Poni kotona - ja ehkä maailman söpöin varsa

Ruusa palasi oriasemalta viime viikon torstaina - tuoresiirrolla siemennettynä ja ovuloineena. 

Kun toukokuussa hain tammaa kotiin ensimmäiseltä oriasemakeikalta, se huuteli minulle jo ennen kuin näin koko ponia. Tällä toisella kerralla se hiukan nosti päätään ja katsoi sen näköisenä, että "ai, säkin olet täällä". Jatkoi sitten (sivumennen sanoen valtavan) heinäkasan harventamista.

Ei ole tainnut olla kovin musertava paikanvaihdosstressi tällä kertaa.

"Ihana!" tuumii Ruusa varsasta.

Odotin, että paluu uudehkoon kotiin olisi herättänyt ponissa jonkinlaista levottomuutta, edes pienen kiljaisun kavereiden nenäkosketuksesta. Mutta ei. Ruusa nuuhkaisi kamut nopeasti ja oli sitten kotonaan. Siinäpä se draama. Ja hyvä niin.

Paluuta seuraavana päivänä kylläkin oli pientä liikehdintää, kun rimpulalle selvisi, että naapuritarhaan oli sen poissaollessa ilmaantunut uusi asukas.

Ruusalla oli välittömästi silmät sydäminä ja sydäntälämmittävä hörinä sieraimissa. Eikä ihme. Oletteko ehkä koskaan nähnyt mitään söpömpää kuin tämä varsa?

Varsa on paitsi söpö, myös rohkea ja ystävällinen. Sitä ei tarvinnut kauan kameran linssillä tähtäillä, kun se jo marssi tuttavuutta tekemään. Oli ponitädilläkin äkkiä silmät sydäminä.

Näissä kuvissa varsalla on ikää kolmisen päivää. Nythän se näyttää jo ihan erilaiselta, koska sellaisia ne pikkuvarsat ovat. 

Koko aidan toisen puolen lauma on tulokkaaseen sen verran ihastunut, että alussa hörinäkonsertista pystyi aina päättelemään, koska varsa oli lauman näköyhteyden päässä. Nyt ovat tainneet jo vähän tottua.

Toivon, että ihanaisen varsan katselu synnyttäisi Ruusassa jonkinlaisia varsakuumehormoneja, jotka edesauttaisivat tiinehtymistä. En tiedä, onko tällaiselle toiveelle mitään tieteellistä perustaa, mutta onhan tässä nyt parempi lähtökohta kuin edellisen siemennyksen jälkeisessä muuttostressitilassa.

Ruusa on ollut oriasemalta paluun jälkeen jotenkin erityisen tyytyväisen oloinen. Poni on ihan oma touhukas itsensä, mutta jotenkin hyväntuulisempi. Ei ole suivaantunut edes vatsasektorin raaputtamisesta harjauskivellä.

Tästä äkkinäisen tekee tietysti kovasti mieli päätellä, että oriasemalta palasi yksi poniyksikkö enemmän kuin sinne meni. Pettymysten lieventämiseksi on kuitenkin ajateltava, että ehkäpä poni on ihan vaan kotoutunut. 

Poni rupeaa olemaan aikamoisessa näyttelykunnossa, ei ole tainnut oriasemallakaan nälkää nähdä. Nykyiseen paikkaan muutettuaan Ruusa on lihonnut suorastaan järkyttävää vauhtia.

Laumatovereitaan Ruusa on lähentynyt siinä määrin, että syö ruunan kanssa samalta heinäkasalta ja nuoren tamman kanssa jopa samasta kiposta, kun omat murot on ahmittu (onneksi kenenkään kipossa ei tällä hetkellä ole muuta kuin kivennäistä).

Eilen laumasuhteissa sitten tapahtui merkittävä läpimurto: sain tallinpitäjältä Facebookissa videon, jossa Ruusa ja mainittu 2-vuotias aivan tohkeissaan rapsuttelivat toisiaan! En äkkiseltään keksi ihanampaa näkyä. En nimittäin ole nähnyt Ruusan rapsuttelevan ketään sitten viime kesän, vaikka se on hyvin läheisyydenkaipuinen tyyppi.

Uskallankohan edes sanoakaan, mutta ihanuutta on riittänyt jopa terveysosastolle asti: Keuhkolääkitys on lopetettu, mutta poni on ollut oireeton. Toki aikajänne on vasta alle viikon mittainen, mutta siihen on mahtunut myös yksi kunnon hellepäivä. Jatkuisipa näin.

Pikkuinen on välillä villi.

Mutta jotta nyt ei ihan utopiaksi menisi tämä homma niin totta kai Ruusa on telonut jalkansa. Vasemman etujalan sääressä on patti. Maallikon sormin tuntuisi, että patti on ojentajajänteessä.

Patti ei onneksi ole ollut millään tapaa kipeä. Koska minulla on aikaisempaa kokemusta  ja ortopediltä saatua tietoa ojentajajänteen vammoista, olen suhtautunut pattiin itselleni epätyypillisen tyynehkösti. Olen vakuuttunut, että kyseessä on vain ruhje, joka paranee itsekseen. Ehdottomasti ehkä.

Mutta tokihan sitä kinttua on kuitenkin varmuuden vuoksi kylmätty jännevammatyyliin. Patissa onkin havaittu merkittävää kutistumista. Ja tallinpitäjä on auttanut kylmäyksissä niin paljon, että olen ollut ihan kiitollisuudesta mykkyrällä.