Poneja on kohdannut pitkän tylsyysjakson jälkeen jokailtainen onni päästä seikkailemaan metsätarhassa, jota voi melkein-sairastarhaan verrattuna hyvin kutsua myös paratiisiksi.
Tosin jos poneille annettaisiin tässä äänioikeus niin epäilemättä ne toivoisivat tarhanpohjaan lisää vihreyttä. Kyllä siellä ruohokin kasvaa, mutta sillä lailla ohuesti, ettei tarvitse miettiä, miten kauan siellä uskaltaa antaa kaviokuumetoipilaan seikkailla (ei se puita kuitenkaan jaksa niin paljon kaluta).
Tallinpitäjä kutsuu tätä tarhaa ponien hoplopiksi. Ja kyllähän siellä riittääkin pikku ponipojalle vaihtelevaa maastoa tutkittavaksi ja kiviä hypeltäviksi. Mammalle kasvustoa raivattavaksi.
Tilaa ja kasvillisuutta on sen verran, että aitauksen lyhyeltä sivulta ei näe vastakkaisen reunan aitaa. Kuvistakaan en ole aitaa retusoinut pois eli siellä missä aitaa ei kuvassa ole niin sitä ei livenäkään näy. Jos siellä vielä olisi pihatto niin saattaisin vienosti toivoa ponieni täysipäiväistä hoploppailua.
Vaikka tallillamme on rakennuskannallisesti vaatimattomat puitteet niin ponien ulkoilutilojen näkökulmasta pääsemme kyllä nauttimaan aikamoisesta luksuksesta - etenkin kun miettii, ettei Kehä kolmoselle kovin pitkä matka ole.
 |
| Ravia irtoaa! |
Viriketarhassa Albert pinkoo häntä kirjaimellisesti suorana - ja välillä on mammatammallakin kannat siinä määrin kohti kattoa, etteivät etukaviot voi olla ainakaan kovin kipeät.
Kivempaa Albertilla olisi vain, jos sillä olisi nujutoveri. Kieltämättä varsan kaverivaje jonkin verran kaihertaa kukkahatun alla. Kyllä se varmaan enemmän liikkuisi, jos olisi seuraa. Puhumattakaan siitä, millainen henkinen merkitys kaverilla olisi.
Onneksi Albert on kuitenkin sillä lailla rauhallinen, että nyt kun se pääsee jumppailemaan niin koikkaloikkailutarpeet tuntuvat tulevan tyydytetyiksi ilman painikaveriakin. Nenän ja muiden ihmisosien kannalta tämä tietää turvallisempaa harrastusta.
Tosin vauhdin hurmaa ihaillessa on tullut huomattua, että nyt alkaa olla aika harjoitella Albertin kanssa luoksetulon sijaan väistämistä. Selvästikään sillä ei ole tällä hetkellä ole käsitystä siitä, miten läheltä ihmistä on sopiva singahdella. Yksi kolari on jo tullut, kun en kameran takaa tajunnut reagoida ajoissa.
Semmoista se on, ensin opetellaan yhtä ja sitten toista. Albert on kuitenkin kiltti poika, uskoo kun sanotaan.
 |
| Melko söpö, vaikka itse sanonkin. |
Metsälaitumella ja sen oheisohjelmana koetuilla ruohosteluhetkillä on tarkoitus myös tunnustella, josko ponit kuitenkin voisi vielä tänä kesänä päästää seisovaan pöytään.
Vähän laajamittaisempi ruohon syönti tekisi epäilemättä hyvää Albertille, jonka BMI on vähän alakantissa.
Ruusa muistutti samassa iässä syöttöpossua, Albert puolestaan on vähän tuollainen kuivan kesän orava. (Ennen kuin joku ehtii kysyä niin Albert on madotettu reilu viikko sitten.)
