keskiviikko 29. kesäkuuta 2016

Pulssi bongattu, väärässä paikassa

Viikko sitten kävi niin, että poni ei yhtäkkiä kyennyt ollenkaan kävelemään soratiellä.

Äkillinen jalattomuus, vaikka vain paikallinenkin, tietenkin saa välittömästi hälytyskellot kilkattamaan. Tällä kertaa kuitenkin hiljensin hälytyskellot toteamalla, että ponin kaviot olivat vain tunteja aikaisemmin kohdanneet vuoluveitsen. 

Koska ongelmaa ei ollut laidunolosuhteissa havaittavissa, jätin ponin sinne.

Mutta sitten, tietysti juhannuksena, ponin jalassa kättä vasten puski pulssi. Lähinnä pulssia tuntui oikeassa etusessa. Suljin välittömästi laitumen portin, mikä nostatti kavioeläimissä protestimielialaa.

Koska laidunnuksen radikaali rajoittaminen ei hävittänyt pulssia, panimme rakentaen.

Yksiöasukki. Sairastarha ei ole ehkä ihan niin pieni kuin kaviokuume-epäilyssä pitäisi olla, mutta emme raatsineet tehdä pienempää.


Ponista tuli siis toistaiseksi määrittelemättömäksi ajaksi yksiöasukki. Yksiö on siksikin, että herkät kaviot piti suojata töppösillä. Töppöset eivät istu niin hyvin, että haluaisin jättää ponin ne jalassa vapaaksi laajalle epätasaiselle metsäpohjalle. Ongelmien listalla on riittävästi mittaa ilman uutta jännevammaakin.

Päätin jo aikaa sitten, ettei Ruusaa enää panna sairastarhaan. Päätös oli ennen kuin epäilin kaviokuumetta. Jännevamman kanssa voi vähän ottaa riskiä ja katsoa, paranisiko se isossakin tarhassa, mutta kaviokuumeen kanssa ei leikitä. (Kieltämättä liikunnan rajoittamisella on ollut suotuisa vaikutus myös jänteelle.)

Keskelle pikkutarhaa petasin ponille olkipedin, että saa lepuutella mahdollisesti kipeitä kinttujaan vaakatasossa. Ja poni arvosti! Ensin se teki pahnalle makutestin ja sitten köllöttelytestin.

Siinä, missä itse ajoittain epäilen mahdollisesti kuolevani ahdistukseen ja stressiin, poni on suhtautunut vankeuteensa hämmästyttävän tyynesti. Toki se uutuudenviehätyksen jälkeen on alkanut vähän tylsistyä, mutta ei ole näyttänyt kovin stressaantuneelta.

Kun on tylsää, joka nurkka pitää tutkia.


Vaikka rimpulalle on tulossa perjantaina eläinlääkäri tiineysultran tiimoilta, kaviokuumeahdistuksen kourissa oli pakko soittaa joku tekemään tilannearviota heti arjen koitettua.

Eläinlääkäri puristeli rimpulan kavioita pihdeillä ja tarkkaili silmä kovana sen askellusta pienellä ympyrällä. Rimpula ei ymmärtänyt pienen ympyrän kävelemisen ideaa, mutta sai molemmista testeistä puhtaat paperit.

Eläinlääkäri ei siis pitänyt akuuttia kaviokuumetta kovin todennäköisenä selityksenä lievähkösti voimistuneille kaviopulsseille. Hänestä käsillä oleva tilanne vaikuttaisi johtuvan kavionpohjan herkkyydestä.

Annoin sille pallon. Se kiinnosti hetken.


Toisaalta Ruusan etukaviot ovat aika epätasaiset, sellaiset juovikkaat. Tämän vuoksi eläinlääkäri epäili, että ponilla saattaa olla lievä krooninen kaviokuume.

Tässä kohtaa on pakko käyttää ns. nuorisokieltä: WTF.

Olenko ollut niin huono poninomistaja, että ponilla on ollut ehkä vuosia kaviokuume, enkä ole sitä tajunnut? (Eivätkä sivumennen sanoen ponia syynänneet lukuisat eläinlääkäritkään.)

