Kerrankin voin sanoa olleeni oikeassa, ehkä, mahdollisesti. Pieni tauko lähes kaikesta ohjelmoidusta on ilmeisesti tehnyt pikku raggarille hyvää, sillä menneenä viikonloppuna Rupuliini odotti jälleen minua portilla. Vähän hörhöttikin, että ihan on kiva nähdä tänään. Mussukka on palannut!
Lauantaina en päässyt satulahuoneeseen, sillä ovi oli mystisesti jäätynyt kiinni lattiaan. Joten en tehnyt muuta kuin harjasin ponin. Sunnuntaina taas en kerta kaikkiaan ehtinyt tehdä muuta.
Koska Ruusa on osoittanut harjaamiseen kyllästymisen merkkejä, pyrin nyt pitämään rapsutteluhetket lyhyinä ja käytän vain muovista harjaa, joka ilmeisen kivasti kihnuttaa talvitakkia pudottavaa poninnahkaa.
Ihan kivasti poni jaksaa karsinassa keskittyä taas harjaukseenkin. Ja ulkotakkia pukiessa malttaa seistä, vaikka karsinan ovi on avoinna.
Tarkoitus olisi pääsiäisenä vähän taas kokeilla, josko tauko olisi loksautellut ajohommiin tarvittavia palasia kohdilleen Ruusan pääkopassa. Näinhän sitä nuorten ponien kanssa usein tuppaa käymään, että oikein ajoitettu tauko vie koulutusta eteenpäin vinhakammin kuin jatkuva rassaaminen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti