sunnuntai 1. tammikuuta 2017

Vuoden eka: Seitsemän kuukauden viralliset mahakuvat

Ihan ensimmäiseksi hyvää uutta vuotta kaikille! 

Uusi vuosi tarkoittaa uutta kuukautta ja uusi kuukausi tarkoittaa tietysti yhtä kuukautta vähemmän odotettavaa. Eli tänään tuli Ruusalla täyteen 7 kuukautta tiineyttä. Sehän tarkoitti tietysti tarvetta ottaa virallisia mahakuvia.

Muistin jopa ottaa mukaan edustussuitset. Heti näyttää poni astetta hienommalta. Sääkin vähän suosi.

Tarkkasilmäisimmät saattavat huomata, että ponin kinttua on lähiaikoina taas ultrattu. Tämä johtui siitä, että meille kävi ikävä loimitusonnettomuus, jonka jälkeen syksyllä paranneltu jänne pari päivää vaikutti vähän turvonneelta. Onneksi se osoittautui kuitenkin ehjäksi.


"Ei sillä mikään jäätävän iso maha ole", oli ensimmäinen kommentti, jonka Facebookissa sain yllä olevaan kuvaan. 

Totta, olen minä monella ruunallakin nähnyt pyöreämmät muodot. Mutta kun vertaa kuviin ei-tiineestä Ruusasta, vaikka pulskassakin kunnossa, ero on selvä (katso vaikka Poni-välilehden ensimmäistä kuvaa). 

Toisaalta kun vertaa muutaman viikon takaisiin kuviin niin ihan kuin maha olisi pienentynyt! Pitäisikö nyt olla huolissaan?

Kyse lienee rasvakerroksen ohentumisesta, sillä kylkiluut tuntuvat taas. Ruokaa olen jo vähän lisännyt, koska ei ole tarkoitus, että tiine tamma varsinaisesti laihtuu.

Vähitellen pitäisi keksiä, mitä tammarehua syöttäisi tiineyden viimeiset kolme kuukautta. Nyt ei ole vielä tuntunut tarpeelliselta syöttää väkirehua, koska kylkiluiden ja nahan välissä on kuitenkin edelleen myös laardia. Ja heinässä on analyysin mukaan varsin mukavasti proteiinia (SRV 80).

Mutta toivotaan, että mahan kohtuullinen koko on hyvä merkki siitä, että sen sisällä majaileva jälkikasvu olisi pikkuponin synnytettävissä olevaa kaliiberia.  

Jouduimme ottamaan kuvia auringon sijainnin takia alamäkeen.
Viime kerrallahan mahakuvia ei saatu edestäpäin otettua ollenkaan eikä tehtävä tällä kertaa ollut sen helpompi. 

Perusnäyttelyposeeraus irtoaa kokeneelta patsastelijalta rutiinilla (vaikka korvien saaminen pystyyn vaatiikin houkuttelua), mutta että pitäisi edessä olevalle kameralle keikistellä, on sitten kokonaan toinen juttu.

No, kaikesta sählingistä huolimatta kuvaaja ehti räpsäistä sai ainakin yhden kivankin etukuvan.

Tämä oli kivoin, vaikkakaan ei kuvaavin, etukuva.
Tosin ponin etujalat näyttävät siinä tavallistakin vinommilta.
Vuoden vaihtumisesta täytyy vielä mainita, että se oli erittäin tervetullut muutos. Viime vuosi tuntui hirveän pitkältä, etenkin loppupäästä. Toivottavasti tämä vuosi on helpompi. Aivan erityisesti tietenkin toivon, että seuraavat runsaat neljä kuukautta menisivät kivasti ja nopeasti. 

Terveyspuolella paremmasta ei kyllä ole hirveästi merkkejä ilmassa, sillä ponitäti heräsi vuoteen 2017 flunssassa. Vastahan olin kipeänä elokuussa! Ei näin usein tarvitsisi.

Onko muka pakko, jos ei taho?
Valitettavasti myöskään ponikon nelijalkainen jäsen ei taida ihan olla vielä kunnossa. Tänään se hengästyi selvästi ja jopa hikosi pienellä talutuskävelyllä. Räkääkin poni päristeli sieraimistaan ihan näkyvän määrän.