Jos Ruusalla on ollut aikaisempina laidunkausina kaviokuumetta, se on peittänyt sen hyvin. Pulssit ovat pysyneet piilossa. Näyttelyissä poni on liidellyt pokaalien arvoisesti. Jotenkin vaikea uskoa, että tämä onnistuisi akuutissa kaviokuumeessa. Talviaikaan arkomista on kyllä karkealla pohjalla välillä ollut, mutta ei tossut tai kengät jalassa.

Tallinpitäjän konsultoima kengittäjäkään ei heti uskonut krooniseen kaviokuumeeseen. Sen sijaan piti hyvinkin mahdollisena, että vuolu ja kosteaksi muuttunut sää ovat yhdessä olleet ponin kengättömille kavioille hankala yhdistelmä.

Kaverit käyvät välillä katsomassa, että ponilla on yksiössä kaikki ok.


Koska saapikkaat jalassa seisoskelu ei ole toistaiseksi hävittänyt pulsseja, päätin jatkaa tilanteen hoitamista kaviokuumeena. Päätin jopa varmuuden vuoksi ostaa ponille vähäsokerista Golden Grass -heinää, sillä tallin puolesta tulevasta heinästä korsirehusta ei ole analyysiä.

Hyvä suunnitelma muuten, mutta minulle myytiin aika lailla ei-oota. On kuulemma ollut kova menekki, kaviokuumeita pukkaa joka suunnassa. Myös muualla Euroopassa. Elokuussa vasta tulisi seuraava lasti. Koska kuitenkin oli hätätilanne, sain kuitenkin hankittua kolme 20 kilon pussia.

Golden Grasshan on aika lailla nimensä veroista ainakin hinnaltaan. Kultaheinää poni sai natustella nyt alkuun sisäruokinnassa, sillä tuskinpa kavioille tekee hyvää myöskään hautua 24/7 bootsien sisällä. Päivät Ruusa toki saa viettää ulkoilmassa.

Ponilla oli karsinassa riistakamera. Tällaista menoa oli kuvissa. (Kuiviketta vaan laitoin liian vähän, ei ollut tähän hätään kuin olkea.)

Ensimmäisen karsina-aamun jälkeen tuntui ihan kuin pulssit olisivat vähän vaimenneet. En ole kuitenkaan varma, johtuiko tämä a) tilanteen aidosta paranemisesta, b) toiveajattelusta vai kenties c) pienestä turvotuksesta, jonka seisottaminen on nostanut eristeeksi ponin jalkoihin.

Niin tai näin, maanantaina käynyt eläinlääkäri ei nähnyt tarpeelliseksi määrätä ponille kipulääkettä, koska se ei vaikuta kipeältä ja koska kaikenlainen lääkitseminen on tiineyden alkuvaiheessa riski. Riski on pieni, mutta se on.

Tämä oli suosikkini riistakameran kuvista. En tiedä, hinkkaako se päätä olkeen vai nukkuuko. 


Koska pulssi joka tapauksessa on jalassa jostain syystä, en voinut olla kysymättä mielipidettä vielä toiselta eläinlääkäriltä. Hän oli alkuun kipulääkkeen kannalla, mutta kävi sitten varovaiseksi, koska alkutiineys.

Joten päädyimme vanhan kansan konstiin: kylmäykseen.

Kaviota itseään ei tarvitse kuulemma upottaa jäähän, vaan riittää kun käärii kylmäpatjan sääreen. Silläviisiin viilentyy veri, joka sitten kavioon virratessaan viilentää oikeasta paikasta.

Tätähän olemme jo vasemman etukintun kanssa harrastaneet ojentajajänteen vamman takia. Ehkä tämä selittääkin sen, että pulssi tuntuu huomattavasti selvemmin oikeassa kintussa.

Oo, ruokalähetti saapuu!


On tämäkin. Poni on vuosikaudet laiduntanut 24/7 ainakin neljä kuukautta vuodesta, jopa pitemmälle syksyyn kuin olisin halunnut. Ikinä ei mitään ongelmaa eikä poni ole tolkuttomasti lihonutkaan. Nyt se on laiduntanut varsin rajoitetusti ja heti pukkaa kaviokuume-epäilyä. Lihavakin se on kuin olisi varsomassa jo tänä kesänä.

