen mamman pikku mussukka.
Pitkiä loivia väistöjä oikealle....näin pääsee käyttämään sitä vasenta pohjetta/kylkeä. Ja oikeasta ohjasta vain pieniä puristeluja, sekä painavalla kyynerpäällä ja rennolla ranteella pieni pidätys, myötäys, pidätys, myötäys. Tärkein on se myötäys. Kun taas se tyhjä vasen staattisen sitkeänä, jotta alkaisi tukea siihen. Näin me ollaan päästy työstämään ja hehe, nyt ongelma vaihtoi puolta :D Mikä kuulemma sinänsä ihan hyvä juttu.
PoistaHmm, kun vielä joku osaisi opettaa ne väistöt ohjasajossa... Ruusa ei kyllä osaa niitä myöskään selästä, kun ei ole ollut ketään osaajaa opettamassa.
PoistaMyötäys on kyllä aina ja kaikessa tärkein, sen kun vaan aina myös muistaisi.