keskiviikko 1. kesäkuuta 2016

Ei ollut alkiota, oli follikkeli

Rimpulan elämän ensimmäinen tiineysultra oli maanantaina. No, eihän siellä mitään alkiota näkynyt. Tämä ei ollut yllätys, sillä jo sunnuntaina ex-ori hörisi merkitsevästi nenä Ruusan takapuolessa eikä tamma näyttänyt olevan siitä yhtään pahoillaan. 

Se kyllä vähän yllätti, että ponin sisuksissa köllötteli yli 4-senttinen follikkeli. Tämähän tarkoittaa sitä, että siementä pitäisi saada ponin sisään aika lailla äkkiä. 

Harmi vaan, että joku amatööri oli varannut ultran iltapuolelle päivää (koska päivätyöt häiritsevät harrastusta) eikä myöskään ollut aamulla tilannut spermaa edes varmuuden vuoksi. 

Miksi näin, kuuluu varmasti kysymys ruudun toisella puolella. Valitettavasti minulla ei ole tähän vastausta, sillä vaikka olen viettänyt itseni kanssa yli 37 vuotta, omat aivoitukseni ovat minulle edelleen ajoittain käsittämättömiä.

Tuoreita kuvia ei nyt ole tarjolla, tämä on Ruusan muuttopäivältä. Mutta kuvassa näkyy alussa mainittu ruuna. Ja mainittu tamma toki myös.


Niin tai näin, seuraava mahdollisuus kotisiemennykseen olisi keskiviikkona (eli tänään). Ultrannut eläinlääkäri (eri eläinlääkäri kuin ensimmäisellä kerralla) piti hyvinkin mahdollisena, että tämä kiima voisi silloin olla jo historiaa.

Ei tämän projektin sabotoimiseen näemmä tarvita orinvaihdoksia tai epävarmoja eläinlääkäreitä, saan sen kyllä sössittyä ihan ominkin voimin. (Opetus muille siemennysnoviiseille: ultrat pitää aina ajoittaa aamuun.)

Mutta eipä siinä auttanut jäädä tuleen makaamaan vaan oli mietittävä, miten tilanne olisi vielä pelastettavissa.

Vaikka olin toivonut, ettei Ruusan tarvitsisi varsansiementen vuoksi enää matkustaa, oli otettava hätäpuhelu oriasemalle. Siellä ilmeisesti tehdään tähän aikaan vuodesta töitä noin ympäri vuorokauden, sillä poni toivotettiin tervetulleeksi vielä samana iltana.

Lisää kuvituskuvaa parin viikon takaa.

Ei muuta kuin poni traikkuun ja menoksi. Paitsi että trailerihan ei juuri tällä hetkellä sattunut sijaitsemaan samassa osoitteessa ponin kanssa. 

Tallinpitäjä tarjosi lainaan omaa traileriaan. Vaikka sanotaan, että hätä ei lue lakia, ponin saaminen oriasemalle ennen yötä ei ehkä kuitenkaan ole sellainen hätätilanne, jonka takia kannattaisi riskeerata ajokorttinsa. Niinpä päädyin käyttämään ylimääräiset 45 minuuttia siihen, että noudin oman B-kortilla vedettävän trailerini kotipihasta.

Vastoin ennakko-oletuksia kulkuvälineen ilmaantuminen näköpiiriin ei herättänyt ponissa välitöntä tarvetta poistua paikalta. Siinä se tönötti aidan vieressä hörisemässä, kun valmistelin lähtöä.

Vastoin ennakko-odotuksia myös lastausoperaatio onnistui yhden henkilöresurssin voimin - vaikka emme olleet yhtään treenanneet sitten traumaattisen muuttotapahtuman. Toimenpiteeseen oli kyllä varattu toinenkin resurssi, mutta hän oli tapahtumahetkellä hakemassa ponille matkaevästä.

