sunnuntai 13. marraskuuta 2016

Miten ennen pärjättiin ilman tilsakumeja?

Täytyy myöntää, etten muutama viikko sitten ponia kengityttäessäni todellakaan uskonut, että marraskuun alussa on Etelä-Suomessa talvi. No, jos joku ei tiennyt, niin nyt on. Talvi siis. Ja sehän on siis aivan mahtava yllätys. 

Talvi yllätti ponitädin, mutta ei aivan housut nilkoissa, tai kesäkengät ponin jaloissa. Ruusan kengissä on ollut hokinreiät sentään kesästä lähtien. Eihän sitä koskaan voi tietää, milloin liukkaus iskee maaperään.

Kuvat otettu keskiviikkona, jolloin päästin Ruusan hetkeksi hankitreenaamaan laitumella. 


Joten kun meteorologit alkoivat esitellä lumisia sääkarttoja niin ponilla oli hokkia alla ennen kuin autossa nastarengasta. Takakavioihin tosi suhrasin hokkeja vasta sinä tiistaiaamuna, kun tallin tienoo jo hohti valkoisena - päivää ennen kuin lumisateen piti ennusteen mukaan tulla. 

Tästä kaikesta vaivannäöstä ei tosin heti ollut merkittävää hyötyä, sillä hokit eivät paljon maahan osuneet. Koska tilsat. Tilsakumeja ei tullut silloin lokakuussa mieleen laittaa ponin muutenkin ohuita anturoita hieromaan.



Tämä kaikki on herättänyt kysymyksen, miten ihmeessä ennen vanhaan pärjättiin ilman tilsakumeja.

Kysyn ja vastaan itse. Ei pärjättykään.

Yhtenään oli loikattava hevosen selästä alas irrottamaan ylimääräisiä korkoja kengistä. Joku kehittyi taitavaksi naputtelemaan tilsoja irti vasaralla, minä käytin kaviokoukkua vääntimenä. Tallitakkeja pesuun laittaessa taskusta löytyi aina kaviokoukku. Siihen aikaan koukku ei ollut omani, eiväthän ratsutkaan olleet. 

Muistan, kun ensimmäisen kerran tutustuin tilsakumeihin.

Hyvä, etten purskahtanut itkuun silkasta helpotuksesta. Että joku olikin keksinyt juuri sen, mitä olin kaikki hevoselämäni siihen astiset talvet kaivannut.

Sen päivän jälkeen talvella ratsastus ei ollut enää entisensä. Se oli sata kertaa parempaa.

Kyllä tislakumien kanssa kelpaa juosta.
Onneksi Ruusallekin on nyt saatu etukenkiin tilsakumit, kun tallilla kävi viime maanantaina kengittäjä. Takaset jätettiin vielä ilman kumeja. Tällä säästin kaikkien osapuolten hermoja sekä 50 euroa.

Kyllä, kengittäjä todella veloitti 50 euroa pelkästä kenkien irrotuksesta, kahdesta tilsakumista ja kenkien uudelleenlyömisestä. Mutta se oli silti ns. money well spent. (Tosin tämä ihanuus kuuleman mukaan sulaa pois jo ylihuomenna, mutta onpahan saatu viikon verran harrastaa kunnolla.)


10 kommenttia:

  1. Teillä on siellä vielä enemmän lunta, kun täällä. Mutta ensiviikon säätiedotusta katsoessa käytiin ottamassa jouukorttikuvat jo nyt. Tosin multa puuttui hovikuvaaja ja kunnon kamera, mutta saatiin sentään mieleinen kuva. :)

    Hokit me saatiin kaksi päivää lumien tulon jälkeen. Meillä on tilsakumien korvaajana toiminut hyvin Polarpadit. Ehkä se kiinnittäminen on vähän työlästä, mutta muuten ne toimii erinomaisesti ja pidän niitä aina pidempään jalassa kerrallaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Täällä on todellakin kunnolla lunta, varmaan 30 cm. Toivon, että jos ja kun se vesisade tulee, se sitten mieluummin poistaa kaiken kuin jättää joka paikkaa peilijäälle.

      Polarpadit jo melkein ostinkin, varasin ne Hööksistä mutta noloa kyllä, en ehtinytkään hakea... Oikeasti en ikinä varaa mitään hakematta tai perumatta, mutta nyt pääsi niin käymään. Takasiin meinasin sellaiset laittaa pahimmaksi ajaksi, mutta kohtahan tämä talvi kuulemma jo päättyykin.

      Joulukorttikuvat olisi todellakin pitänyt ottaa jo! Vielä olisi huominen aikaa ja olen iltavuorossakin, mutta huomenna on kahden tallin päivä joten kuvaukselle tuskin jää aikaa.

      Poista
  2. Toi eka kuva on niiiiiin taulumatskua! Hieno :)
    tilsakumeja ei kengättömälle paljon asennella mutta tilsat tippuvat tosin helpommin pois kuin kengällisiltä tovereiltaan...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, harmillisesti ensimmäisen kuvan tarkennus ei ole 100-prosenttisesti siellä, missä toivoisi. Mutta tykkään siitä kyllä itsekin. Ei ole näillä taidoilla ihan helppoa ottaa teräviä kuvia lumisateessa, kun kameran mielestä lumisade on paljon parempi tarkennuskohde kuin tumma poni.

      Nyt on kyllä ollut kengättömillekin sopiva talvisää! Ja tilsattomuus onkin kengättömyyden hyviä puolia. Auratulla tiellä voisi kyllä olla aika liukasta ilman kenkiä.

      Ruusa ei kovin hyvin pärjää kengättä, se on tullut vuosien varrella kantapään kautta opittua. Vähän jo jännittää, millaiset töppöset sille löytyy sitten, kun pitää ottaa rautakenkä pois varsomista varten.

      Poista
  3. Ei pärjätty ei! Minä ammuin itseäni omaan nilkkaan kun viime kengityksessä vannoin ettei tule talvi vielä seuraavaan kuuteen viikkoon, ja laitatin vain kantahokinreiälliset monot alle... Phuuuh. Tänään sain pitkiä katseita perheenjäseneltä, kun marssin traktorin rasvaprässi kainalossa talliin. Sanoin että rasvaan Penan nipat :D Oikeasti koitin rasvata kavionpohjia ja kengänreunoja, mutta silti vaan tilsat olivat kiusana.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei sitä todellakaan voinut uskoa, että talvi tosiaan voisi tulla näin varhain! Minun poneillanihan on aina talvisin ollut tilsakumit, jos on ollut kengät, joten en todellakaan edes muistanut, miten hirveää on ilman niitä.

      Ajalta ennen tilsakumeja muistelin, että ongelmana olivat lähinnä suojasäät, mutta nyt kyllä tuli tilsoja ihan pakkaslumestakin ja kunnolla tulikin. Pakkastilsat ovat vielä ärsyttävämmät, koska jäätyvät ja niiden saaminen irti on hikistä hommaa. Yyh.

      Ilmeisesti tilsojen kerääntyminen on jonkin verran myös hevosen kavionmallista kiinni - ja totta kai Ruusan kavioihin tulee tosi helposti.

      Poista
  4. Ei tosiaan pärjätty eikä pärjätä edelleenkään. Mitään en niin ole koskaan pelännyt kuin tilsoja, joka vuosi edellistä enemmän. Tänä vuonna meni kylkiluu, kivaa oli - NOT! Meillä on tallissa yksi rengaskenkäinen ja niihin tilsoihin ei sitten mikään auta. Yhtä perkelettä, en jaksa. Talvi pois!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kenen kylkiluu murtui? Kauheaa. Tilsoissa on kyllä niin ilmeinen loukkaantumisvaara, että en itse uskaltanut nousta selkään ollenkaan ennen kuin etusissa oli tilsakumit.

      Mutta talvea en kyllä millään antaisi pois. Se oli ihanaa niin kauan kuin sitä kesti, vaikka hiukan tekeekin asioista monimutkaisempia.

      Poista
    2. Minulta kuinkas muutenkaan. Ei oahasti onneksi. Sen verran että ködet ei nousseet hetkeen eikä hengittäminenkään kivalta tuntunut. Vielä on jäykkä olo mutta Kohta alan olla valmiina seuraavaa episodia varten ;)

      Poista
    3. Kylkiluun murtuminen kuulostaa todella kivuliaalta. Toivottavasti helpottaa! Kaaduitko siis hevosen kanssa? Minä olen pelännyt tilsoja etupäässä hevosen jalkojen vuoksi, mutta näemmä on syytä pelätä myös oman turvallisuuden takia.

      Poista