lauantai 29. syyskuuta 2018

Mitä kuuluu Ruusalle ja Ruusan jaloille

Tämän päivän ohjelmassa: uusi jakso sarjaamme Ruusa-ponin potilaskertomuksia. Viime jaksohan päättyi hämmennyksen tilaan, kun tuhannen euron kantamisesta naapurin klinikkaeläinlääkärille ei jäänyt käteen diagnoosia. 

Se hyöty klinikkareissuista kuitenkin oli, että Ruusa-ponin kengityksen suunnitteluun saatiin kavioammattilaisen lisäksi mukaan toinenkin jalkaosaston asiantuntija. Käytännön toteutukseen päästiin noin viikko klinikkakäynnistä, eli nelisen viikkoa sitten. 

Pedikyyrissä kaviot viilattiin viimeisen päälle suoraan ja niitä myös lyhennettiin reiluhkosti. Viilauksen päälle naulattiin etusiin nahkapohjalliset, joiden alle vielä sujautettiin silikonipehmuste. Kaviobalanssi näytti ainakin poninomistajan silmään erittäin hyvältä (valitettavasti olen unohtanut ottaa kuvan tuoreesta tilanteesta).

Tästä kuvasta oli edustavampikin versio, mutta jostain syystä se ei ole tarttunut mukaan, kun olen siirtänyt kuvia toiselta koneelta. Mutta jännästi silloin kun poni on ryhdikkäänä, en näytä sen selässä juurikaan isolta. 
Varmuuden vuoksi annoin ponille vielä viikon verran vapaata, että se saisi totutella kavioiden uuteen asentoon ilman lisätehtäviä. 

Ja kuinkas sitten kävikään? En tiedä, uskallanko edes kirjoittaa. Liikkumistapa nimittäin muuttui heti. 

Ruusa-poni on liikkunut puhtaasti, sen askel on taas ainakin ajoittain venynyt ja se on kävellyt ilmeisen kivutta myös kovemmalla pohjalla. Lisäksi poni on tarvinnut taannoista lyhyempää harkinta-aikaa kuolaimen ottamiselle suuhun.

Monttukamaa vai ei -pohdinta on ollut jonkinlaisella tauolla. Toki se edelleen takaraivossa vähän kolkuttelee, mutta milloinpa ei.

Etujalan liike näyttää ainakin välillä ihan kivalta.





Tässä reilun kolmen viikon aikana olen lisännyt tamman lukujärjestykseen vähitellen lisää ohjattua liikuntaa. Edelleen on menty lähinnä käyntiä ja vähän ravia. Paitsi sillä kerralla, kun päädyin selkään asti. Tämän postauksen ratsastuskuvat ovat siis viime viikon tiistailta.

Ratsastuskerta ei mennyt ihan niin kivasti kuin pari edellistä, mutta tähän saattoivat vaikuttaa näkemyserot alkuverryttelyn laadusta. Oma käsitykseni oli, että ponikaruselli pyörähtäisi molempiin suuntiin vain muutaman kierroksen. Ruusan käsitys oli, että mennään liinassa minuuttitolkulla kiitopukkilaukkaa. Tosi terveellistä jalkatoipilaalle!

Sattuuhan näitä, mutta sattuneesta syystä kevyen käytön ponilla ei itse ratsuhommiin enää ollut kovinkaan paljon paukkuja jäljellä.

Väsyneenäkin poni tulkitsee mielellään pohjeavun laukkapyynnöksi.



Mainitun humputtelun jälkeen ratsastus on ainakin hetken tauolla, koska en tahdo ottaa mitään kipeytymisriskiä. 

Maanantaina Ruusan on nimittäin tarkoitus esiintyä Hippoksen tuomareille Sipoossa! Jännittää mahdottomasti. Lähinnä jännittää se, millaista liikettä poni jalostusarvostelussa esittää. 