Nollan pysähdyksen taktiikalla paikannuimme Pöytyälle noin kello 21.30. Eipä muuta kuin poni pakkopilttuuseen ja uutta ultraa persuksiin.

Kyllä se kiimassa on, oli loppupäätelmä. Jostain syystä jokainen eläinlääkäri on todennut asian aivan kuin eivät uskoisi omistajan yksiselitteisiin havaintoihin. Itse follikkeli todettiin jo 4,3-senttiseksi, mutta ei vielä ovuloivaksi. Tilanne ei siis ollut täysin toivoton.


Syvän itseärsyyntymisen alhossa etsin lohtua siitä, että jos alkuperäinen orivalinta olisi onnistunut, siemennystä ei olisi voitu tehdä yhtään sen aiemmin kuin tässä tilanteessa. Pakastesperman kanssa kun ei hötkyillä, vaan odotetaan ovulaatiota. 

Lohduttaudun myös ajatuksella, että jos ponilla pyörivät kiimat tätä tahtia niin seuraava on jo kesäkuun puolivälissä. Silloin ehtii vielä yrittää niin, että mahdollinen varsa syntyisi kevään puolella.

Vielä ei ole tullut ilmoitusta, että ponin voi hakea kotiin. Ehkäpä tuoresiirto siis ehti ajoissa.

Toivon, että nyt tärppäisi, kun tallinvaihtostressikin alkaa olla takana. Toivomisen ohessa yritän pysytellä pessimistinä, joka ei pety. Vaikka kyllähän minä silti petyn, jos ei varsaa tulekaan.

P.S. Sillä aikaa kun Ruusa oli hakemassa uutta vauhtia lisääntymishankkeelle, sen tarhanaapuri lakkasi panttaamasta omaa varsaansa. Sattumaa vai ei? En ole vielä kehdannut tuppautua sitä ihastelemaan.

26 kommenttia:

  1. Sulla on kyllä niin ihanan veikeä tapa kirjoittaa! Pidän peukkuja, että nyt tärppäsi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, kiva että tykkäät! Peukut tosiaan pystyyn!

      Poista
  2. Uh, mitä ressiä! Olen taas enemmän kuin kiitollinen siitä että mulla on ruuna jota ei saa lisääntymään mitenkään päin :D Mutta pidän peukkuja että nyt tärppäisi ja miniRuusa saataisiin alulle. Ja hyvä kuulla myös että laitumella elo on tasaantunut?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tosiaan. Välillä kyllä mietin, että miksi pitää ihmisen itselleen kasata oikein ylimääräistä stressiä, kun muutenkin on hermorakenne stressiherkkyyteen taipuvainen. Mutta jos varsa tulee niin onhan se sitten sen arvoista. Tai riippuu tietysti siitä, miten terve tai sairas se varsa on.

      Elo uudessa laumassa on tosiaan tasaantunut, tallinpitäjä on bongannut Ruusaa makuultakin.

      Poista
    2. Miun kelttiläisessä puuhoroskoopissa lukee erittäin osuvasti, että "tykkää mutkistaa elämäänsä aika ajoin". Joten sielunsisar täällä hei! :D Mutta kyllä ne siellä asemalla hoitelevat homman kotiin.

      Poista
    3. Heh, lukisikohan minunkin puuhoroskoopissani sama? Mutta toivotaan, että homma hoituu.

      Poista
  3. Vaihdatko oria seuraavaan astutukseen?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei tee kyllä mieli vaihtaa, kun on maksanut tonnin kausimaksun... Mutta alun perinhän oli tarkoitus laittaa eri oriilla.

      Olen kyllä miettinyt, että olisi parempi jos löytyisi luomuna astuva ori, sillä Ruusan emäkään ei ole siirtona tiinehtynyt, vaikka luomuna tärppäsi aina heti. Mutta sitten pitäisi melkein mennä B-welsh-oriiden linjalle eikä varsasta todennäköisesti tulisi yhtään isompaa.