Kuten arvata saattaa, varsan elopainoasia on askarruttanut ponitätiä siinä määrin, että kun eläinlääkäri sattui - kerrankin jonkun muun omistaman eläimen asioissa - samaan aikaan tallille, pyysin varsasta lihavuuskuntoarviota.
Ei hätää, oli viesti. "Parempi hoikka kuin lihava", kuittasi eläinlääkäri.
Ruusa muistutti samassa iässä syöttöpossua, Albert puolestaan on vähän tuollainen kuivan kesän orava. (Ennen kuin joku ehtii kysyä niin Albert on madotettu reilu viikko sitten.)
Kuten arvata saattaa, varsan elopainoasia on askarruttanut ponitätiä siinä määrin, että kun eläinlääkäri sattui - kerrankin jonkun muun omistaman eläimen asioissa - samaan aikaan tallille, pyysin varsasta lihavuuskuntoarviota.
Ei hätää, oli viesti. "Parempi hoikka kuin lihava", kuittasi eläinlääkäri.
 |
| Tälle kuvalle olisi kyllä tehnyt ihan hyvää, jos olisin käsitellyt nuo aidat pois. |
Eläinlääkärin mielestä oli kuitenkin ihan hyvä idea tarjoilla Albertille myös omasta kiposta. Tätähän Albert on opetellut jo kuukauden verran. Tapa alkoi, kun Ruusan puurossa oli lääkettä ja varsa piti saada pidettyä siitä erossa. Nyt oma ruoka on energian saantia varten ja Albert osaa jo marssia suoraan omalle kipolle pyrkimättä ensin yhteisruokailuun.
Loppuun vielä todiste siitä, että kun hepuli iskee niin pikkutarhassakin mahtuu juoksemaan. (Ja joku lähes aikuinen poni ehkä kaipaa välillä ihmishuomiota.)
Loppuun vielä todiste siitä, että kun hepuli iskee niin pikkutarhassakin mahtuu juoksemaan. (Ja joku lähes aikuinen poni ehkä kaipaa välillä ihmishuomiota.)
Ystäväni vie ensin sekä tammansa että varsansa yhteislaitumelle ja sitten siellä vieroittaa varsan & jättää kasvamaan laumaan. Laidunruohohan on parasta kasvuruokaa täydennettynä väkirehulla ja sitten pääsee kasvamaan ikäisiensä kanssa yhdessä.
VastaaPoistaMeinaatko pitää Ruusan vielä vieroituksen jälkeen? Joskus luin, että laittaisit sen pois saatuasi siitä varsan.
Tuo on varmasti paras tapa vieroittaa, että varsa jää tuttuun laumaan ja emä muuttaa. Albertin kohdalla ei kyllä laidunkauden jälkeen vieroittaminen tulisi kyseeseen, kun se on syntynyt vasta toukokuun lopussa eli sen vieroitus tulee ajankohtaiseksi aikaisintaan vuoden lopussa.
PoistaRuusan tuskin uskallan antaa ainakaan tänä kesänä laiduntaa kuin rajoitetusti, joten laidunpaikalle vieminen ei ole mahdollista. Missään tapauksessa en muutenkaan veisi mihinkään varjottomalle pellolle seisomaan. Pihatto tai ainakin katos pitäisi myös olla. Sellaisia laitumia, jotka kriteerini täyttäisivät, ei ainakaan täällä päin kauheasti ole.
Ruusan tulevaisuus riippuu ihan siitä, miten se voi. Alun perin ajattelin laittaa sen pois varsan jälkeen, mutta jos se voi hyvin niin kyllä se sitten saa elää. Tallinpitäjäkin totesi, ettei näe mitään syytä miksi noin elämäänsä tyytyväinen poni pitäisi pois laittaa.
