Puoli vuotta Albertia

Niin se aika rientää! Tiistaina tuli täyteen kuusi kuukautta eli puolikas vuosi Albertin kanssa elämistä. 

Albert ei saanut puolivuotislahjaksi kakkua, vaan piikin kankkuun. (Reilu peli ennen kaikkea.)

Eläinlääkäri ei edes lähtenyt yrittämään rokotuksen osuttamista Albertin kaulalihakseen, sillä varsa kyllä tunnistaa piikkitädin ja lukee ihmisen kehonkieltä kuin avointa kirjaa. Rapsutusaikeissa saa lähestyä kuka vaan, muissa aikeissa ei ainakaan eläinlääkäri. Peppuun Albert ei kuitenkaan osannut piikkiä odottaa. 

Etujalat hassusti ristissä, muuten aika kiva poseeraus. 

Eläinlääkäri yritti kyllä esittää, että ponitäti itse tuikkaisi rokotteen kasvattiinsa, mutta ponitäti arveli piikkikätensä merkittävästi ammattilaisen kättä hitaammaksi. Viekkaudella ja vääryydellä poninpoikanen saatiin lopulta rokotettua - muutaman pystyhyppelyn ja paikaltapoistumisyrityksen jälkeen. 

Lopuksi Albert, rentona kuin viritetty jousi, salli eläinlääkärin vielä hiukan rapsuttaa itseään.  

Saa nähdä, miten käy seuraavalla kerralla, jonka pitäisi koittaa joulun alla. Eläinlääkäri harmitteli leimautuneensa Albertin silmissä ilkeäksi piikkitädiksi, mutta minkäs teet. Harvemmin sitä tulee tilattua tohtorishenkilöä paikalle ihan vaan ponia rapsuttelemaankaan. Vähän turhan tyyristä rapsutuspalvelua ainakin tällaisen tavallisen keskituloisen kukkarolle.

Jos Albert ei lepuuttaisi toista takajalkaa, tämä kuva olisi aika hieno!

Albertin rokotusohjelma pantiin alulle oikeastaan heti kun se oli mahdollista, sillä ennen kuuden kuukauden ikää varsan elimistö ei reagoi rokotukseen valmistamalla vasta-aineita. Siihen astihan sitä myös suojaa ternimaidosta saatu vastustuskyky. 

Albert sai tällä ensimmäisellä kerralla tetanus- ja influenssarokotukset.

Rokotusta seuraavana päivänä Albert oli ollut päivällä nuupahtanut, mutta illalla vastaan tuli ihan normaalin oloinen varsa enkä onnistunut mittaamaan tavallisia korkeampia ruumiinlämpölukemiakaan. 

Albert näyttää tässä kuvassa hirveän isolta, mutta oikeasti se on ainakin 20 cm Ruusaa matalampi.

Varmuuden vuoksi annoin ponien olla muutaman päivän ihan vaan kahdestaan tarhassa. 

Tänään kuitenkin  Albert käytti pihattoa loikka- sekä laukkaratana (ehkä sisätiloissa on näissä sääoloissa tarhan ainoa rallitteluun soveltuva alusta) ja Ruusakin muistutti narun päässä pitkästä aikaa helium-palloa. Päästin ruutitynnyrit vapaiksi seikkailumetsään ja ihmettelin niiden päätöntä menoa. 

Toivottavasti ei nyt tule mitään seurauksia, sillä molemmat juoksivat itsensä hikeen. Toisaalta ponit ovat tuollaisiin yli viiden lämpöasteen säihin vähän ylipukeutuneitakin. Luulevat poloiset, että talvi olisi tulossa. 

Tällä katseella on sulatettu jo monen tädin sydän.

Tiistaina ei ollut aikaa ottaa tismalleen puolivuotiaasta varsasta kuvia, mutta tänään oli pakko vähän jotain napsia. Niistä tuli aika rakeisia ja siksi erikoisen värisiäkin, koska marraskuun päivä on lyhyt. Mielestäni Albertin ihanuus kuitenkin välittyy jopa läpi rakeiden. 

P.S. Vaikka Albert on minusta vähän laiheliini eikä karvakaan ole niin hyvää kuin voisi toivoa, eläinlääkärin mielestä se näyttää erittäin terveeltä varsalta. Madonmunamääritys otettiin kuitenkin varmuuden vuoksi, ilman löydöksiä. (Albert sai pari viikkoa sitten tupla-annoksen Strongidia.) Myös Ruusan ulkomuoto sai eläinlääkäriltä kiitosta.