      Poista
  4. Piti tulla kirjoittamaan samaa kuin Liisakin. Sapetuksen ja harmistuksen osaat purkaa varsin nokkelalla tavalla ja näitähän on kiva lukea. Paljon tsemppiä ja toivotaan, että nyt tärppäisi. Hevoskuume se naisilla lisääntyy keväisin, haikein mielin itsekin katson myytäviä hevosia ja varsottaisin toki omani, mutta onneksi se on ruuna. :D Ja onneksi ei ole rahaa liikaa niin sekin on pienoinen este. Koska niin kovin haluaisin vielä yhden hevosen, vaikka tiedän, että käytännössä stressaisin taas tuplasti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos!

      Ruunaa on kyllä hankala varsottaa. Sen takia en ole koskaan harkinnut ruunan ostamista.

      Ja sen lisäksi, että ramppaan ponin kanssa oriasemalla, myös minä haikailen myytävien perään... Juuri nyt olisi myytävänä aika monta sellaista welsh-tammaa, jotka haluaisin ostaa... Kaksi ponia olisi tuplasti parempi kuin yksi, poninkin kannalta. Tosin myös tuplasti rahanmenoa ja huolta.

      Poista
  5. Voih, mä niin muistan nämä siemennysten kanssa jännitykset! Totin emällä ratkaiseva siemennys tapahtui oriasemalla, parin tuloksettoman kotisiemennyksen jälkeen. Silloin elettiin jo heinä-elokuun vaihdetta eli me aloitettiinkin vasta juhannuksen korvilla. varsa syntyi juhannusviikolla ja sai ihan mainion laidunkesän vielä! Niin ja vaihdettin emän kanssa talliakin ihan alkutiineydessä, eli ei mennyt täälläkään kuin Strömsössä :D
    Tsemppiä teille, toivottavasti tuoresiirto ehtii ajoissa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jännää on tosiaan! Minä olen päättänyt, että jos ei tämä tärppää niin yritän vielä kerran.

      Koska Ruusan hengityssairaus pahenee kuumalla säällä, en halua, että poni joutuu olemaan täydessä kesässä ison mahan kanssa. Siksi toukokuu on mahdollisen varsan syntymiselle takaraja. Tuskinpa tulee toista näin lämmintä kevättä peräkkäin.

      Mutta toivotaan nyt oikein kovasti, että tällä kertaa tärppäisi. Jos poni nyt tiinehtyisi niin varsa syntyisi toukokuun alussa, mikä olisi varsan kannalta aivan erinomainen syntymäaika.

      Poista
    2. Ihan hyvä pointti tuokin! Meidän tapauksessa muistaisin toukokuun olleen melko lämmin mutta sitten vähän viileni. Kesäkuun alussa tuli jo ensimmäinen "väärä hälytys" jolloin päivystin yön tallilla mutta silloin varsuli taisi vain kääntyä lähtöasentoon mikä sai mamman levottomaksi. Siitä meni siis vielä 10pv poistumiseen :)
      Peukut pystyssä että tällä yrityksellä tärppäisi! Jos ei tärppää niin sinuna ehkä kokeilisin kerran vielä jollain luomuna astuvalla "budjetti"oriilla.

      Poista
    3. Tammathan erittävät tiineyden ajan itse kortisolia, joten puhkureita ennen vanhaan ihan hoitomuotona suunnillensa astuteltiin. Älä siis keuhkojen puolesta huoli :)

      Poista
    4. Kieltämättä on käynyt mielessä tuo oriin vaihto, jos nyt ei tärppää. Ongelmana vaan on se, että ulkomaiseen oriin alunperinkin päädyin, koska en löytänyt Suomesta sopivaa.

      Voi olla, että on parempi kuitenkin olla ilman varsaa kuin ottaa varsa oriista, josta ei tykkää. B-welsh-oreja nyt tietysti olisi, mutta sitten en saisi yhtään nykyistä isompaa ponia. Tässä on nyt pari viikkoa aikaa miettiä asiaa.