Kuulostaa ikävän tutulta noi pohdinnat että laittaakko pois vai ollakko laittamatta... Mun ponihan alkoi viime kesänä könkätä, jäi saikulle syksyyn saakka eikä mennyt parempaan. Kuvattiin klinikalla ja pelkkää riimaa pukkasi, ulkoisestikkaan ei mitään osviittaa mistä voisi johtua. Olin ajatellut että luonteensa ja ton vian takia lähtisi monttuun nyt vieroituksesta mutta saatoin vahingossa laittaa sen uudestaan tiineeksi, hups :D. Osittain ihan just sen takia etten ollut vielä valmis tekemään päätöstä. Vuoden se on nyt liikutuksessa könkännyt mutta ei se esim laitumella tai tarhassa spurttaillessaan vielä sitä aloita eli oloneuvoksena kestänyt moitteetta. Toi poni on luonteeltaan myyntikelvoton (ikävä historia) laadultaan keskinkertainen niin liekö järkevää käyttää tuhansia läpivalaistakseen jotta syy löytyy... Eikö melkein mikä vaan paraneva vaiva olisi tässä ajassa jo parantunut.. Tjoo. Tulipahan satuiltua :D sori! Anyway osaan samaistua noihin pohdintoihin vähän liiankin hyvin. Et meinannut Ruusaa uudestaan laittaa? Sehän vissiin kantoi ihan kivasti ja on hoitanut varsan asiallisesti. Vai oonko mä ainot kellä viiraa sen verran että lähtee vielä uudestaan tohon hullun hommaan :D hahah.
PoistaHehe, kerrankos sitä vahingossa tiineeksi laittaa... Ruusaa en edes harkinnut nyt astuttavani ja siihen on kaksi syytä. Ensinnäkin haluan ensin nähdä, tuleeko Albertista terve vai periikö se Ruusan ongelmat. Jos ongelmat ovat periytyviä, on selvää että tamma ei ole jalostusmateriaalia. Toinen syy astuttamatta jättämiseen on taloudellinen, ei oikeastaan ole varaa edes kahden pitämiseen, saati kolmen. Ja kuka hullu nyt Ruusan varsan ostaisi.
PoistaMutta jos Albert pysyy terveenä ja Ruusakin maisemissa niin haluaisin kyllä Ruusasta vielä puhtaan B-welsh-varsan.
Varsinaisesti tällä hetkellä en pohdi Ruusan poislaittamista, koska sen keuhko-ongelma on pysynyt piilossa ja muutenkin vaikuttaa nyt tyytyväiseltä. Jos joku tulisi tallille hevosia tuntematta ja häneltä kysyttäisiin veikkausta, kenellä asukeista on vakava keuhko-ongelma, ei varmaan osaisi veikata Ruusaa. Joten olen päättänyt mennä päivä kerrallaan. Niin kauan kuin poni voi hyvin, en mieti lopullisia ratkaisuja.
Onpa se suloinen!! Iskee kamala varsakuume näistä kuvista, onneksi ei ole tammaa...
VastaaPoista:D Se on kyllä ihana! Ei ole toistaiseksi kaduttanut, että rupesin varsaprojektiin.
PoistaAlbert on ihana koipeliini! Sillä on niiiin pitkät jalat ja se on jo melkoisen korkea äitinsä rinnalla :)
VastaaPoistaKiitos, se on kyllä. Kuvissa se saattaa näyttää vielä isommalta kuin on, mutta kyllä se ihan hyvänkokoiselta vaikuttaa. Puoliverivarsoihin verrattuna on selvästi pienempi, mutta emäänsä verrattuna aika iso.
PoistaIhania molemmat, niin poika kuin äitikin :)
VastaaPoistaKiitos! Ruusa on toistaiseksi pysynyt aika hyvässä kunnossa hyvin minimaalisella määrällä väkirehua. Ja Albertkin on nyt aika söpössä kasvuvaiheessa, välillä se on näyttänyt hassummaltakin.
PoistaVitsi mikä 360 Albertilta lähti, toivottavasti ei ota tätä taitoa käyttöön sitten tulevaisuudessa ratsun roolissaan :D Onko muuten komistuksen virallista nimeä vielä mietitty?
