Miten onnelliseksi ihminen voi tulla siitä, että poni lähtee maastoratsastuksella omin luvin laukkaan?
Aika onnelliseksi, kun viime aikoina ponin hengitys on syksyn mittaan tuottanut paljon päänvaivaa ja ennen liikutusta Ruusa oli totaalisen nuupahtanut. Hittihomma nimeltä porkkanavenytykset sai sen kuitenkin piristymään, joten uskaltauduin satulaan.
Poni oli sunnuntaina innokkaasti menossa koko lyhyen lenkin. Kerran tosin oli u-käännös lähellä, kun tien varressa väijyi mahdollisesti lumileopardi. Onneksi lumileopardi lähemmässä tarkastelussa osoittautui ihan vaan lumeksi ilman leopardia. Kieltämättä lumikökkäre pisti silmään taas tummaksi muuttuneessa maisemassa.
Mutta kyllä, luit aivan oikein. Alussa käytin tosiaan sanaa 'satula'.
Mutta kyllä, luit aivan oikein. Alussa käytin tosiaan sanaa 'satula'.
 |
| Ruusan mielestä seisominen oli harvinaisen syvältä, joten se veti itsensä mahdollisimman nurinniskoin. Satula on mennyt ihan lavoille. |
Erinäisten käänteiden vuoksihan tämä ratsain sovittaminen on venynyt noin vuodella odotetusta. Mutta viime viikon tiistaina satula oli vihdoin ensimmäistä kertaa ponin ja ponitädin välissä.
Tilaustuote todettiin jälleen liian kapeaksi, tosin se istui jo huomattavasti paremmin kuin kesällä. Toistamiseen levitetty penkki saatiin kohteeseen perjantaina, ja viikonloppuna sitten testailtiin.
Tilaustuote todettiin jälleen liian kapeaksi, tosin se istui jo huomattavasti paremmin kuin kesällä. Toistamiseen levitetty penkki saatiin kohteeseen perjantaina, ja viikonloppuna sitten testailtiin.
Oi, miten kovasti haluaisin satulan sopivan! Ihminen, jonka ratsulla on aina ollut satula, ei ehkä koskaan voi ymmärtää aidon satulan merkitystä harrastukselle. Satula on satula, vaikka sitten hintsusti omalle takapuolelle lyhytkin.
Valitettavasti satula on vieläkin takakenoinen ja jää ainakin paikallaan seistessä hiukan irti keskiosastaan. Liikkeessä en saanut kättäni tungettua paneelien alle.
On myös siinä ja siinä, onko satula kuitenkin liian pitkä Ruusan minimittaiseen satulansijaan.
Ja kun satulavyön asentaa paikoilleen, satula lipsahtaa lavoille, vaikka siinä on ylimääräinen etuvastinhihna. Saattaa myös olla, että myös satuloin liian eteen, koska satulan pituus ahdisti. Kokeilen vielä tänään s-vyön kera.
Poni ei ainakaan kiukutellut satulaa ja liikkui sillä mielellään, mutta niin se teki edelliselläkin satulalla aluksi. Silloin ilo loppui kuitenkin lyhyeen, kun ponilla tuli selkä kipeäksi.
 |
| Täti 15-tuumaisessa penkissä. Satula tulee ehkä vähän liian pitkälle selässä. |
Toki, kuten kuvista näkyy, ponitädin ahteri täyttää satulan aika lailla kokonaan. Painopiste ei kuitenkaan ole hirveän pyllyllään. Jos satula ei olisi valmiiksi vähän takapainoinen, painopiste tulisi itse asiassa hyvinkin soveliaaseen paikkaan.
Mutta ehkä tässä kuitenkin käy niin, että jäämme taas ilman satulaa. Harmittaa, sillä tämä oli lukemattomien sovitusten jälkeen aika lailla viimeinen toivo löytää molemmille sopiva runkosatula.
Toisaalta ei välttämättä edes ole optimaalinen hetki kuluttaa isoa rahatukkoa ratsastusvälineeseen, kun ratsasteluja lienee jäljellä enää kuukausi, korkeintaan kaksi, ennen kuin poniinin on aika keskittyä kanniskelemaan pelkästään varsamahaa. Ja mammaloman jälkeen selkä voi olla taas jotain aivan muuta.
Mutku mä haluisin...
