Ratsuoripäivien suosikit kuvina

Kevään kohokohtiin kuuluvat ainakin minusta oripäivät. Ponioripäiville lähden lähes poikkeuksetta, mutta ratsuoripäivillä käyn lähinnä silloin, kun mukana on welsh part bredejä. Eli myös tänä vuonna.

Oripäivät on ollut minulle aina jonkinlainen startti kuvauskaudelle, vaikka en kesälläkään kovin paljon tapahtumissa kierrä. Oripäivillä on aina aivan upeita hevosia.

Huono puoli oripäivissä on, että jos haluaa ottaa oreista poseerauskuvia, on kisattava elintilasta yli 10 muun kameraihmisen kanssa. Pahimmista vuosista härdelli on onneksi jo vähän helpottunut, mutta ahdasta on silti.

No, maneesin katsomossa oli tänä vuonna ihan kivasti tilaa ja siellä enimmäkseen kökötinkin. Maneesissahan kaikki actionkin tapahtuu. Valaistusolosuhteet vaan ovat kuvausmielessä haastavat.

Oripäivillä esiin nousee aina omia suosikkeja. Korostan, että esittelen tässä nyt tosiaan omia suosikkejani, jotka voivat olla eri suosikit kuin jollain toisella. Myös mielipiteet ovat omiani ja jollain toisella voi olla toiset mielipiteet.

Suosikkikuva:

Se on tuo pystykuva tuossa yläpuolella. (Tai mobiilissa kuva voi olla jossain muuallakin.) Perustelut: valo ja hevonen, jotka ovat molemmat kauniita. Kuvassa on esteori Clarimore (Still-Hof Macabeu).

Suosikkikouluhevonen: Aqua Marin. 

Kun katselin kouluorien koeratsastusta, yleisön eteen marssitettiin minusta - suoraan sanottuna - lähinnä kivoja ruunia. Mutta sitten sinne tuli tämä 5-vuotias ori. Kun se lähti liikkeelle niin jokin alkoi läikkyä ponitädin sydämessä. Testiratsastajakin oli sulaa vahaa.

Näissä kuvissa Aqua Marin esiintyy oman ratsastajansa kanssa.

Suosikkiestehevonen: Still-Hof Macabeu/Clarimore uudelleen. Se vaan on niin kaunis ja liikkui vaivattoman näköisesti. Erityisesti laukasta tykkäsin - ja se saikin siitä täydet 10 pistettä. Tämä ori myös palkittiin parhaana oriina.

On tosin myönnettävä, että oriin häntä häiritsi. Tai ei häntä itsessään, vaan tapa, jolla hevonen sitä huiskutti. Häntä nimittäin kävi kuin propelli niin kauan kuin ratsastaja istui selässä. Orilautakuntaa häntä ei tuntunut häiritsevän, sillä en muista kuulleeni siitä lausunnossa mitään. Niin että ei kai siitä sitten sen enempää.

Itse estepuolesta on parempi olla sanomatta mitään, kun en siitä mitään ymmärrä.

Oriparaatin suosikit jostain syystä tuppaavat olemaan suomenhevosia ja niin nytkin. Kaikista suokkioreista en tykännyt, mutta muutamassa oli minusta sitä jotakin.

Salmiakki Poikaan (yllä) olen ihastunut jo jonkun aikaisemman vuoden oriparaatissa. Ja ratsastaja  tosiaan osaa tuoda oriin hienouden esiin.

Maranellosta tykkäsin myös. En tiedä paljonkaan suomenhevosista, mutta jos minulta kysyttäisiin niin ratsusuokkien pitäisi olla tällaisia. Ei liian kevyitä, ei liian raskaita; ratsun näköisiä mutta edelleen selvästi kylmäverisiä.

Sitten Hessin Leevi. En tykkää kovinkaan paljon tämän oriin tyypistä, mutta onhan se aika huikea suoritushevonen. Yllä olevassa kuvassa se tekee laukkapiruettia.

Bonus: Esteori Lissabon oli minusta myös tosi hieno. Sen liikkuminen vaan oli minun silmääni vähän raskaan oloista, joten se ei yltänyt estesuosikiksi. Mutta upea silti. Eli tässä lopuksi vielä pari kuvaa.

Yllä olevassa kuvassa Lissabon on testiratsastajan alla.

Alla olevan pääkuvan nappasin, kun ori odotteli mahtumista kentälle virallisesti kuvattavaksi. Jotenkin tuossa kohdassa vaan oli niin hieno valo.

Joku ehkä huomaa yhdistävän tekijän näiden minun suosikkieni välillä, siis hienon rakenteen ja liikkeiden lisäksi... Welsh-ihminen tykkää hevosellakin nätistä naamasta.