Se on täällä

Mikäs se tämä on?

Kyllä, se on ponisatula. Vieläpä sama satula, jonka jo syksyllä tilasimme. Merkiltään Barclay & Co, siis entinen Cliff Barnsby. Tosin siinä ei minusta kyllä näytä olevan tilattuja lyhennettyjä paneeleja. (Päivitys: Kuulemma onkin lyhennetyt paneelit, mutta lyhennys on vain 1,5 cm. Kuulemma paneelit on myös muotoiltu niin, että painetta tulisi mahdollisimman vähän satulan takaosaan.)

Yllä näkyvän näyn taustatarina on seuraavanlainen: Viime viikon maanantaina olin keskittynyt työntekoon, kun puhelimeni pirahti ja kertoi, että Hipposportista soitetaan. Siellä oli satulastudion herra, joka kertoi ällistyttävän uutisen: Ruusalle tilattu satula on Espoossa. 

Eihän siinä mennyt vuottakaan.

Tänään mainittu ratsastusväline sitten saatiin samaan tilaan suunnitellun käyttäjän kanssa, ihan kotitallille. Ja mikä hämmästyttävintä, satulansovittajalla oli mukanaan myös toinen Ruusan miniselkään ehkä mahtuva penkki. Tässä oli kaksi satulaa enemmän kuin ensimmäisellä sovituskerralla.

Alla olevassa kuvassa näkyy Prestigen uusi poniestesatula. Se oli aivan äskettäin saapunut Hipposportiin ja sitä sitten mallattiin Ruusa-ponin selkään. Tähän asti kaikki Prestigen 15-tuumaiset ponipenkit ovat olleet Ruusalle isoja, mutta tässä paneelit oli muotoiltu niin, että satulassa oli potentiaalia. 

Kuten tarkkasilmäiset lukijat varmasti huomaavat, kumpikaan satula ei istu ponin selässä kovinkaan ihanteellisessa tasapainossa. Tämä on kuitenkin kuulemma korjattavissa toppaustoimin. 

Perjantaina molempia satuloita räätälöidään juuri Ruusa-ponille istuvammiksi. Tämän jälkeen toivottavasti ollaan tilanteessa, jossa ratsastajakin pääsee niitä koeistumaan - ihan aidossa tilanteessa.

Minähän odotan satulan saamista innolla siksikin, että olen valmistautunut oikean satulan saapumiseen hankkimalla jo hyvissä ajoin upouuden satulahuovan. Siis viime syksynä. 

Se on sellainen aikuisten hieno (eli ei kirkkaan värinen kuten lähes kaikki muut huopani), kiiltäväpintainen beige tummansinisillä kanttauksilla. Liian hieno lampaankarvasatulaan. Minulla ei ole beigeen mätsääviä suojia, mutta ajattelin, että joko tummanruskeat tai mustat menevät. Senvärisiä minulla on.

Huopa on odottanut kuukausia. Välillä olen sitä hipelöinyt. Viime aikoina olen miettinyt, pitäisikö se sittenkin kiinnittää karvasatulaan siltä varalta, että Ruusan selässä ei muita satuloita ehtisikään käydä. 

Mutta nyt on siis ehkä sittenkin mahdollista, että vaalittu huopa voidaan ottaa suunnitellunkaltaiseen käyttöön. Siis olettaen, että poni on jossain vaiheessa sellaisessa ratsastuskunnossa. (Ja olettaen, että kaiken tämän vaalimisen jälkeen raatsin likastaa huovan.) Tähän pitäisi tietysti laittaa kuva huovasta, mutta koska en ole sitä kuvannut niin jätetään photo-op käyttöönottoon. 

P.S. Ei se poni taida tiineenä olla. Oriasemalta paluun jälkeinen autuustila on nimittäin vaihtunut normaaliin kärsimättömyyteen.