perjantai 7. maaliskuuta 2014

Erilaisia asioita eli haaste

Likipitäen ummikkona tähän blogimaailmaan lähteneenä en ole ennen törmännyt tällaiseen tehtävään. Eli olen saanut bloggaajahistoriani ensimmäisen haasteen Johna K:lta.

Ja juuri kun olin lähes valmis julkaisemaan tämän vastauksen, tuli samanmoinen Maria Tammiselta. Lintsasin vähän ja yhdistin nämä kaksi, joten koettakaa kestää, tämä tarina on pitkä kuin nälkävuosi.

Vaikein tehtävä tässä haasteessa oli ehkä keksiä, keitä haastaa mukaan. Yritin miettiä sellaisia blogeja, jotka olisivat aika kaukana 200 lukijan rajasta ja jotka olisivat sen tyyppisiä, että niihin tällainen voisi sopia. Pitääkö kaikkea aina miettiä niin tarkkaan?

Herra S:n kanssa noin vuosi sitten. Vähän on ikävä tämän tyypin selkään.
No, siihen haasteeseen:

Haasteen tarkoituksena on löytää uusia blogeja ja auttaa huomaamaan heitä, joilla on alle 200 lukijaa.

1. Jokaisen haastetun pitää kertoa 11 asiaa itsestään.
2. Pitää vastata haastajan 11 kysymykseen.
3. Haastetun pitää keksiä 11 kysymystä uusille haastetuille.
4. Sitten tulee valita 11 bloggaajaa, joilla on alle 200 lukijaa.
5. Sinun tulee kertoa kenet olet haastanut.
6. Ei takaisin haastamista. 

11 asiaa

1. Jos minulta kysyy, mitä kuuluu, kerron, mitä ponilleni kuuluu. Samalle linjalle pysyn uskollisena täällä blogissa: mikä ei hevosiin liity, pysyköön poissa blogista. (Linja toki rakoilee heti tässä tekstissä.)

2. Pelkään olevani aika hankala tallipaikka-asiakas. Silti suurin osa entisistä tallinpitäjistäni on kavereitani ainakin Facebook-tasolla.

3. Ratsastuskisaurani on ollut lyhyt, mutta sitäkin menestyksettömämpi. Olen elämässäni osallistunut yhteensä neljiin ratsastuskisoihin, jos leirikisoja ei lasketa. Näistä kolmet olivat estekisat (60 cm) ja yhdet koulukisat (heC).  Ensimmäisissä estekisoissa vahingossa keskeytin, koska en ollut lukenut sääntöjä. Toisissa kisoissa taisi tulla hylky ja kolmansissa sijoituin, mutta sijoitusta en muista. Koulukisoissa olin luokan viimeinen n. 50 prosentin tuloksella. Tähän saattoi vaikuttaa se, että ratsastamani ori luuli tulleensa paikalle astumaan. Se myös lähti ravilisäyksessä pukkilaukkaa. Sain kuitenkin tsempparipalkinnon, koska pysyin koko radan ajan rauhallisena. (Missä oi missä on tämä rauhallisuus tänä päivänä?)

4. Oli lähellä, ettei minusta tullut issikkaratsastajaa. Yhdessä vaiheessa ratsastin käytännössä vain issikoilla. Sitten kuitenkin alkoi tuntua, että askellajiratsastus ei ehkä ole kuitenkaan minun juttuni ja vähitellen welshit veivät mukanaan. Edelleenkin kyllä haaveilen, että voisin joskus hankkia maastomopoksi viisikäyntisen luonnontölttärin, jollainen oli pitkäaikaisin hoitohevoseni F. Sellaisen vanhanmallisen, ei niitä "urheiluhevosia", joilla on luustoa suunnilleen yhtä paljon kuin Ruusalla.

5. Ennen en olisi voinut vähempää pitää suomenhevosista. Ne olivat minusta joko jarruttomia jyriä tai sitten pystyynkuolleita jumittajia. Sellaisilla olin ratsastanut. Sittemmin polut ovat ristenneet yhden jos toisenkin hienon suomenhevosen kanssa ja olen joutunut miettimään kantaani uudelleen. Nykyään olen yllättänyt itseni jopa haaveilemasta itselleni suomenhevosta. Kukapa olisi uskonut! Ei ainakaan parikymppinen minä.