Toisaalta ei välttämättä edes ole optimaalinen hetki kuluttaa isoa rahatukkoa ratsastusvälineeseen, kun ratsasteluja lienee jäljellä enää kuukausi, korkeintaan kaksi, ennen kuin poniinin on aika keskittyä kanniskelemaan pelkästään varsamahaa. Ja mammaloman jälkeen selkä voi olla taas jotain aivan muuta.
Mutku mä haluisin...
Mun silmään satula on liian takapainoinen. Musta se taas ei ole varsinaisesti liian pitkä, mutta sun painopiste siinä tulee liian taakse, ja jos satuloit taaemmas (niin kuin ehkä kannattaisi), tulee sun painosi vieläkin enemmän vikapaikkaan. Onpa kyllä todella ikävää että tämä teidän satulaprojekti on ollut näin pitkä ja mutkainen, eikä taida olla vieläkään ohi! Todellakin kaikki sympatiani ovat puolellasi.
VastaaPoistaJuu takapainoinen se on tosiaan. Kun eilen satuloin ns. oikeaan paikkaan, takapainoisuus ei ollut niin paha. S-vyöllä satula ei mennyt yhtä paljon lavoille kuin näiden kuvien vyöllä, mutta meni kuitenkin. Satula myös vaikuttaisi olevan edelleen liian kapea. Kun poni laittaa pään alas niin satula nousee takaa.
PoistaJa minusta se saattaa kyllä olla myös liian pitkä, Ruusalla on niin edessä viimeinen kylkiluu. Sitä ei ole kuvista kovin helppo nähdä.
Koska satula on vähän pieni minulle niin aivan ihanteellisessa paikassa en varmaan siinä pysty istumaan. Toisaalta tuppaan istumaan vähän takana kaikissa satuloissa eli ehkä kyse on myös istuntavirheestä.
Ei ole kyllä helppoa tämä homma.
Oletko koskaan lukenut butterfly satuloista, meidän hepalle löyty sieltä (vihdoin ja viimein) hyvä satula ja jos en nyt iha väärin muista, niin siellä saattoi olla ihan ponisatuloitakin... Mutta toivottavasti saisitte edes jonkun istumaan :) tsemppiä
VastaaPoistaButterfly kuulostaa tutulta nimeltä, mutta en ole sen enempää tutustunut. Nyt googletin, näyttää siltä ettei alle 17 tuuman satulaa ole valikoimissa. Tämä on usein ongelmana noissa vähän ns. paremmissa merkeissä, että ponikokoja ei vaan ole.
PoistaOtin itse hetki sitten selvää näistä Butterfly-satuloista, kyllä niitä kuulemma saa pieniinkin selkiin, mutta ilmeisesti valmiina ei löydy myytävänä :)
PoistaMinäkin otin vähän selvää ja ilmeisesti niitä tosiaan saisi jopa 35 cm mittaisilla paneeleilla, se on suunnilleen maksimi Ruusan selkään. Mutta hinta onkin sitten yli tonnin enemmän kuin tällä nyt sovituksessa olevalla... :P
PoistaJeesaisiko geelipadi tuohon taakse? Nyt pariksi kuukaudeksi..vai valuuko satula sitten entistä enemmän lavoille..mene ja tiedä. Taas yksi ikuisuusinhokkimahdottomuusiahepiirijostatuleevaanomassaelämässäpäänsärkykunsopivaaeiole. Kiva kun pääsitte päästelemään!
VastaaPoistaEn tiedä, onko geelipadista istuvuuden pelastajaksi. Vähän karsastan sellaisia. Etenkin kun takapainoisuuden tuntuu aiheuttavan satulan kapeus Ruusan selkään eli jos lykkään geelin korottamaan takaosaa niin lavat ovat entistä pahemmin kuristuksissa.
PoistaJoku viisas joskus sanoi, että kannattaisi ostaa ensin itselle sopiva satula ja etsiä sitten siihen sopiva ratsu. Toisaalta aikuistenkin hevosten selät muuttuvat koko ajan.
No, ainakin on toivoa, että seuraava poni on sentään vähän isompi eli valikoimaa pitäisi olla enemmän.
Kannattaako tiineelle ostaa satulaa tässä vaiheessa kun tuo selkälihakset ja mahan koko saattaa muuttaa selän aluetta kovastikin? Nimim. pihilisti.
