maanantai 4. huhtikuuta 2016

Oikeaan harrastukseen menee kaikki rahat

Luin jutun, jossa valtakunnan tämän hetken suosituin juontaja Jaajo Linnonmaa julistaa, että jos kaikki rahat eivät mene harrastukseen niin harrastus on väärä.

Huh, mikä helpotus! En olekaan umpihullu, vaan minulla on oikea harrastus! Ehdottomasti.

Lienee sanomattakin selvää, että myös alkuperäisen haastattelun aiheena olivat nimenomaan hevoset, tosin eivät alatisairaat pikkuponit vaan kimpparavurit.

Olen kylläkin ollut siinä uskossa, että juuri kimpparavuri tarjoaisi mahdollisuuden harrastaa hevosurheilua menettämättä ihan kaikkia rahoja. On toki myös mahdollista, että tv- ja radiopersoonan työstä ei makseta niin paljon kuin olen kuvitellut. (Pitänee unohtaa sekin urapolku.)

Priceless!


Mutta, kuten moni tietää, ainakin omaponiharrastus tarjoaa mahdollisuuden pitkäkestoiseen rahattomuuteen. Ja vieläpä täysin ilman toivoa rahavirran edes tilapäisestä kääntymisestä omistajan suuntaan.

Tämä nyt oli liioiteltua, onhan jopa perussairas teiniponi onnistunut ansaitsemaan ns. omaa rahaa.

Unohtakaa ravurit, ottakaa poni ja viekää se kauneuskilpailuihin. Ruusakin on 11 näyttelyn ja 1 match show'n kokemuksella tienannut ainakin 86 euroa. Olisi tienannut toisenkin mokoman, jos olisin viime vuonna muistanut ilmoittaa tilinumeroni ajoissa Hippokselle. Summa saattaa kattaa yhden kuukauden lisäravinne- ja lääkekustannukset (kuka niitä niin tarkkaan viitsii laskea). Lisäksi mätsäristä tuli rahanarvoisia esinepalkintoja.

Käytännössähän tämä on siis aivan järkihommaa.


Mainittu perussairas on muuten hiljalleen alkanut palata liikunnan pariin, sillä sen ruumiinlämpö on pysytellyt normaaleissa lukemissa jo yli viikon ja tulehdusarvotkin olivat normaalit.

Poni ei jostain syystä ole ollut kovin innostunut ohjatun liikunnan paluusta. Ehkä se on taas/edelleen jotenkin tukossa. Mahdolliset tukokset eivät kuitenkaan ole estäneet ponia harrastamasta omatoimijumppaa tarhassa. Harrastaminen on ollut sen verran tarmokasta, että yksi etukenkä ei ole pysynyt vauhdissa mukana. 

Onneksi ensi viikolla tulee kengittäjä. Pääseepä taas heittämään rahaa tähän reikään, jota harrastukseksikin kutsutaan. Mutta parempi reikä rahassa kuin hevosenmentävä reikä sielussa, vai mitä?

(Ja lopuksi vielä pari söpöstelykuvaa. Nämä ovat kaikki jo monta viikkoa vanhoja, mutta aika söpöjä minusta. Mitä väliä, onko järkeä vai ei, jos eläin on näin söötti.)




12 kommenttia:

  1. Ihanasti sanottu. Mielummin tosiaan reikä rahassa. ;) Ja kuvat on suloisia!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. :D Parempaa rahareikää olisi vaikea keksiä, paitsi terve poni.

      Poista
  2. Joku aika sitten pohdin samaa: Tuottopuolella muutama hassu euro tulee lantasäkeistä ja hevosistani Duke ja Samppa ovat tienanneet kumpikin oman 86 euronsa, kuten myös edesmennyt Tomppa 12 euroa yhdestä alueluokkasijoituksesta vuonna 2007. Muuten mennään miinuksella niin, että soi...

    Mutta eipä silti, ilmankaan ei osaisi olla. ;) Aina se raha johonkin menisi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Siis Ruusahan sai rahaa myös Vermon Vuoden voittaja III -palkinnostaan, mutta en ole huomannut, onko sitä tullut, enkä tiedä, paljonko. Tuskin nyt merkittäviä määriä.

      Mutta se on kyllä totta, että raha menee aina johonkin. Minulla on ollut vasta vajaat 6 vuotta oma poni, mutten kyllä enää ihan helposti osaisi ilman olla. Muiden hevosilla voi ratsastaa, mutta oma vaan on ihan eri juttu.

      Poista
  3. Näyttelyissä käyminen on varsin fiksua kun omistaa kesäaikaan blogimaailman kauneimman ponitamman. Ruusa on upea, mutta
    miten hyvin tuo poni upeutunsa kätkeekään talviturkin alle. Hauska ja kaunis rahareikä.
    Onneksi kesä on taas ihan pian!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitän kauniista (kesä)sanoista!

      Mutta on totta, että Ruusan talviturkki todella peittää sen kaiken hienouden! Jotkut hevoset näyttävät talvellakin hienoilta, mutta Ruusa on kyllä talvikarvassaan aikamoinen peikko. En tiedä, miten sen talviturkki osaakin olla niin ruma. Ja naamaan kasvaa 10-senttiset partahaituvat.

      Itse asiassa olen miettinyt tästä aiheesta omaa postausta.

      Poista
  4. Vaikka onkin perusterve kopukka, niin kaikki rahat menee silti... on valmennuksia, kengityksiä 5-6 viikon välein, lisäravinteita, kalliimpi tallipaikka kun halutaan hienostella maneesilla jne. Aina tuntuu "tarvitsevan" jotain.
    Siis onko se sitten ihan paras ja oikea harrastus :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No ihan varmasti. Olen laskeskellut, että Ruusan pitämisen hinnalla pitäisin tervettä kopukkaa maneesitallilla. Tai kahta tervettä pikkutallilla. Parempi kun ei ajattele tällaisia.

      Poista
    2. Toivottavasti Ruusa kokisi jonkun ihme parantumisen, että pääsisit nauttimaan hevostelusta (vai ponistelusta?) edes hetken ilman jatkuvaa huolta sen terveydestä.

      Poista
    3. Olisihan se hienoa, mutta ei kovin todennäköistä.

      Poista
  5. Talutusratsastuksella olen päässyt joskus tienaamaan, muistaakseni parhaimmillaan melkein kuukauden tallivuokran (se oli kyllä halpa) yhdessä päivässä. No, tulihan siinä tietty matkakulut... Muuten on ollut aika hiljaista niitä Hippoksen pikkupalkkioita lukuunottamatta. Joskus on naurattanut kun olen nähnyt niitä vetoomuksia rahan lahjoittamiseksi hevossairaalan maneesia varten, että kuulkaa kyllä mä olen teille jo niin paljon maksanut että joku raja :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. :D Minä olen kyllä miettinyt, pitäisikö lahjoittaa rahaa maneesihankkeelle, mutta olen todennut, että kaikki menee kyllä ihan tähän omaan juttuun.

      Talutusratsastusta olen kyllä oikeasti miettinytkin, että siinä voisi olla Ruusankin terveydentilalle sopiva tapa ansaita ponin ylläpitoa, kun ei siitä oikein kenellekään ole vuokraponiksikaan. Lähinnä kyllä ajattelin sellaista, että kävisivät tallilla köpsöttelemässä.

      Poista