On tosin myönnettävä, etteivät hengästys ja hikoaminen tulleet ihan pelkästä kävelystä. Nyt virallisesti 6-vuotias ei kolmen viikon tarhalevon jälkeen tahdo oikein ymmärtää kevyen aloituksen päälle. Etenkin pellon laidassa ollut nuotio sai sen luulemaan itsensä Wienin ratsastuskoulun lipizzaksi. 

Ehkä olisi viisasta määrätä lepoa vielä ainakin yksi viikko, kun flunssa ei vielä näytä hellittäneen ja rauhallinen aloitus vaatisi varmaankin lääkkeellistä apua. Tai ehkä pitäisi kehitellä sille jotain älypelejä, että energiataso alentuisi talutuskävelyjen vaatimalle tasolle.

10 kommenttia:

  1. Onhan sillä jo ihan selvä vauvamaha <3
    Meilläkin olisi tarkoitus suunnilleen viikon päästä aloittaa maasta kävelytys saikun jäljiltä ja saa nähdä millaiset levadet meidän rouva esittää silloin 10 pitkän pelkän tarhailuviikon jälkeen... Pellolle ei ole ihan hetkeen kävelylle asiaa vaan kentällä köpöteltävä alkuun, kun pakko kuitenkin hyvinkin rauhallinen alku noille kävelytyksille saada.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, onhan tuo ihan selkeästi varsamaha, mutta joillakin on näkynyt aika isojakin. Tosin ensikertalaisillahan kai muutenkin tuppaa olemaan pienempi, kun paikat eivät ole vielä venyneet.

      Toivottavasti Vihru on vähän rauhallisempi sitten, kun sen kanssa voi alkaa kävellä!

      Meidänkin piti vaan kävellä pellon läpi metsään, mutta oli pakko kääntyä takaisin kun mammaponilla oli liian kova meno päällä. Kuvien otto toisella pellolla sentään meni pääosin suht rauhallisesti (nuotio ei näkynyt sinne). Meillähän ei tällä nykyisellä tallilla ole kenttää, joten täytyy kävellä muualla.

      Poista
  2. Voi, ihana pyöreä Ruusa :) Toivotaan teille hyvää ja mahdollisimman tervettä uutta vuotta!

    VastaaPoista
  3. Sivulta päin vatsa tosiaan on maltillinen, mutta onneksi laitoit etukuvatkin =D Ihana masu!

    Ja voi nyt loimitusonnettomuus. Kaikkea sitä voikin sattua. Onneksi selvisitte säikähdyksellä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Livenä maha näyttää kyllä välillä tosi isoltakin, mutta ei tietysti mitään taannoin esittelemääsi Vipsun mahaan verrattuna.

      Loimitusonnettomuus kävi niin, että poni lähti juoksemaan ennen kuin sain loimen kokonaan kiinni ja sitten se tietysti kompastui loimeen. Eli en enää koskaan loimita sitä ilman, että laitan sille riimun. Olen lähes sen koko iän loimittanut sitä vapaana tarhassa ja nyt oli eka kerta kun se ei odottanutkaan. Tyhmä juttu sinänsä, ei pitäisi luottaa sillä lailla.

      Poista
    2. Ehkä poni ajatteli, että se on taikaviitta ;)

      Poista
    3. Luulen, että poni vain oli sitä mieltä, että loimi ei ollut tarpeellinen. Ei ehkä juuri sillä hetkellä ollutkaan, mutta kun säätiedotuksessa oli luvattu sadetta... Ruusa ei ole kovin sateenkestävä, siksi loimitan aina jos on tiedossa sadetta. Etenkin, kun se vasta toipuu flunssastaan.

      Poista
  4. Aivan ihania kuvia! Suloinen tuo pörröinen karva. Voi että miten voi olla onnettomuusaltis poni, mutta hyvä että selvisitte loimitusonnettomuudesta säikähdyksellä. Tuollaisia asioita on melko mahdoton ennakoida.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onnettomuusaltis tosiaankin. Ja taitaa minullakin olla vähän huonoa tuuria matkassa. Murphyn lait pätevät hyvin meihin. Toivotaan nyt, etteivät kuitenkaan tähän tiineyteen pätisi.

      Loimitusonnettomuudesta tuli myös lommo kaulaihraan, kun loimen jo kiinni ollut kaula-aukko pureutui siihen. Mutta onneksi lommo ei ole ollut kipeä ja eläinlääkärin mukaan ei haittaa ponia mitenkään.

      Poista