lauantai 30. syyskuuta 2017

1 - 2 astetta

Otsikko ei onneksi sentään viittaa sääennusteisiin, vaan röntgenlöydöksiin Ruusan etukavioista. Näissä yhteyksissä vähemmän on enemmän, nimittäin vähemmän asteita tarkoittaa enemmän tulevaisuutta.

Ruusan kaviot siis röntgenkuvattiin tiistaina ihan kotitallilla. Uutiset olisivat voineet olla parempia vain siinä tapauksessa, että eläinlääkäri ei olisi nähnyt kavioissa mitään jälkeä kaviokuumeesta. Eläinlääkärin sanoin muutokset ovat "lähes olemattomat".

Poni jää siis henkiin. Ainakin toistaiseksi. Sen enempää nyt ei voi kenenkään elämästä luvata, mutta Ruusan kanssa on enimmäkseen menty vähän tällä mentaliteetilla.

Käyttämättä jäänyt Ruusa-kuva kesältä.

Mitään muita toimenpiteitä eläinlääkäri ei kavioiden suhteen esittänyt kuin kengitysvälin lyhentämisen. 

Oikeastaan hävettikin esitellä asiantuntijalle tuollaisia virsutossuja. On selvää, ettei kengitysväli voi olla kuutta viikkoa, kun jo viiden viikon kuluttua vuolusta nolostellaan suksia kavioiden paikalla. Tai oikeastaan tilanne oli sama jo viikkoa aiemmin. Puolustukseksi ei tässä kohtaa ole oikein tarjolla muuta kuin että mutta kun

No, tänään kengittäjäruletti pyörähti taas uuden kierroksen. Ihan hyvältä ja asiantuntevalta vaikutti, vaikkei ole kovin pitkän linjan ammattilainen. Paiseenkin jäljet hoksasi kaviosta - eli kesällä haudotussa kaviossa tosiaan oli ihan perinteinen paise.

Piirsin kuvaan vähän viivoja, että olisi helpompi hahmottaa. Otin mallia interwebsistä löytämistäni laminitis-kuvista. Tosin käsin piirrettyjen viivojen kulma on ymmärrettävä aika suuntaa-antavaksi. Ymmärtääkseni kavioluun pitäisi siis olla samassa kulmassa kuin kavion ulkoreunankin.
Edellisen kerran kengittäjäkokeilussa ei ollut muuta vikaa kuin se, että alle kaksi viikkoa kengityksestä puolet kengistä löytyi aivan eri kohdasta tarhaa kuin kavio. Tietystikin rautavahvike putosi juuri perjantaina eikä kyseinen kengittäjä tee töitä viikonloppuisin. Se hänelle sallittakoon, mutta valmiiksi herkkäkavioiselle tämä tarkoitti monen päivän yksikenkäisyyttä ja tarhalepoa.

Yksi irtokenkä nyt ei sentään uuden kengittäjän katseluun johtanut, vaan otin kyseisen kengittäjän kokeiluun siitä huolimatta, että tallillamme hänen asiakkaillaan on tuntunut olevan keskimäärin enemmän irtokenkiä kuin muiden kengittäjien. Ruusakaan ei tosiaan hukkaile kenkiä mitenkään harrastuksenaan, vaan tämä oli sen ehkä kolmas irtokenkä koskaan.

No, takaisin eläinlääkäriin. 

Samaan konkurssiin säteilytettiin ponnya koko rahan edestä. Myös vatsanseutua tarkasteltiin yhden kuvan verran. Syy tähän oli se, että ihan kuin Ruusalla olisi yhtenä päivänä vähän taas kiristellyt takavatsaa. Lisäksi Ruusan motto on, että mikään heinä ei ole liian likainen syötäväksi. Eivät edes ne korret, joista kuran seasta hädin tuskin on pää näkyvissä.

Ei suolistossa sentään mitään katastrofia muhinut, mutta olihan sinne jonkin verran maa-ainesta ehtinyt kertyä. 

Ei ole ihan klinikkatasoa kannettavan röntgenin hiekkakuva. Mutta näkee siitä jotain.
Tulkinnan helpottamiseksi ympyröin keräymät kuvankäsittelyohjelmassa.

On varmaan mahdollista, että tällaiset pienetkin keräymät ovat ponin viimeaikaisen liikenihkeyden taustalla. Ruusan käytös on ollut muutenkin hyvin epäruusamaista. Tänäänkin lähti toiseen suuntaan, kun tulin riimun kanssa tarhaan. Hyvin erikoista ponilta, joka yleensä tulee luo ja tunkee päänsä riimuun vaikka puoliväkisin.

Nyt vaan pitäisi keksiä, miten saataisiin psylliumit alas, kun ne yleensä vaativat kyytipojakseen melko massiivisen väkirehutarjoilun melassisiirapilla höystettynä. Ei kuitenkaan huvittaisi tarjota uutta mahdollisuutta kaviokuumeelle, joten pikkuisen saa taas aivonystyröitä hieroa.


12 kommenttia:

  1. Eikös nyt ole jotain omenan makuista uutuutta? Menisikö se alas?
    Hienoa ettei Ruusalla ollut mitään vakavaa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo taitaa olla kaikenlaisia nykyään. Muistatko, minkä nimistä se omenanmakuinen on? Sand Clear? Sitä saisi näköjään Puuilosta, joka on nykyään heppashoppailuni ykköspaikka (sijaitsee työmatkan varrella).