Toisaalta olen pelännyt kaviokuumetta, koska astutusreissujen ynnä muiden takia on tullut paljon nopeita ruokinnan muutoksia. Toiselle oriasemareissulle sain sentään kotitallilta heinää mukaan, mutta edellisellä kotitallilla ei laidunkauden alkamisen takia ollut enää mitään vietäväksi sen enempää oriasemalle kuin uuteen kotiinkaan.

Ponia katsomassa käyneen eläinlääkärin mukaan menossa on paha kaviokuumekesä. Ilmeisesti ruoho on tänä vuonna erityisen vahvaa. Varovaisuuteen on siis syytä.

Toivotaan nyt kuitenkin, että kyseessä ei tosiaan olisi kaviokuume ja että poni pääsisi vielä takaisin laitumelle, edes rajoitetusti.

20 kommenttia:

  1. Tsempit sinne! Jospa/kunpa tuo pulssi johtuisi vain vammajalasta, joka rasittaa enempi sitten sitä oikeaa. Rapsut kiltille potilaalle, kaikilla ei pää kestä yksiöelämää sitten alkuunkaan. ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, tsemppiä tarvitaan. Mekin olemme miettineet, voisiko kyse olla tukijalkasyndroomasta. Kengittäjä ei uskonut siihenkään, kun jalat eivät vaikuta kipeiltä, eläinlääkärin mielestä voisi olla mahdollista.

      En usko, että Ruusakaan määräänsä enempää jaksaa yksiöasumista. Se on aina alkuun sen mielestä ilmeisesti ihan hauskaa, mutta aikaisempina kertoina noin viikon jälkeen on alkanut mennä kuppi nurin.

      Poista
  2. Voi Ruusaa. Pieni pelko persiissä vastaavien oireiden ilmaantumisesta on ollut siitä asti kun Ponny astui tontille. So far so good. Ja puuta koputellen jatketaan. Siulle lähettäisin stressinpoistajapallon (sisältäen myös kristallipallotoiminnon) jos voisin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ponnyjen kanssa elämä on kyllä sellaista. Etenkin kun on tällainen alatisairas yksilö. Ehkäpä tämä tästä, ainakaan oireet eivät ole olleet kovin pahoja.

      Poista
  3. Melko tutulta kuulostaa. Välillä luulin jo lukevani omaa blogiani. Paranemista Ruusalle! Ihana tuo sunkin suosikkikuva!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Valitettavan tavallista! Toivon, että tämä menisi ylireagoinnin puolelle, mutta tällaisissa asioissa on minusta parempi vaikka ylireagoida kuin yhtään alireagoida.

      Poista
  4. Juovat kavioissa ei välttämättä tarkoita kroonista kaviokuumetta vaan ihan pelkästään ruokinnan muutoksista. Sanoit että ruokinta on monesti muuttunut, joten voi hyvinkin olla siitä johtuvaa :) voimistunut Kaviopulssi voi tosiaan myös tuosta jänbevammasta johtua kun toinen jalka rasittuu enemmän. Tsemppiä kuitenkin ha toivotaan ettei olisi kaviokuumeesta kyse.
    Terveisin menetin ponin kaviokuumeeseen viime marraskuussa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näin minulle on moni ponia tutkinut sanonut, että näyttäisi olleen ruokinnanmuutoksia. Ponilla on ollut paljon ruokintamuutoksia pitkin talvea, koska edellisessä paikassa avattiin suunnilleen joka toinen kerta odelmapaali ja joka toinen kerta kesäheinäpaali.

      Tuota tukijalkajuttua olemme tosiaan miettineet, mutta toisaalta pulssia on ollut siinä jännevammajalassakin, vain lievempänä.

      Toivotaan, ettei olisi kaviokuumeesta kyse. Se on jokaisen poninomistajan pahimpia painajaisia.

