Syy huonoon liikkumiseen löytynyt, ehkä

Kun on poneja, ei tarvitse ihmisen koskaan miettiä, missä viettäisi pyhät tai mihin laittaisi rahat. Ruusan kanssa vietimme juhannusaattona laatuaikaa melkein naapurissa sijaitsevalla klinikalla. Kyseessä ei onneksi sentään ollut henkeä uhkaavaa akuutti hätätila, eläinlääkärillä vaan ei sattunut olemaan muita vapaita aikoja.

Ostin Ruusalle lipun laitteisiin, koska sen ortopediset pulmat eivät ole ottaneet häipyäkseen.

Poni ei ole ontunut, mutta sen liike ei vieläkään ole palautunut. Ruusa on siis welsh-ravin sijaan töpöttänyt ns. poniravia. Myös on ilmennyt haluttomuutta lähteä lenkille, mikä on pätenyt erityisesti kovanpuoleisella alustalla askeltaessa.

Jo 27.5. otettu kuva ponnyn seikkailumetsämenosta

Klinikalta toivoin palaavamme lempparidiagnoosini HO:n (hysteerinen omistaja) kanssa. Valitettavasti toive ei toteutunut.

Klinikalla Ruusan liikkuminen näytti eläinlääkärin mielestä kaikissa testeissä aivan normaalilta muuten, mutta ponin selkä oli jäykkä. Itse en tästä hätkähtänyt, olinhan vain noin tuntia aiemmin löytänyt ponin tarhasta horkkaisena. Lämpimämpiin olosuhteisiin tottunut poni oli äkillisesti altistunut perinteiselle suomalaiselle juhannussäälle, ja sellainenhan nyt vetää jumiin kenen tahansa selän.

Kuten arvelinkin, röntgensäteet eivät paljastaneet selästä ongelmallisia kohtia. Kaikki nikamat olivat kauniit (eläinlääkärin termi) - sä'ästä lonkkaan asti. 

Myös kavioluut olivat niille varatuilla paikoilla kuin eivät olisi koskaan kaviokuumetta nähneetkään.

Jostain syystä poni rupesi keväällä taas hyppimään omaksi iloksi, mikä tuoreimman diagnoosin valossa tuntuu oudolta.

Sen sijaan kavioluun yläpuolella näky oli eläinlääkärin mukaan huolestuttava.

Kavionivel oli etenkin oikeassa etusessa sisäreunalta romahtanut eli rusto oli painunut. Eikä vastaava vasenkaan nivel tarkastusta ihan puhtain paperein läpäissyt.

Kun kuvat kilahtivat sähköpostiini, tajusin, että oikean jalan kuva oli hämmästyttävän vinossa. Siksi on minulle vähän epäselvää, kuinka paljon siitä voi vetää johtopäätöksiä.

Lausuntoonsa eläinlääkäri oli kirjoittanut, että oikean etukavionivelen arviointia vaikeuttaa hajavarpaisuus. Itse olisin kuvitellut, että kuvaa on vaikea tulkita, koska eläinlääkäri ei asetellut juhannuskännisen eläimen raajoja suoraan ennen kuin otti kuvan.

Kysyin arviota myös luottoeläinlääkäriltämme, joka tosin ei ole ortopedi. Hän ei ottanut kuvan vinouteen kantaa, mutta näki saman ongelman kuin klinikkaeläinlääkärikin. Voinemme siis olettaa, että ongelma on todellinen.

Oikea etujalka syyskuussa 2017 (vas.) ja kesäkuussa 2018. Kavioniveltä kannattaa katsoa kummankin kuvan oikeanpuoleisesta reunasta.

Onnekasta tilanteessa on se, että Ruusasta on olemassa myös vertailukuvat syyskuun lopulta, jolloin tehtiin ensimmäinen tilannearvio kaviokuumeen mahdollisista vaikutuksista. Tuossa yläpuolella syyskuinen kuva vasemmalla ja uusi oikealla.

Kavionivelen muutos on ihan maallikonkin silmään selkeä, ja se näkyy myös suorempana kuvatussa vasemmassa jalassa (alla).

Tämä muutos on ilmestynyt niveleen yhdeksän kuukauden aikana. Mitä välissä on tapahtunut? Enpä keksi mitään muuta kuin kengittäjän. 

Tämän kuvaparin rajasin vähän tyhmästi niin, että kenkä ei näy, mutta ehkä se tällaisessa maallikkotason kuvauksessa riittää.

Eläinlääkäri katsoi parhaaksi piikittää molempien etujalkojen alimmat nivelet veriseerumilla ja hyalyronihapolla, sillä niissä oli myös niveltulehdus. Kortisonia ei kuulemma parane rustovaurioihin laittaa, se todennäköisesti vain pahentaisi tilannetta. 

En oikein saanut ponille mitään ennustetta tai oikein muuta hoito-ohjettakaan kuin että viikko seisomista pikkutarhassa ja sen jälkeenkin pitäisi välttää kovalla alustalla liikuttamista. Ja sitten uudelleen klinikalle, totta kai.

Eläinlääkäri ei oikein ottanut kantaa edes siihen, onko vaiva liikkumisongelmien taustalla vai ovatko liikkumisongelmat aiheuttaneet vaivan. (Edit. eikä oikein edes siihen, onko vaiva aiheutnut kengittäjän tekemisistä, mutta itse kyllä epäilen sitä vahvasti.) Mutta ainakin nyt on jotain tietoa siitä, miksi liike ei ole palautunut onnistuneen kengittäjänvaihdoksen jälkeenkään.

Onneksi olin helmikuussa Elizabeth Uhlin luennolla, jolla sain käsitystä tällaisten vaivojen syntymekanismista ja hoidosta. Kysymysmerkki vaan on fysioterapian onnistuminen ponitädin eväin.

Oli minulle shokki, että ponin liikkumisongelma oli kärjistynyt tähän pisteeseen, röntgenissä näkyviksi muutoksiksi. Siksi en ole oikein saanut tätä tekstiä kirjoitettua saati julkaistua. Olo on ollut mietteliäs. Miten kipeät ponin jalat ovat? Miten pitkään on järkeä kasvattaa sen vikalistaa ennen kuin vetää lopullisia johtopäätöksiä?

Toistaiseksi poni nyt tuossa kuitenkin möllöttää ja on oma hellyttävä itsensä. Liikuntasuoritteet ovat jääneet vähäisiksi lähinnä omien kiireideni, helteiden ja viimeksi etukengän putoamisenkin takia. (HUOM! En valita helteestä, vaan nautin, mutta hengitysvaivaisen liikutusmahdollisuudet ovat yli 30 asteen lämpötilassa rajalliset.)

Niillä kerroilla, kun olen valjastanut Ruusan ja suunnannut ohjasajoon naapurin kentälle, poni on ollut erittäin yritteliäs ja melkoisen hieno. Eikä se haluaisi millään lähteä kentältä kotiin, tosin tähän on syynä naapurissa asuva maitovarsa (se on Ruusasta i-h-a-n-a, kuten kaikki pikkuvarsat).

Ravilisäystä Ruusa ei edelleenkään esitä, mutta liikkuu puhtaasti.

Eilen kävi kengittäjäkin, jolle tietysti kerroin löydöksistä. Eläinlääkärin suosittelemaa duplo-kenkää ei kuulemma saa Ruusan koossa (kolme nollaa), joten alle lyötiin ihan tavalliset popot.

Iloisesti Ruusa laukkasi päivittäiselle laiduntuokiolleen pedikyyrin jälkeen. Näin saattoi tapahtua, koska kaviot laitettiin nyt ilman rauhoitusta. "Ei tätä voi edes sanoa vaikeaksi", totesi kengittäjä tapahtuman jälkeen. Musiikkia korvilleni! Korvat ovat nimittäin aikaisemmilta kengittäjiltä saaneesta palautteesta enemmänkin punoittaneet kuin nauttineet.

Ja edellinen kengittäjähän ei lopulta tahtonut saada takasia laitettua edes ponin ollessa tukevasti rauhoitettuna. Ammattitaito - tai sen puute - näkyy tässäkin aika selvästi. Olisinpa vain reagoinut heti.