6. Mottoni on never say never (kannatan suomen käyttöä mutta tässä kohtaa englanti on iskevämpi). Mitä vahvemmin olen joskus sanonut "en koskaan", sitä varmemmin olen tehnyt juuri niin.

7. Olen erittäin tiukkapipoinen kielipoliisi. Erityisiä inhokkejani kielioppivirheistä ovat yksinkertaiset yhdys sana virheet, sana omata ja väärinkirjoitukset kuten enään. (Olen myös alla olevista kysymyksistä korjannut yhdyssanavirheet.) Kukaan tuskin kirjoittaa aivan täydellisesti, mutta perusasioiden pitäisi olla kunnossa. Tämän blogin toki pyrin pitämään sellaisena, etteivät kollegat löytäisi täältä sakotuksen aihetta. Pidätän kuitenkin itselleni oikeuden rikkoa sääntöjä tyylikeinona.

8. Kammoan uskontoja ja kaikkea, mikä haiskahtaa uskonnolta. Siksi minun on vaikea omaksua hevostenkin kanssa uusia asioita, jos ne esitetään uskonnollissävytteisesti. (Tätä sävyä näkee pelottavan usein esim. kengättömyyskeskusteluissa.)

9. Pidän itseäni ympäristöhenkisenä ihmisenä. On ollut jokseenkin vaikea tajuta, että todellisuudessa hiilijalanjälkeni on vähintään jalkapallokentän kokoinen jo pelkän eläinpitoisen elämäntapani vuoksi.

10. Kun ostin ensimmäisen ponini eli G:n, minulla oli töitä tiedossa vain kolmeksi seuraavaksi kuukaudeksi. Sen jälkeen en kyllä ole ollutkaan työttömänä, vaikka edelleenkään ei ole vakityötä.

11. Puhun nolostuttavan huonosti mitään muita kieliä kuin suomea ja englantia. Ruotsia puhuin joskus sujuvasti, mutta en todellakaan enää, vaikka minussa virtaa äidinäitini puolelta suomenruotsalainen veri. (Valitettavasti en saanut verenperintönä myöskään suomenruotsalaisten iloisen kuplivaa tapaa olla ja elää.) Olen opiskellut näiden kielien lisäksi saksaa, hollantia ja espanjaa.

Ruusa laitumella viime kesän lopussa.

11 kysymystä 

1. Mikä on suurin unelmasi?
- Eikös jokaisen heppatytön suurin unelma ole ensin oma hevonen (tai tässä tapauksessa poni) ja seuraavaksi oma talli? Lukitsen siis vastaukseksi oma paikka, johon ottaa ponit omaan pihaan. Monikossa, ponit. Täytyyhän niitä olla lauma.

2. Millaisessa elämäntilanteessa luulet olevasti 5 vuoden kuluttua?
 - En tiedä yhtään, en suunnittele elämääni niin pitkälle. Valitettavan todennäköisesti tilanne on tismalleen nykyisen kaltainen. Pahoin tosin pelkään, ettei Ruusaa enää viiden vuoden päästä ole. Jos on, yllätyn iloisesti. Joku poni on varmaan kuitenkin.

3. Syötkö rapuja?
- En.

4. Mistä esineestä et voisi luopua?
 - Meinasin vastata puhelin, mutta sitten muistin, että olin ihan tyytyväinen pari viikkoa, kun olin kadottanut vanhan puhelimen enkä vielä ollut saanut uutta liittymää avattua. G:n silloinen tallinpitäjä sen sijaan meinasi kuolla stressiin, kun mietti, että mitä jos jotain sattuu eikä hän saa minua kiinni. Eli ehkä puhelin kuitenkin on melko välttämätön, vaikka en välttämättä halua siinä puhua.

5. Miltä sinusta tuntuisi olla viikko ilman facebookia?
- Ei varmaan tuottaisi kovin suuria ongelmia. Välillä olenkin viikon ilman. Tosin niin käy hyvin harvoin.

6. Minkälaisen unen näit viimeksi?
 - Näin unta, että olin ratsastustunnilla siinä ratsastuskoulussa, jossa aloitin harrastukseni. Hevonen meni aika mahtavasti ja ajattelin, että tämä ratsastuskoulu on paljon parempi kuin se, missä viimeksi olin tunnilla. (Toim.huom., kirjoitin tämän osuuden jo jokunen aika sitten ja tämän jälkeen olen nähnyt joka yö uuden unen...)