      Poista
  5. Veikkaisin tuon ensimmäisen eläinlääkärin olevan tavallaan oikeassa mutta ei osannut ilmaista asiaa ehkä oikein. Juovikkuus kavioissa kertoo aina tarinaa suoliston tilasta ja siihen vaikuttaa muutkin asiat kuin pelkkä ruoka. Kaikenlainen muutos elämässä mitä luultavimmin aiheuttaa pientä stressiä ponissa mikä ei välttämättä ulkoisesti näy kun vasta sitten kavioissa. Nämä muutokset hevosen arjessa aiheuttaa muutoksia myös suoliston bakteerikannassa ja se siis näkyy kavioissa ja on merkki tavallaan pienestä tulehdustilasta elimistössä=lievä kaviokuume (kärjistetty selostus). Jos juovikkuutta kavioissa on paljon kertoo se siis monista tulehdustiloista elimistössä=krooninen kaviokuume.
    Omallani olen nyt tehnyt "tutkimusta" asian tiimoilta, sillä oli tosi juovikkaat kaviot viime kesän alussa. Nyt ruokinta, kaikki talliolosuhteet, heppakaverit ja ihmiset on pysyneet, mitensennytsanoisi, samankaltaisena (mahdollista tietty vain omassa tallissa) ja kaviot alkavat näyttää näin vuoden päästä jo paremmilta. Ei ne priimat millään lailla vielä ole mutta huomattava parannus jo nähtävissä noinkin stressiherkällä tammalla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mielenkiintoista! Kiitos selostuksesta!

      Ruusallahan on ollut pari mahan kannalta tosi hankalaa talvikautta, mutta nyt viime talvena maha oli viimein päällisin puolin hyvä (=kivuton). Mutta tosiaan heinän laatu vaihtui tiheästi.

      Poista
  6. Voi nyt taas! Että koettelee! Voin kuitenkin lohduttaa, että Vipsunkin viime kesäinen "kaviokuume" oli vain arkomista. Uskon, että tässäkin kohtaa on niin. Kuitenkin tästä säikähdyksestä jäi päälle paniikki, joka on saanut haukkomaan henkeään keskimäärin koko kesän, koska pelko ei mene pois.

    Kavioiden juovikkuus tosiaan voi johtua monesta asiasta: Kaviokuumeesta, ruokintamuutoksista tai ihan vaikka vaan rankoista kiimoista. Vaikka juovia olisi paljon, niiden ei tarvitse tarkoittaa kroonista kaviokuumetta.

    Tsemppiä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu ja minä taisin lohduttaa silloin viime kesänä sinua, että Ruusan emällä oli myös "kaviokuume", kun Ruusa oli maitovarsa. Sen arkominen loppui kengitykseen eikä se ollut enää koskaan ilman kenkiä.

      Mutta ihan varmasti tästä jää pelko puseroon - tosin minähän olen pelännyt kaviokuumetta koko sen ajan kuin minulla on poni ollut. Nyt kahta kauheammin.

      Jos ell on sitä mieltä, että kannattaa, ajattelin laittaa kengät takaisin. Mutta jos Ruusa ensi keväänä varsoo niin siltä on otettava kengät silloin pois. Jos se jo nyt oireilee niin miten sitten ison mahan kanssa? No, kunhan nyt ensin päästäisiin sinne asti.

      Poista
    2. Niinpä muuten lohdutit! Se on aika helppo helpotus, jos se kengillä ratkeaa tai ottaa edes aikalisän. Toivotaan, että menisi nyt ohi eikä muistuttelisi enää.

      Poista
    3. On helpompi rauhoitella toisia kuin itseään! Nyt jo uskon, että tästä varmaankin selvitään kengityksellä.

      Poista
  7. Hormonit, ne hormonit. Kaviokuumeiden yksi suurimmista aiheuttajista. Kavioiden juovikkuuskin voi olla tammoilla osittain hormonien tekemää. Samoin ruokinta, huono kavion tasapaino, pienet heittelyt suoliston tilassa ja aineenvaihdunnassa tekee juovia. Eläinlääkäri tarkoitti varmaan kroonisella kaviokuumeella "low grade laminitis" -nimellä kulkevaa tilaa? Kokeilepa laittaa googleen.

    Mutta myös kavioiden vuoleminen voisi olla ihan yhtä hyvä syyllinen, sillä ohuet anturat ja esim. mustelmat voivat saada aikaan kaviopulssin ja arkomisen. Taavilla oli arkomista ja pulssit kavioissa, kun koetin pitää sitä kengättä. Kaviot olivat myös lämpimät. Kaikki nämä katosivat, kun se sai kengät alleen. Pelkkä lenkkari ei auttanut!

    Ripellähän pulssit tulevat ja menevät miten sattuu, stressi mm. nostaa pulssit esille, samoin kuumuus ja liikunta. Mutta ne eivät saa hakata käsille. Mutta arkomista ja tai huonoa kääntymistä pitäisin kyllä jo jonkinlaisena hälytysmerkkinä. Harmi tuo kipulääke-juttu sen alkuraskauden takia. Kivunpoistoin lisäksi sillä toinen tarkoitus kaviokuumeessa; se vähentää kudosten tuhoutumista. Kylmäämisestä on apua ensimmäisen 72 tunnin aikana akuutin alkamisesta (joidenkin tutkimusten mukaan ei silloinkaan). Mutta kyllä se varmasti ponin oloa ainakin helpottaa. :)

    Paljon tsemppi nyt! Toivotaan että syynä olisi ohuet anturat tai muu kavion kiputila.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sitäkin olemme tallinpitäjän kanssa pähkäilleet, voisivatko Ruusalla tiineyshormonit nyt herkistää kavioita. Täytyy googlettaa tuo low grade laminitis.

      Hyvä kuulla, että kyseessä voisi kuitenkin olla kavionpohja, vaikka pulssit eivät ole lenkkareilla kadonneet. Ehkäpä siis uskallan laittaa kengät takaisin. Akuutissa kaviokuumeessahan niitä ei saisi laittaa, siksi en ole vielä sepälle soitellut.

      Itsekin olen aina kokeillut tiukkoja käännöksiä, jos näyttää että ponilla on jotain kavioissa meneillään. Nyt ei tosiaan *kop kop* ole ollut siinä ongelmia. Eikä poni näytä kipeältä eli jos on kaviokuume niin se on tosi lievä.

      Tulehduskipulääkettä olen yleensä vähän kaikkiin jalkavaivoihin antanut juurikin siksi, että se vähentää tulehdusta ja ehkäisee lisävauriota melkein joka vaivassa.

      Poista
    2. Kokeile laittaa kengät. :) Sittenhän sen tietää että mihin se lähtee menemään. Jos vaan antaa laittaa ne kengät, mutta ei se tosiaan kovin kivuliaalta vaikuta. Seisooko se hyvin kolmella jalalla?

      Poista
    3. Olen jo soitellut parille kengittäjälle, niille kahdelle joiden aiempi työn jälki on miellyttänyt. Toinen ei vastaa puhelimeen, toinen sanoi ehtivänsä ehkä ensi viikon lopulla.

      Poni seisoo kolmella jalalla kohtalaisen normaalisti. Pulssitkin ovat jo normaalit.

      Poista
  8. Meillä tammalla todettu pari vuotta sitten lievä krooninen kaviokuume. Silloin ei oireillut muuten kuin makoili paljon ja ihmettelimme että mikä on hätänä. Käveli ja liikkui puhtaasti, mutta oli jotenkin kovin vaisun oloinen. Käytiin klinikalla kuvissa ja lääkäri sanoi ettei voi varmaksi sanoa mikä hevosella on, että hyvin pientä muutosta täällä on ja antoi sitten epävarman diagnoosin lievä krooninen kaviokuume. Kaviot ovat todella huonot ja haperot, niissä on paljon renkaita ja jopa haljenneita koloja (kiille lähtenyt kavion pinnasta). Nyt ollut viime kesän ja tämän kesän tarhassa mun oman kanssa laihiksella ja tämän tamman kaviot alkavat näyttämään jopa ihan hyvältä. Edelleen satunnaisesti ontuu oej ja pulssit tuntuu kaikissa jaloissa. Tällä tuntunut aina selvästi, mutta sitten kun akuuttia niin näkyy selvästi kokeilematta. Vihreää tamma saa närppiä loppuun syödystä laitumesta. Jaksamisia sinne ja toivottavasti kaikki menee parhain päin :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos viestistä! Ruusa ei kyllä makoile kovin paljon eikä ole vaisun oloinenkaan. Ja kaviot ovat tosi lujat, eivät yhtään lohkeile tai muuta. Mutta kavionpohjat ovat sen malliset, että poni joutuu kävelemään anturalla. Tämä lienee ongelmien ydin.

      Poista