VastaaPoistaAnyway, kiitos tästä blogista, Albertin (ja söpön Ruusan!) kuvat ovat aina takuuvarmaa päivienpiristystä!
PoistaKiva kuulla, että tykkäät! Albertin virallinen nimi on osoittautunut kiperäksi kysymykseksi, koska olen hirttänyt itseni ajatukseen, että sen pitää emälinjan kunniaksi alkaa G:llä. Gilbertiä olen miettinyt, koska se on lähellä Albertia. Toisaalta Gearson on myös käynyt mielessä, koska siinä näkyisi isän nimi.
Ja Alberthan on kaikin puolin melko ketterä poika. Täytyy yrittää kouluttaa niin hyvin, ettei sille tulisi ihminen kyydissä mieleen kokeilla bravuureitaan! Toisaalta jos Albertista tulisi pätevä hyppääjä niin tuollainen kääntymiskyky voisi olla radalla ihan hyödyllinenkin (pyynnöstä). :D
Olen kaiketi aikaisemminkin hehkuttanut, mutta oih tuota teidän satumetsää!
VastaaPoistaSe on kyllä ihana! Tämä on siis ihan tarha, mutta siellä ei asu hevosia tällä hetkellä, koska siinä ei (vielä) ole pihattoa. Ja muuthan pääsevät nyt laitumelle halutessaan myös.
PoistaSittenhän tallin lähellä on vielä ihan aidattua metsää, jonne pääsee pellon poikki ja jonne tallinpitäjä on rakentanut niitä esteitä ja muuta. Ja on myös aika messevät maastot, helposti saa tehtyä parin tunnin lenkin pelkkää metsää ja hiekkatietä. Eihän tällaista ole oikein missään muualla, ainakaan näillä seuduilla.
http://www.aussiethings.com.au/babynames/gboy.htm
VastaaPoistaMun kommentti jäi pois :D uteliaana piti heti googlettaa mitä kaikkia vaihtoehtoja kirjain g pitää sisällään :)
Poista:D Joo, googleteltu on! Vaihtoehtojahan on ainakin pari sataa. Jotenkin on niin vaikea valita. Ruusalle valitsin ensin virallisen nimen ja lempinimi tuli sitten vähän sen mukaan, miltä varsa näytti. Nyt kun lempinimi on ensin niin tuntuu vaikeammalta keksiä virallista, etenkin kun lempinimi on samalta kielialueelta.
PoistaEn kestä. Rippe haluaisi juuri tollasen hoplopin! On kurjaa, ettei täällä voi taejota hevoselle mitään vastaavaa muuten järkevissä oloissa. Ja lähimpiin kiipeilymetsiinkin on matkaa useampi kilometri.
VastaaPoistaIhana Albert, mutta senhän jo tiesitkin. ;)
Eihän tällaisia ulkoilutiloja ole oikein missään. Ei ehkä ihme, että tallinpitäjä saa jatkuvasti vastailla tallipaikkakyselyihin.
PoistaTosin luulen, että nämä "meidän" tilat ovat monille turhan vaatimattomat, kun ei ole edes lämmintä tallia tai hoitotilaa. Eikä kenttääkään. Tosin puolen tunnin kävelymatkan päässä on ainakin kolme maneesitallia ja yksi ratsastuskoulu.
Ja joo, Albert on. Tallinpitäjäkin jaksaa joka päivä ihastella, miten ihana se onkaan. :)
Mie taas aina tuskailen, kun niin monessa paikassa täällä on maneesit ja muut härpäkkeet, mutta sitten ei ole maastoja! :D Itse kun olen vähän tällainen outolintu, niin maksaisin mielummin hyvistä tarhoista ja maastoista, kun mistään muusta. Ja täälläpäin taitaa pihattopaikatkin olla kortilla. Ja lähestulkoon kaikissa on laidunnuspakko kesällä.
Poista