7. Suosikki-tv-ohjelmasi?
- Olen addiktoitunut televisioon hyvin monipuolisesti, joten yhtä suosikkia ei ole. Mutta Fringeä katson DVD:ltä.

8. Päivitätkö blogiasi sen takia että sinulla on asiaa vai koska "anteeksi, edellisestä postauksesta on kulunut kauheesti aikaa. Tässäpä nyt sata kuvaa samasta aiheesta"?
- Ehdottomasti vain asiaa, oli se sitten asiallista tai asiatonta. Väkisin väännetty teksti on yhtä tyhjän kanssa. En ole missään vaiheessa kirjoittanut joka päivä, vaikka joskus saattaa tulla asiaa kahdenkin aiheen verran päivässä. Yritän olla ottamatta paineita, vaikka tulisikin blogiblokki.

9. Lukisitko itse blogiasi?
- Minähän tätä varmaan eniten luenkin. Blogin kirjoittamisen lähtökohta on minulle se, että pitää kirjoittaa sellaista mitä itse tykkäisi lukea. Mutta en nyt sentään ole liittynyt blogiini lukijaksi.

10. Kuinka autoit viimeksi tuntematonta ihmistä?
 - Pakko myöntää, etten kovin usein auta tuntemattomia ihmisiä. Yleensä auttaminen rajoittuu omien kokemusten jakamiseen, kun joku tuntematon kysyy apua jossain päin internetiä. En tosin ole myöskään niitä ihmisiä, jotka kävelevät ohi kun joku on loukkaantunut.

11. Oliko hyvä päivä tänään?
- Ihan mukava.

(Miten minusta tuntuu, että kirjoitin joka kohtaan noin kymmenkertaisesti tekstiä verrattuna moneen muuhun, joka haasteen on ottanut vastaan?)

Ruusa irrottelemassa pari vuotta sitten.

Toiset 11 kysymystä

1. Tykkäätkö piirtämisestä?
- Joskus. Ei ole tullut taas vuosiin kunnolla piireltyä, mutta joskus sitä enempikin harrastin. Kohteena tietysti enimmäkseen hevoset.

2. Mikä on lempivärisi?
- Turkoosi. 

3. Lempihevosvärisi?
- Kyllä voikko on yksi hienoimmista. Musta myös. Kimotkin ovat hienoja, etenkin sellaiset valkoiseksi asti ehtineet.

4. Lempihevosrotusi? (Saa olla myös ponirotu)
- Ei varmaan ole vaikea arvata, että welsh. Eniten tykkään B-welsheistä.

5. Montako postausta blogissasi on?
 - Tämä on 161. teksti.

6. Montako vuotta olet ratsastanut?
- Aloitin vuonna 1990 eli syksyllä tulee täyteen 24 vuotta. En tosin ole koko aikaa harrastanut aktiivisesti, mutta missään vaiheessa en ole kokonaan lopettanutkaan.

7. Lempihevoskirjasi?
-  Hmm, paha. Ensimmäisenä tulee mieleen Tuire Kaimion Hevosen kanssa, vaikka en ole koskaan jaksanut lukea sitä kokonaan.

8. Onko sinulla tai haluaisitko oman ponin tai lemmikin?
-  On sekä oma poni että oma lemmikki eli koira. Koti ilman koiraa on yhtä tyhjä kuin talli ilman hevosta.

9. Lempiohjelmasi?
-  Tähän tulikin jo vastattua ylempänä.

10. Montako kertaa käyt ratsastamassa viikossa?
- En käy välttämättä joka viikko. Tavoite olisi pari kertaa viikossa, vaikka sekin on toki kovin vähän.

11. Monesko haasteesi tämä oli?
- Nämä 11 kysymystä olivat blogihistoriani toinen haaste eli tässä viestissä on sekä ensimmäinen että toinen.

Kysymykset seuraaville

1. Mikä on tai mitkä ovat olleet hienoimpia hetkiä hevosten kanssa?
2. Entä mitkä kauheimpia tai ikävimpiä?
3. Millaisen hevosen/ponin ottaisit, jos nyt olisit ostamassa?
4. Mikä sinulle on tärkeintä hevosharrastuksessa?
5. Minkä blogin hevostähden haluaisit itsellesi tai mitä haluaisit "testata"?
6. Ketä ihailet?
7. Miksi kirjoitat blogia?
8. Millaisista blogeista itse pidät?
9. Mitä muuta harrastat kuin hevosia?
10. Mitä harrastusta haluaisit kokeilla? (Hevosten parissa tai muualla.)
11. Kenelle haluaisit lähettää terveisiä? Millaisia?

Haastan

1. Viba - ravurista ratsuksi
2. Kultainen poni
3. Pientä puhetta
4. Hei, tuolta saapuu Charly
5. Putoa ja nouse
6. Taaviterapiaa
7. Turpaterapian tarpeessa
8. Ratsumäen talliblogi
9. Hupin treenipäiväkirja
11. Valtauksen ponit (vaikka en kyllä löytänyt lukijamäärää, joten pahoittelut jos onkin liikaa tähän)
11. Actionia elämään

P.S. Haastetut, en loukkaannu jos ette vastaa.

10 kommenttia:

  1. Repesin XD "Ensimmäisissä estekisoissa vahingossa keskeytin..." Toivottavasti et loukkaannu, että sain päivän parhaat naurut tästä! Koheltaminen vaan on niin parasta, siitä ne muistot syntyy ;)

    Kiitos haasteesta, vastaan varmasti!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hehe. Jos loukkaantuisin naurusta, en olisi kirjoittanut koko asiasta. Aikaa tästä on varmaankin 20 vuotta, että henkiset haavat ovat ehtineet jo aika hyvin arpeutua. XD

      Suuren maailman kisaaja ensimmäisissä kisoissaan luuli, että kaikki estekisat menevät kuten telkussa nähdyissä kv kisoissa eli ensin kaikki ratsastavat perusradan ja sen jälkeen puhtaan radan tehneet tekevät uusinnan. No, ylläripylläri se uusinta olisikin pitänyt tehdä suoraan perusradan jälkeen...

      Itkua nieleskellen siinä sitten kotiin lähdettiin, mutta seuraaviin kisoihin ymmärsin jo vilkaista sääntökirjaa.

      Poista
  2. Kiitos haasteesta, hauskaa päästä kokeilee tällaisen tekoa :)

    VastaaPoista
  3. Suuren luokan kisaaja siis kuten minäkin :D hauskasti kirjoitettu, ja kiitos kun jaksoit vastata haasteeseen!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu ihan huippu kisaura on todellakin takana - ja kuka sitä tietää, mitä kaikkia mahdollisuuksia itsensä julkiseen nolaamiseen tulevaisuudessa siintääkään. Kun ei ole oikein noita kisahermojakaan suotu. Tähän oli yllättävän vaikea vastata, kun halusin että asiat olisivat jollain tasolla kiinnostavia.

      Poista
  4. Kiitos haasteesta, täytyy vastailla paremmalla ajalla! :)

    VastaaPoista
  5. Saavuin aivan vahingossa blogiisi. Mielenkiintoni herätti ponisi, itsellänikin tällainen welsh-b ruuna löytyy. Meillä oli edesmennyt issikkakin kevääseen asti ja suokeillakin olen tykännyt mennä. Harvemmin törmää meihin aikuisiin welsh-ratsastajiin blogin kautta. Meille poni jäi kun nuorimmaisen kiinnostus lopahti ja tykkään kovasti ponistamme, vaikka osaahan se metkut jos ratsastaja ei osaa. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllähän tuo B-welshin koko jo aika paljon rajoittaa aikuisratsastajien käyttöä, Ruusakin on minulle kyllä vähän turhan pieni kun on niin kovin sirorakenteinen. Emänsä oli 10 senttiä isompi joka suuntaan. Mutta katsotaan nyt, mihin tässä päästään.

      Olen kyllä miettinyt seuraavaksi poniksi vähän isompaa welshiä, mutta B-welshit vain jotenkin ovat niin parhaita. Ehkä se on tuo luonne, kun ovat lastenponeiksi jalostettuja niin ovat niin kivoja. Vaikka toki omaa tahtoakin löytyy.

      Poista