VastaaPoistaNo eihän ole yhtään järjen hiventäkään etsiä satulaa tässä vaiheessa tiineyttä! Tämä on enemmän sellainen mutku mä haluun -juttu. Karvasatulaan olen niin kyllästynyt, että olisin ollut valmis ostamaan nyt sopivan satulan, vaikka sen käyttöikä tod.näk. olisi jäänytkin lyhyeksi.
PoistaJa saisin vaihdossa hukattua 2 epäsopivaa satulaa, joista saisin sen verran hyvin väliä ettei tarvitsisi käteistä kuluttaa kuin muutama satku. Äiti kiittäisi, kun saisi ne nurkissaan pyörivät satulat hemmettiin.
Mutta en minä nyt mihinkään varsinaiseen satulaprojektiin ajatellut ruveta, tämä satula vaan on odottanut pitkään.
satula voi olla hyväkin, mutta on liian edessä. Kun sen kymmenen senttiä hilaat taaksepäin, istuu jo edestäkin. Ihmeen turhaan pelätään liian taakse satuloimista, vaikka tuossakin taaimmat kylkiluut on monen sentin päässä takana,mutta lavat ei pääse liikkumaan mikä on oikeasti monen kipeän hevosen ongelma.
VastaaPoistaOlen samaa mieltä, että valitettavan usein satuloidaan aivan liian eteen. Mutta kuten sanottua, tämä satula hilautuu tuonne lapojen päälle heti kun vyön kiristää, vaikka siinä on ekstravastinhihna edessä.
PoistaViimeisiä kylkiluita sen sijaan on nettikuvan perusteella aika mahdoton havaita, ne ovat tällä ponilla yllättävän edessä (ammattisovittajatkin ovat hämmästyneet).
Ikävän takakenoiselta se tosiaan näyttää. :( Muuten kyllä kivannäköinen penkki. Toivottavasti nyt jokin ratkaisu löytyisi.
VastaaPoistaOn tosiaan takakenoinen. Kuten jo sanottua, se ei ole niin takakenoinen, kun on oikealla paikalla selässä, mutta en saa sitä pysymään oikealla paikalla. Ja on se vähän takapainoinen silloinkin. Liian kapea, arvioisin.
PoistaPahoin pelkään, että joudumme jatkamaan karvasatulalinjalla. Täytyy sitten ensi kesänä katsoa, rupeanko etsimään uutta satulaa vai meneekö poni alkuperäisten suunnitelmien mukaan varsan vieroituksen jälkeen monttuun.
Harvinaisen kinkkinen tilanne. On kyllä tosi lyhyt tuo alue, johon satulan tulisi istua. Kuvia tosiaan värittää myös Ruusan tänne asti välittyvä into paikoillaan seisomista ja muuta satulan sovittamiseen liittyvää kohtaa. Kiinnostaa tulevaa mammaa kuin kilo kakkaa. :D Tää poni on kyllä niin mainio luonne. <3 -Hanne
VastaaPoistaHyvin kuvailtu, Ruusaa todellakaan ei olisi voinut vähempää kiinnostaa. Etenkin, kun oltiin jo käyty lenkillä ja sitten nousin uudelleen selkään kuvia varten. VMP, tuumi Ruusa.
PoistaMutta juup, ponilla on aivan käsittämättömän lyhyt satulansija. Se näyttää ihan hyvältä, koska ponilla on runkoa, mutta sitten kun alkaa metsästää viimeistä kylkiluuta niin huomaa, että aika iso osa selästä onkin lannerankaa...
Ymmärrän täysin tuon tuskan kun ponille istuva satula on itselle liian pieni, omalla ponilla on korkeutta 125 joten sama satula joka olisi täydellinen sekä ponille että itselle ei varmaan ole olemassa:/
VastaaPoistaOon sen kokoinen tosin että oon viime vuodet ratsastanut pääosin pikku poneja, joten liian pieniin satuloihin kanssa tottuu:D
Tuska on kyllä suuri. Sinänsä Ruusan kokoiselle ponille yleensä löytyy satula, johon minä mahdun. Mutta kun tuo lanne on niin pirun pitkä! Ihan meille molemmille sopivaa tuskin löytyy, mutta jos löytyisi ponille sopiva ja minulle kohtuullinen niin olisin tyytyväinen.
Poista