tiistai 1. toukokuuta 2018

Ei ehkä sittenkään vain pikkuruhje

En oikein tiedä, mitä sanoa alla olevasta kuvasta, muuta kuin että v-tuttaa. Kuvassa on Albert uudessa yksiössään. johon se muutti perjantaina.

Aitaus näyttää kuvassa kamalan isolta, mutta laajakulma vähän ehkä hämää. Ainakin minusta se on tosi pieni, mutta pitää varmaan kysyä eläinlääkäriltä mielipidettä, kun hän huomenna on paikalla.
Vakioeläinlääkärimme oli käymässä muissa asioissa ja pyysin häntä tsekkaamaan myös Albertin kintun, sillä turvotus ei ole lähtenyt toivotusti laskemaan. 

Kun useiden koikkaloikkailujen lomasta sain Albertista esiin myös muutaman pätkän kaksitahtista askellajia, eläinlääkäri totesi ravin olevan ajoittain epäpuhdasta. Käynti oli sentään jo symmetristä, minkä olin toki itsekin havainnut.

Aluksi näytti myös siltä, että polvet ovat hirveän kipeät, koskapa niiden kopelointiyritykset lähinnä raivostuttivat Albertia. Kun saimme lisättyä tilanteeseen riittävän hyvää herkkua, eläinlääkäri sai palpoitua polvet ilman reaktiota. 

Lopputulemana oli, että turvotus on eläinlääkärimme mielestä sittenkin polvinivelessä. Hän ei kertonut, mitä kaikkea kauheuksia siellä voi olla, mutta oma veikkaukseni on, että nivelsiteissä on joku repeämä. Ehkä jopa molemmissa polvissa, sillä myös toinen polvi on edelleen turvoksissa.

Vaikka ollaan sairauslomalla, voidaan silti harjoitella asioita. Äipän varusteet istuvat Albertillekin. Ja kuolaimien ottaminen suuhun on Albertista kivaa, muut kuvan varusteet ihansama.
Se, minkäasteisesta vammasta puhutaan, selviää vasta ultrassa. Oma tohtorimme ei toimenpidettä suorittanut, vaan suositteli olemaan yhteydessä ortopediaan erikoistuneeseen eläinlääkäriin. Hän arveli kuitenkin, että jos vamma olisi erittäin vakava, varsa tuskin liikkuisi niinkään hyvin kuin nyt tekee. 

Eläinlääkäri ei raatsinut määrätä karsinalepoa, mutta kehotti kuitenkin rajoittamaan varsan omaehtoista liikuntaa tarhaa pienentämällä. Koska kaveri usein yllyttää Albertia juoksupuuhiin, pieni potilas joutui aitaukseen yksin.

Albert on sopeutunut yksineloon yllättävän hyvin. Toisaalta se on telonut itseään lisää. Nyt myös vasen etujalka on säärestä niin turvonnut, että säärestä polven yli on kutakuinkin suora linja. Onneksi etusäären kylmääminen on merkittävästi helpompaa kuin takapolven ja nämä kaksi onnistuvat yhtä aikaa. 

Huomenna tulee tallille se sama eläinlääkäri, joka röntgenkuvasi Albertin polven. En ole saanut tietooni, onko hänellä ohjelmassaan ultrauksen kokoinen kolo, mutta toivon parasta. Muussa tapauksessa joutunemme odottamaan ultraajaa paikalle vielä pari viikkoa, sillä sain yhden Vermon jalkaspesialisteista varattua tallikeikalle 14. toukokuuta.

Ärsyttää. Olisi pitänyt heti laittaa Albert sairastarhaan, vaikka eläinlääkärit eivät lepoa suositelleetkaan. Ärsyttää myös entistä enemmän oma tyhmyys, jonka takia tässä tilanteessa ylipäätään ollaan. 

Mutta, kaikesta huolimatta hauskaa vappua!

P.S. Albertilla kävi viikko sitten laserhoitaja ja hän tulee huomenna uudelleen. Jospa siitä edes jotain apua olisi.

18 kommenttia:

  1. No voihan kökkö :( Onneksi Albert on kuitenkin sopeutunut sairastarhaelämäänsä, eikä riehu liiaksi. Täällä pidetään peukut pystyssä, että saatte ultrauksen onnistumaan huomenna ja saatte tulokseksi hyviä uutisia!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ultrauksen pitäisi onnistua, jos vaan saan työt järjesteltyä. Albert on ollut kyllä ihmeen rauhallinen tarhassa, mutta sen taluttaminen alkaa olla siinä määrin mielenkiintoista, että kohta pitää ruveta käyttämään kypärää.

      Poista
  2. Peukut pystyssä täälläkin! En osaa oikein sanoa mitään kannustavaa eikä sellaisia sanoja ehkä olekaan. Hatutuksen määrä on varmasti suunnaton kun onnettomuus sattui niin kuin se sattui. Mutta myötäelän ja toivon että Albert olisi kunnossa, ja jos ei, niin kohtuutaksalla hoidettavissa taas kuntoon. Tsempit!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, ei auta kuin toivoa parasta. Uskon kyllä, että toipuminen on mahdollista, koska kuitenkin liikkuminen on parantunut alun könkkäämisestä. Mutta aikaa voi mennä kuukausia, mikä taas monimutkaistaa majoitusjärjestelyitä ym. Puhumattakaan siitä, miten varsan pää kestää seisomista.

