Katsokaapas, millaisen uuden kaverin olen saanut. Aidon suomimiehen! Toki se on entinen ori, mutta mies yhtä kaikki (ainakin Veeran mielestä, ja tiettyyn aikaan kuukaudesta Ruusankin).
Tämä Urho-herra muutti Ruusan tallille helmikuussa, jolloin se myös tuli nykyisille omistajilleen. Nyt Urholla on menossa projekti kesäksi laidunkuntoon, joten omistajilla tuli tarvetta ylimääräiselle liikuttajalle. Ja arvatkaas, kuka se on? Henkilö, joka roikkuu tallilla yhtenään. Eli minä!
Urho siis korjaa ainakin tällä haavaa tässä blogissa epäilemättä monen mielestä ison puutteen eli suomenhevosen puutteen.
 |
| Yritin kertoa Urholle, että sen pitäisi poseerata blogiyleisölle, mutta kuvauspalkkion puuttuessa sitä ei kiinnostanut. |
Minähän olin pitkään sitä mieltä, että suomenhevosilta puuttuvat joko jarrut tai kaasu, usein molemmat. Ratsastuskoululla teki mieli vaatia rahat takaisin, jos persiin alle tuupattin suokki. Mutta sitten (edit: yli 10 vuotta sitten) tutustuin hyvin ratsastettuihin suomenhevosiin. Tajusin, että tämä kansallisrotumme piirteisiin kuuluu huomattava herkkyys ja että jyräys on yleensä vastaus liikaan paineeseen.
Joten olen erittäin iloinen, että pääsen nyt ainakin vähän ratsastamaan myös suomenhevosella. Ratsastustuttavuutemme alkoi muutama viikko sitten ja olen laskelmieni mukaan ratsastanut Urholla nyt viisi kertaa.
Viime vuosina on tullut huomattua, että elämä heittää eteen aina sellaisia tuttavuuksia, joita juuri sillä hetkellä tarvitsee. Ei välttämättä ole itse tajunnut, että tarvitsee, mutta sitten yhtäkkiä tajuaa, että näin oli.
Urho on tullut ratsastuselämääni paitsi saamaan liikuntaa, myös opettamaan anteeksipyytelevälle ratsastajalle jämäkkyyttä. Urholla on nimittäin melko voimakas oma tahto ja varsin persoonallinen tapa toteuttaa sitä.
Miehekkääseen tapaan Urho ei ole niin kovin innostunut koulupylperryksestä, mutta yleensä on tsempannut siinäkin yhteisinä ratsastushetkinä hienosti. Välillä se on tuntunut tosi hienolta. Sellaiselta kuin alla olevassa kuvassa, joka on videokaappaus tämänpäiväiseltä ratsastukselta. Kuva on suhruinen, mutta kyllä kai siitä jotain näkee.
 |
| Yleensä sen on saanut tällaiseksi nopeilla käynti-ravi-siirtymillä. |
Kuvakaappauksessa näkyvä piristyminen on tosin hetkeltä, jona Urho on saanut tarpeekseen mokomasta tuuppauksesta ja onkin päättänyt laukata ulos kentän avonaisesta portista. (Annoin sen laukata, mutta portista en sentään päästänyt ulos.)
Tänään erehdyin menemään kentälle kevään tähän asti lämpimimmän päivän kuumimpaan aikaan. Erehdyin myös videoimaan jumpat asentamalla kameran gorillapodilla kentän aitaan. Tyypillisesti kuvaushetkeen sattuvat heikoimmat suoritukset, niin tänäänkin. (En nyt todellakaan rupea editoimaan julkaisukelpoista videota aikaansaannoksestani, jossa jossain kaukana silloin tällöin vilahtaa ratsukko.)
Vilpitön pahoittelu kuvanlaadusta, mutta ilman ihmiskuvaajaa en pystynyt tämän parempaan.
 |
| Harjoitusravi-istunnassani on edelleen aika paljon parantamisen varaa. |
Tällä kertaa ratsu tuntui selkään vetelältä ja etupainoiselta. Siltä se myös näytti.