Eniten jännittävät ihan kaikki askellajit. Laukkaa emme ole alkuverryttelyn lisäksi juuri harjoitelleet siinä pelossa, että etujalat rasittuvat liikaa. Kuten yllä olevasta kuvasta näkyy, ponin etu- ja takajaloilla on viime aikoina ollut erimielisyyksiä siitä, mitä laukkaa oli tarkoitus mennä. Toivotaan että Ruusa vapaammassa juoksennassa pysyisi paremmin tahdissa. 

Onnistuneiden hetkien lisäksi laitan tähän nyt myös vähän vähemmän onnistuneita, ettei tulisi annettua liian ruusuista kuvaa Ruusa-ponin koulutustasosta. (Saati oman istunnan alennustilasta.) Alkeiskurssilta päivää! Se kuitenkin on parin viime ratsastuskerran kuvissa ilahduttanut, että niissä ei juuri ole sellaisia otoksia, joissa poni olisi pudottanut selän alas. Alkaa siis vissiin olemaan jotain lihaksen tapaistakin rangan kyljessä.  
Laukkaprobleema voi olla oire jostain vakavasta. Tai se voi liittyä esimerkiksi sellaiseen asiaan, että ponilla oli jonkin aikaa melko tiukka peba. Sormituntuma muistutti enemmän puuta kuin lihaskudosta. 

Ihmettelin aikani, mikä mättää ja pitääkö soittaa hätäpuhelu hierojalle. Sitten tajusin, että klinikkareissun jälkeen poni oli viikon yöt sisällä ja päivät pikkutarhassa ilman jumppaa. Kyllähän semmoinen nyt vetää kenet tahansa vähän takakireäksi.

Nyt ovat jumppa ja pihattoelämä tehneet tehtävänsä eli lihaksissa on taas liikettä.

Uusista kuvista loppuivat julkaisukelpoiset kesken, mutta löytyi vielä tällainen otos sitä edelliseltä kerralta. 


Takaisin näyttelyyn. Siellä Ruusa nähdään vain kolmiouralla ja irtojuoksutuksessa. Käyttökokeeseen emme osallistu, kun ei ole pakko. 

En näe mitään lisäarvoa sillä, että poni menee sinne kipittämään nurinniskoin. Todennäköisyys sellaiselle on aika suuri, kun puskaponin vieraissa paikoissa tekemät ns. oikeat työt rajoittuvat muutamaan vierailuun naapuritallin kentälle. Siitä toiminnasta on rento suorittaminen ollut aika kaukana. 

Huomenna pitäisi saada poni puhtaaksi. En tiedä, miten se näissä semiarktisissa olosuhteissa onnistuu, kun ei ole lämmintä pesupaikkaa.

Yksi kivi sentään vierähti sydämeltä, kun luottokengittäjämme kisälli kävi perjantaina viilaamassa ponnyn kaviot paraatikuntoon. Nelisen viikkoa kengityksestä kavio nimittäin roikkui jo osittain kengän yli.

Kengitystä ei kuitenkaan avattu, vaan ylimääräiset lärpäkkeet hiottiin ulkopuolelta. Ja taas näyttää ihan hyvältä. Enpä olisi tätäkään itse keksinyt. Koskaan ei ole liian myöhäistä oppia uusia kikkoja!

P.S. Laatuponeistakin on tulossa tekstiä kuvineen, kunhan saan kuvat käsiteltyä.

12 kommenttia:

  1. Ai tekin tuutte Sipooseen! Mä pakkaan Isla 2v mukaan ja huristelee myös sinne :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, huomasin että tekin olette siellä! Mutta Ruusan kanssa emme hyvin mahdollisesti ole enää paikalla, kun te saavutte, koskapa olemme ihan ensimmäisessä ryhmässä. Sekin ahdistaa, että käytännössä paikalla pitää olla jo seiskan jälkeen. Minusta kun on jo aika epäinhimillistä joutua heräämään seitsemältä... Pitää ostaa varmaan energiajuomaa, etten nukahda rattiin.