      Poista
    5. Oho, en huomannutkaan Lauran kommenttia välissä. Tuon hormonijutun olen kyllä kuullut ennenkin, mutta en tiedä, uskallanko sen varaan laskea... Mutta jos poni voi hyvin tämän kuun niin ehkä sitten uskallankin jatkaa yrittämistä vielä ensi kuussa.

      Poista
  6. No pöh! Melkoiseen tahtiin Ruusa kuitenkin pukkaa uutta potentiaalista alkua tulemaan, kun nyt jo on yli nelisenttinen follikkeli tarjolla. Toivotaan, että tällä kertaa osuisi optimiin ja ponin kanssa ei tarvisi koko kesää tai alkukesän kaikkia kiimoja stressata näissä merkeissä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aika reipas on tosiaan tahti, mikä on tietysti ihan hyvä vaan. Poni siemennettiin sitten kuitenkin keskiviikkona, toivotaan nyt että olisi tiine sitten.

      Poista
  7. Voi miten jännää! Ja mikä stressi, apua. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jännää ja stressaavaa, kaikenlaista tässä on ollut. Yöunet ovat jääneet vähäisiksi!

      Poista
  8. Voihan harmistus! Mutta nyt taas laitetaan peukut ja varpaat pystyyn seuraavaan yritykseen. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toivotaan, että tärppäisi! Hirveä pettymys, jos jäänkin ilman varsaa.

      Poista
  9. Mä oon todennut tuon siirtospermaa varten ultrailun olevan ihan perseestä... Kuten myös sen, että vien tamman asemalle josta se palaa 1½ kuukautta myöhemmin langanlaihana, vihaisena ja tyhjänä, ja lisäks mun rahapussi oli siinä vaiheessa jo täysin tyhjä. Seuraavana kesänä sama paska rumba uudestaan, mutta tamma ei tee follaria loppuun saakka missään vaiheessa, vaan imee pois 3cm korvilla. Siemennyskuntoista kiimaa ei näy, ei kuulu. Ori varattuna. Jes. Toinen tamma siemennettiin 2 kertaa, jäi tyhjäksi.
    Tämä follarihäröilijä varsookin heinäkuun loppupuolella. Oma ori hyppäsi luomuna ja täräytti tymäkästi kantavaksi. Mulla ei ole yksikään siirtosperma-astutus onnistunut vielä, ja yrityksiä on ollut siis vähintään kymmenkunta siirtona ;) Joko mun tammat haluaa livemunaa tai sitten meidän eläinlääkärit on huonoja tai jokin muu osa ketjussa ei vaan toimi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kamala miten huonoa tuuria!

      Minä ajattelin, että jos poni ei nyt tiinehdy, yritän seuraavaksi kotisiemennystä, jos se on mahdollista. Ponin emä tiinehtyi luomuna aina kertalaakista, mutta joku sitä oli turhaan yrittänyt yhden kauden siementääkin (katsoin Heppa-tietokannasta). Toivon kovasti, ettei Ruusa olisi samanlainen, koska en tosiaankaan tiedä, mitä oria sille luomuna käyttäisin! Ei ole helppoa.

      Poista
    2. Meidän tallilla siemennettiin/siemennetään tallilla ettei tamma stressaa liikaa. Hyötyä vai ei, en tiedä kun en mitään asiasta ymmärrä.

      Poista
    3. Siitä syystä minäkin alun perin halusin kotisiemennyksen, mutta kun on ollut niin paljon epävarmuutta oikeasta siemennyshetkestä, olen käyttänyt siellä oriasemalla. Siellä kun on pakastespermaakin samasta oriista eli jos olisi tuore ei olisi ehtinyt niin olisi voitu laittaa pakasteella. Mutta toivon, että jos vielä pitää yrittää niin voitaisiin kokeilla kotisiemennystä.

      Poista