Mutta ei Urhoa voi syyttää. Ratsastaja oli itsekin vailla energiaa, ei saanut ohjaa pidettyä kädessä ja kaiken huipuksi puristi jaloilla. Sellaista ei herkkä suomimies siedä ainakaan hyytymättä. Tällaisilla Urhoilla pitäisi olla täysin puristamattomat ratsastajat, jotka eivät pidä pohjetta kyljessä koko aikaa kiinni. Yritän.
 |
| Tämä näytti videolla siltä, että Urho oikeasti vähän ponnisti etuosaa ylöspäin. |
Urho ei ole kovin korkealle koulutettu ratsu, mutta kyllä se ihan tarpeeksi tätiratsastajan tarpeisiin osaa. Vielä kun täti oppisi.
Hyvää vappua kaikille!
Hauskaa nähdä sinut suomenhevosen selässä! Tiedätkö kun joistain ihmisistä näkee heti että ne kuuluvat suokin selkään. Ja sitten on niitä muita joiden kohdalla pitää hetki kelailla, että hetkinen, tuo ihminen ja tuollainen hevonen. Minusta sinä kuulut tähän viimeksi mainittuun, enkä siis tarkoita mitenkään pahalla!
VastaaPoistaMinulla on koulussa tällä hetkellä A-hevosena ja remonttihevosena suokit. Toinen on sellainen itse perkele, etupää puree ja takapää potkii ja keskeltä on epämiellyttävä istua. Ja toinen on sellainen suomenhevosen perikuva hyvässä mielessä, sen voisi tempaista mihin tahansa elokuvankuvauksiin että tässä on suomenhevonen ja vuosi on -32. Se on kiltti ja viisas ja ajattelee aina ensin ja toimii vasta sitten jos on tarpeellista. Siinä on kaasu ja siinä on jarru ja se on kaikin tavoin aivan äärimmäisen miellyttävä tyyppi. Ei vissiin tarvitse kertoa, kumpi näistä oli se joka tuli minua etsimään sieltä maneesin hiekasta taannoin kun tipahdin esteellä kyydistä :D
:D Kieltämättä olen loppujen lopuksi aika vähän ratsastanut suomenhevosilla enkä oikein osaakaan niillä mennä. Tulee helposti käytettyä voimaa, vaikka tiedostan, että sellainen vie vain tuhoon. Mutta välillä on Urhon kanssa tullut sellaisia pätkiä, että olemme olleet molemmat kevyitä ja se on hienoa se.
PoistaHeh, ei tosiaan tarvitse kahdesti arvata, kumpi suokki on tullut hakemaan sinua hiekasta. :)
Hihii, kiva, että olet saanut uuden ratsastettavan lisää ja mukavaa, että se on vielä suomenhevonen. Erityismukavaa on myös se, että ennakkoluuloistasi huolimatta kokemus on ollut miellyttävä. Suomenhevonen suurella sydämellä mukana oleva ystävä ja oikein käsiteltynä ja koulutettuna myös erinomainen ratsu. :)
VastaaPoistaEi minulla nykyään ole noita ennakkoluuloja! Ne karisivat yli 10 vuotta sitten, kun pääsin ratsastamaan hyvin koulutetuilla suokeilla.
PoistaKyllä hyvin koulutettu suomenhevonen on tosiaan hieno ratsu, on ollut etuoikeus muutamalla sellaisella ratsastaa. :)
Suokit <3 Kuulostaa hyvältä teidän meno - ja näyttää tuossa kuvakaappauksessakin!
VastaaPoistaKiitos! Suokit ovat kyllä usein aika kivoja. :)
PoistaMie olen sitä mieltä, että moni suomenhevonen on mitä parhain opettaja kevyeen käteen ja nopeaan myötäämiseen. ;) Olen tämän myös toteen näyttänyt yhdellä jos toisella suokilla, kun omistaja ei itsekään usko, ettei vika ole hevosessa.
VastaaPoistaTosiaan. Jotenkin surettaa, kun niin usein näkee runtaten ratsastettuja suokkeja. Enkä nyt puhu siis Urhosta.
PoistaUrho on hyvä esimerkki siitä, että ns. laiskat hevoset ovat yleensä tosi herkkiä jarruttavalle istunnalle. Jos sitä puristaa niin se ei todella liiku mihinkään. Mutta toisaalta jos istut oikein, se nostaa välittömästi selän ja alkaa liikkua. Siirtymiä pystyy ratsastamaan pelkällä istunnalla, myös siis ylöspäin käytännössä ilman pohkeita.