      Poista
    2. Mä iloitsin että kerrankin ihanan Myöhänen lähtöaika! Eliittinäyttelyn tuli viikko sitten herättyä 4:45. Tiukkaa teki!

      Poista
    3. Minä jotenkin elin siinä toivossa, että nämä aikuiset olisivat iltapäivällä. Vaan toisin kävi. Noihin aikoihin joudun itsekin nousemaan, jos en jo 4.30. Joku aamuihminen taas tehnyt aikataulut.

      Poista
  2. Vastaukset
    1. Kiitos! Tavoite on, että poni esittäisi kolme puhdasta askellajia. Siihen olisin jo tyytyväinen eikä sen kummempia odotuksia ole.

      Poista
  3. Hienoa, että apu lopulta löytyi! Kengityksellä voi tosiaan tehdä ihmeitä. Tsemppiä näyttelyyn!

    Me matkataan huomenna kaverin russien kanssa Savijärven kartanolle. Oon tässä syksyllä päässyt näyttelyihin jo useaman kerran heidän hevosten kanssa. Ja voi kyllä vaan on hauskaa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En nyt vielä uskalla sanoa, että apu on löytynyt. Pitää katsella pitemmän aikaa, pysyvätkö oireet poissa. Mutta suhteellisen lupaavalta vaikuttaisi.

      Näyttelyissä on kyllä hauskaa! Vielä kun minäkin löytäisin niihin apukäsiä maasta muuttaneiden tilalle. Ei ole oikein ollut kaveripiirissä kiinnostuneita.

      Poista
    2. Harmi, kun asutaan niinneri suunnalla. Mie lähtisin mielellääb apukädeksi.

      Poista
    3. Harmi tosiaan, ottaisin sinut mielellään mukaan!

      Poista
  4. Kivoja kuvia ja rehellisesti on sanottava, että kuvissa näytät ( yli viisikymppisen näkemys) ihan pikkutytöltä kasvoinesi päivinesi ja kokosi puolesta et näytä missään liian suurelta, päinvastoin. Kun kuvia katson ja luen tekstiä, joskus tuntuu siltä, että kuvien henkilö ei ole tämän palstan kirjoittaja. Näytät kovin nuorelta, minun silmääni alle parikymppiseltä. Mutta johtunee siitä, että minua vaivaa ikänäkö ja kaikki näyttävät niin nuorilta. Onko tämä sitä vanhenemisen myöt höperöitymistä :D?

    Mielenkiinnolla olen seurannut ponisi jalkaoireilua ja löydöksiä. Nämä ovat välillä niin mystisiä, että joskus jää jäljelle kysymys, mutta ei löydy vastausta. Oman welshponini kohdalla oli nivelrikot etuvuohisissa ja irtopalat, nykyisin se tuntuu olevan hyvinkin tyytyväinen poni vastaavan kokoisen ratsastajan kanssa kuin sinä olet. Se viettää ns. kevyitä eläkepäiviä ja on hyvävointinen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heh, jos pestaisin jonkun parikymppisen esiintymään kuvissa minuna niin pyytäisin jotakuta vähän parempaa ratsastajaa! XD

      No, vakavammin sanottuna tuntuu, että näiden turvakypärien alla varsinkin pienikokoinen nainen näyttää helposti nuorelta. Monesti olen katsonut, että jonkun hevosen ratsastaja on tyyliin teini, mutta kun näkee lähempää ja ilman kypärää niin ihan aikuinen nainenhan siellä onkin ollut.

      Olen kyllä monesti kuullut, että näytän ikäistäni (reilu viikko sitten tuli täyteen 40 vuotta), mutta parikymppiseksi ei ole livenä luultu enää kymmeneen vuoteen. Tai ainakaan ei ole enää kysytty papereita, jos pyrin ravitsemusliikkeeseen tai ostan alkoholia. :D

      Poista