Huimaa menoa laitumella (not)

On toivottu Albertin laidunkuulumisia ja lisää kuvia.

Ihan kivasti on Albertilla laitumella mennyt, mitä nyt kuumuus uuvuttaa. Jostain syystä eivät kuitenkaan mene päivän kuumimpaan aikaan metsään, vaan tönöttävät suorassa auringonpaisteessa. Minkäs teet.

Sikäli kivasti on mennyt, että varsakemialliset ristiriidatkin on unohdettu. Ihan hyvä porukka pojilla nyt on ja varsinkin toinen nuoremmista puoliverisistä tuntuu tykkäävän seurailla Albertia joka paikkaan.

Huomaa, että on alummasta kesää otettu kuva, kun Albert rientää kohti ihmismamia.
Nyttemmin sen reaktio on enempi evvk.

Etukäteen minulla oli suuret odotukset orilaidunkuville, olinhan nähnyt kaikenlaisia hienoja pystypainiotoksia muilta orilaitumilta. Jopa vierailut Ruusan aikaisemmille laitumille ovat tuottaneet melko reipasta kuvamateriaalia. 

Odotukset eivät varsinaisesti ole täyttyneet. En ole nähnyt sen vertaa juoksentelua, että olisin voinut nähdä, vetääkö Albertin liike yhtään lennokkaammin kuin alkukesästä. Kerran tai kaksi olen nähnyt muutaman raviaskeleen, kun pomohevoinen on jostain syystä päättänyt edellyttää alamaisiltaan keskimääräistä rivakampaa siirtymistä.

Tuore laidunkuva sunnuntailta. Albert on vähän laihtunut, pitää katsoa, tarvitseeko se loppukesästä lisärehustusta.

Riippumatta siitä, menenkö laitumelle illalla vai päivällä (aamulla en vapaaehtoisesti lähde mihinkään, jos ei ole töitä), näen laitumella seuraavia asioita: laiduntamista, ötököiden huiskintaa hännällä, ötököiden häätämistä hinkkaamalla päätä joko omaan kinttuun tai kaveriin.

Kyllä on jännät näkymät! Pitäisiköhän pistää oma orilaidunlive käyntiin? Tämähän voisi olla jopa lähes Norppaliven veroista viihdettä. No, ehkä ensi vuonna sitten.

Porukoissa ollaan! Tuo Albertin takana näkyvä ruunikko on se Albertin kanssa eniten hengaava tyyppi.

Tyypillinen kuvaustilanne orilaitumella.

Pieni huolenaihe on ollut Albertin silmät. Ne ovat olleet vähän turvoksissa ja ajoittain ärtyneen näköiset. Koska halusin lähteä lomareissulleni huoletta, pyysin eläinlääkäriä vilkaisemaan simmuja, kun muutenkin oli alueella. Tämä tapahtui viime viikon maanantaina.

Itse en päässyt paikalle, mutta onneksi laitumenpitäjä ystävällisesti tuurasi. 

Silmät jäävät varsalle päähän, sillä molemmat olivat kuulemma terveet. Ilmeisesti varsa jää sen verran henkiin, että pitäisi vähitellen alkaa miettiä, mihin se syksyllä laitumelta kuljetetaan.