      Poista
  3. Äh! Mie täällä kuitenkin pidän peukkuja, ettei kyseessä olisi mitään ihan kamalan vakavaa. :(

    VastaaPoista
  4. Voi harminpaikka! Toivon hartaasti että ei kuitenkaan olisi mitään vakavampaa. Voin kyllä kuvitella tuon harmituksen määrän. Älä syyttele itseäsi, hevosten kanssa kun voi mennä hyvin tai huonosti ihan riippumatta siitä mitä itse teet. Tsemppiä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näinhän se tietysti on, että aina voi sattua, vaikka miten huolella toimisi. Nyt vaan harmittaa erityisesti siksi, että osasin etukäteen pelätä juurikin sitä, että Albert pyrkii etupuomin yli, ja silti lähdin yrittämään. Mutta ei sille nyt tietysti mitään enää mahda, täytyy vaan yrittää hoitaa seuraamukset mahdollisimman hyvin.

      Poista
  5. Voi ei, toivottavasti ell:n tulokset ovat edes jollain tasolla positiivisia. Kuten Liisa tuossa sanoikin, älä syyttele itseäsi (vaikka se vaikeaa onkin). Vaikka tekisi kaikki mahdolliset varotoimenpiteet, hevosten, ja erityisesti varsojen kanssa, kaikki mahdotonkin on mahdollista. Mulla on ainakin varsojen kanssa touhutessa jäänyt yksi lause elämään; miten se nyt noin meni? Se kuvastaa hyvin sitä tunnetta kun varsa on vaikka matkustanut hyvin koko ensimmäisen trailerimatkan, ja viimeisellä 100 metrillä päättää hypätä etupuomin päälle ja rempoa itsensä ihan solmuun. Tai kun teet varsan kanssa lastausharjoituksia, hyvällä menestyksellä, ja se päättää sillalla seisoessaan napata kiinni trailerin takapressun narusta ja vetää pressun alas, pelästyen sitä tietysti, ja juostessaan sen jälkeen vapaana maantiellä. Tai kun lastaat hevostasi ensimmäistä kertaa kuorma-autoon, ja sen jälkeen kun kuorma-auto startataan, päättää hevosesi hypätä niska edellä kuorma-auton karsinan yli ns. huoltoväliin, josta sitä ei saada omin voimin pois.

    Näissä aina miettii, että enpä tuotakaan tullut ajatelleeksi. Että miten se nyt noin meni tai teki?

    Tiedän että nämä eivät tässä vitutuksessa lohduta, mutta jos vähän vertaistukea!

    Sari

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos vertaistuesta! Tässä tosiaan nyt harmittaa eniten se, että lähdin yrittämään kuljetusta, vaikka oli vahva tunne, että varsa ei ole valmis ja että se saattaa yrittää etupuomin yli. Mutta tietysti on mahdollista, että se olisi yrittänyt sitä vaikka olisin harjoitellut kuinka.

      Se on kyllä totta, että näiden kanssa sattuu ja tapahtuu. Toivon todella, että Albert pääsisi pian pois sairastarhasta, koska jo muutaman päivän jälkeen alkaa olla omia mielipiteitä siitä, pitääkö esim. narussa kävellä vai voisiko ravata, laukata tai näiden estyessä vaikka hyppiä takajaloillaan.

      Poista
  6. Voi ei :(
    Onpas todella huono tuuri, toivottavasti nyt paranee ja kuntoutuu pian & hyvin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Täytyy toivoa. Ikävää jos jää joku pysyvämpi vika.

      Poista
  7. Voi harmitus :( Samaa mieltä muiden kanssa, älä syyttele itseäsi. Hevoset on hevosia ja varsat varsoja, asioita vaan sattuu. Toivotaan ettei ultrasta löydy mitään dramaattista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Harmitus tosiaankin. Onhan se kieltämättä vähän turhaa märehtiä, miksi piti tehdä niin kuin teki, muuten kuin että toivottavasti seuraavalla kerralla osaan toimia vähän viisaammin.

      Poista
  8. Eikä mikä tuuri! :( Pidetään peukut pystyssä ja toivotaan, että siellä ei ole mitään kovin vakavaa. Tsemppiä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Murphyn lakiahan me täällä tuppaamme noudattamaan. Ei auta kuin toivoa, ettei nyt ihan pahimpia mahdollisia skenaarioita jouduttaisi toteuttamaan. Tänään tosiaan pitäisi ultrauksen onnistua.

      Poista
  9. No, onneks on kasvava lapsi vielä. Ne paranee yllättävän hyvin vaikka mistä. Niin ihmis- kuin hevoslapset. :D Turvotuksetkin tuppaa olemaan pitkäkestoisia vaivoja.. Ja joskus se turvotus voi haitata tutkimuksiakin, varsinkin röntgenissä. Mutta hyvässä hoidossa on Albert. Kyllä se kuntoutuu. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, eiköhän se siitä! Laserhoitajakin sanoi, että tämänikäiset paranevat yleensä hyvin. Omasta mielestäänhän Albert ei ole ollut kipeä oikeastaan koko aikana...

      Poista