      Poista
  2. Meille saatiin tyypille huijattua se aikoinaan alas pellavaan sekoitettuna, kun laittoi 0,5l omenamehua joukkoon myös. Mashin kanssa meni vielä paremmin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ruusalle olen joskus yrittänyt antaa omenamehua, mutta se inhosi sitä niin että ei mennyt lähellekään kippoa. Siitä on tosin jo monta vuotta. Mashistäkään ei ole hirveästi innostunut, se menee kyllä alas mutta ei mitenkään erityisen innokkaasti. Olen tainnut joskus Ruusalle kyllä pellavaakin antaa, mutta ei sekään mitään superherkkua tainnut olla. Oikeastaan mysli ja porkkanat on ainoita superherkkuja.

      Poista
  3. Hyvä, että kavioitten röntgenistä tuli hyviä uutisia! Toivottavasti saat psylliumin alas jotenkin, meilläkin sen aika alkaa kohta olemaan...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo oli kyllä kiva, että ei ollut pahoja muutoksia. Ihmetyttää kyllä tuo ponin käytös, jos ei psylliumilla ala toeta niin pitää varmaan miettiä jotain verikokeita. Ja myös jotain fysikaalista hoitoa, harmitttaa kun en ole saanut osteopaattiin yhteyttä.

      Poista
  4. Hieno kuulla, ettei isompia muutoksia ollut. Mutta on kyllä varpaassa katkaistavaa. Kaviokuumeen jälkeen kaviot kasvaa ihan ällistyttävää vauhtia. Ripellä taisi olla pitkään kengitysväli sen 5 viikkoa ja kolmen viikon jälkeen oli jo kaviot levinneet.

    Meillä Rippe tykkäsi vetää siemenet alas, kun laitoin pienen lorauksn omenamelassia pellavapöperön sekaan. Tavallisesta melassista se ei niin välitä. Omenamelassissa on jo muistaakseni 40% vettä ja kun sitä ruokalusikallisen tai kaksi laittaa, niin ei vielä hurjasti sokeria tule. :) Tykkääkö Ruusa leseestä/pellavasta/greenlinesta? Tai sitten tietty joku vähäviljainen mysli? Mutta niissä useins se maistuvuus kärsii. :/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo kyllä nuo kaviot nyt kasvavat! Ruusallahan on aina helposti lähtenyt varvas karkaamaan, mutta nyt on vielä pahempi. Luulen, että kengittäjä saa tulla neljän viikon päästä uudelleen. Nyt laittoi vanhat kärkikäänteelliset takaisin, saa laittaa sitten sivukäänteelliset niin pystyy paremmin katkaisemaan varpaan.

      Ruusa on syönyt psylliumit kohtalaisesti sekoituksella greenline - melassisiirappi - mysli (kaikkia näitä pitää olla ja vielä oikeassa suhteessa), mutta sitä pitää olla aika paljon että täysi määrä menee alas. Täytyy ehkä kokeilla, josko se nyt vanhempana ja ahneempana söisi myös jauhetta, kun sitä ei tarvitse laittaa niin hirveitä määriä kuin kokonaista siementä. Omenamelassia en ole kyllä kokeillut, ehkä pitäisi, vaikkei omppu ole Ruusan ykkössuosikkia.

      Poista
    2. Tuli vielä mieleen, että Rippe tykkäsi siitä sellaisesta psyllium-rouheesta, mitä saa esim. Makanalta. Ja Hevarilta sai jotain maustettua, mitä kuulemma jotkut ovat syöneet.
      Tota Sand Clearia Rippe söi yhden suullisen ja järkyttyi. :D

      Yks hyvä kenkä, mitä voisi kokeilla, niin Natural Balance. Rippe tykkäsi siitä, kun siinä sai varpaan tosi lyhyeksi. :)

      Poista
    3. Hmm, ehkä en siis osta Sand Clearia. Ruusa ei ole mitenkään hirveän avoin uusille mauille, tosin siitä on tullut viime aikoina vähemmän nirso. Psyllium on kuitenkin ilmeisesti tosi pahaa. Täytyypä vilkaista tuo Makanan tarjonta, mutta luulen että tähän hätään käyn ostamassa Puuilosta pönikän kokonaista siementä.

      Kiitos kenkävinkistä! Tuo uusi kengittäjä sanoikin jo Natural Balance -kengästä, katsotaan josko kokeilemme. Joka tapauksessa luulen, että ei enää käytetä tuota varvaskäänteellistä. Ilmeisesti sen käytön syy on kengittäjillä ollut lähinnä saatavuus, kun kolmen nollan kenkiä ei kuulemma aina saa sivukäänteellisenä.

      Poista
  5. Mäkin suosittelen Naturan Balancee, semmoista meidänkin welshi käytti. Kunnes jouduttiin lopettamaan vuoden alussa, kaviokuumeen aiheuttaman muutoksen takia. Meidän ponilla ekassa kavioden kuvauksessa ei ollut vielä hirveän pahaa muutosta tapahtunut, mutta toisessa kuvauksessa oli jo kavioluu suoraan tulossa läpi pohjasta vain vasenmassa etusessa, oikeassa ei ollut niin suurta muutosta. Mutta hyvä kun Ruusalla ei ollut sen suurempia muutoksia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Täytyypä varmaan kysyä kengittäjältä tuota kenkää, hän siitä tosiaan jo puhui ensipuhelussa.

      Ikävä kuulla, että olet menettänyt ponisi kaviokuumeelle. Kaveripiirissäni sama kohtalo on ollut viime vuosina monella welshillä. Olen myös kuullut aika monesta tapauksesta, että ensimmäinen kaviokuume ei vielä aiheuta merkittäviä muutoksia mutta toinen sitten romahduttaa tilanteen. Täytyy vaan toivoa, että saan Ruusan pidettyä tästä eteenpäin kaviokuumeettomana.

      Poista