lauantai 15. huhtikuuta 2017

Miksi jokaiselle hevoselle pitäisi syöttää suolaa ruoan kanssa - David Marlinin ruokintaluennolla, osa 1

Miksi ihmiset pelkäävät syöttää hevosilleen elektrolyyttejä? Muun muassa tätä ihmetteli taannoisessa Horse in Motion -tapahtumassa puhunut tohtori David Marlin.

Marlin on fysiologian professori Oklaholma State Universitystä. Hän on perehtynyt muun muassa hevosen ruokintaan. Tässä tekstissä Marlinin näkemyksiä elektrolyyttien syöttämisestä hevosille.

"Elektrolyyttien puutos on yleistä, liikasaanti erittäin harvinaista", sanoi professori Marlin.

Hevosten luontaisessa ruokavaliossa on hänen mukaansa tyypillisesti liikaa kaliumia ja liian vähän natriumia. Joten jos natriumia ei lisätä ruokintaan, hevosen elimistöön tulee vähitellen elektrolyyttien epätasapaino.

David Marlin.

Epätasapainoa emme halua, sillä elektrolyyttejä tarvitaan melkein kaikkiin ruumiintoimintoihin. Näihin lukeutuvat hermoston toiminta, lihasten supistuminen ja ruoansulatus.

Elektrolyyttien epätasapaino voi johtaa sellaisiin ongelmiin kuin huono suorituskyky, kuivuminen ja munuaisongelmat.

Onneksi tilannetta ei ole vaikea korjata, sillä natriumkloridia on helposti ja edullisesti saatavilla päivittäistavaraliikkeistä kautta maan. Kauppanimihän on, kuten kaikki tiedämme, suola.

David Marlinin mukaan jokaiselle hevoselle pitäisikin syöttää vähintään 25 grammaa suolaa päivässä. Ei, ei riitä, että hevosella on suolakivi. Tutkimusten mukaan hevoset nimittäin eivät nuole suolakiviä riittävästi. 

Tarvittava suolan määrä riippuu muun muassa hevosen kuntoilun määrästä, ulkoilman lämpötilasta ja yksilöllistä tarpeista.

Koska emme voi tietää, paljonko juuri oma kullannuppumme ruho suolaa kaipaa, kannattaa syöttää vähän liikaa. Antaa munuaisten päättää, paljonko hevonen tarvitsee, sanoo tohtori Marlin.

Toisin kuin ihmiselle, hevoselle ei aiheudu liiasta suolasta juuri muuta haittaa kuin ylimääräinen jano ja vessahätä - ja se, että runsaalla suolalla höystetty rehu ei oikein maistu. Eli jos hepan lopputuotos äityy kovin löysäksi ja/tai karsina märäksi, voi päätellä, että suolaa on tullut annosteltua vähän turhankin reippaasti.

Tämä voi aiheuttaa täyshoitotallin henkilökunnassa närää, mutta ei ole hevoselle vaarallista. (Ehkä kuitenkin tällaisessa tapauksessa kannattaa hiukan pienentää suola-annosta.)

Helteessä huhkiva hepo tarvitsee enemmän elektrolyyttejä kuin viileässä lepäilevä. Kuvituskuva vuodelta 2009 - tätä ponia ja sillä ratsastamista on kyllä vieläkin ikävä.

Ainoa tutkimuksissa havaittu terveysriski elektrolyyttien syötöstä on ollut mahahaavan paheneminen. Sekin on riskinä käsittääkseni lähinnä, jos elektrolyyttejä syöttää paljon. Ja kyse on siis nimenomaan hevosista, joilla on jo olemassa oleva mahahaava.

Toisaalta eräs tuttu hevosihminen kertoi, että suolan lisäsyöttö on helpottanut hänen mahahaavakroonikkonsa elämää akuuttikausina.

Hän päätteli, että mahahaavaponi ei juo tarpeeksi, mikä pahentaa tuskaa, mikä taas vähentää juomista. Suola panee ponin juomaan, mikä laimentaa mahahappoja, mikä helpottaa elämää. Tämä nyt oli vaan yhden ihmisen kokemus yhdestä mahahaavapotilaasta, mutta voihan se olla, että muidenkin kannattaa kokeilla.

Elektrolyyttien syöttämisessä on David Marlinin mukaan tärkeää, että päivän annos jaetaan kahteen tai kolmeen ruokintakertaan ja että hevonen saa säännöllisesti saman annoksen. Jos antaa hevoselle juuri ennen kisoja ekstra-annoksen elektrolyyttejä, vaikutus voi olla päinvastainen kuin toivottiin.

Elektrolyytit, siis myös suola, pitäisi Marlinin mukaan antaa nimenomaan ruoan seassa, ei veden.

Hän ei valitettavasti perustellut tätä mitenkään muuten kuin ihmettelemällä, mistä kumpuaa käsitys, että elektrolyytit kannattaisi antaa veden mukana. Hänestä on parasta laittaa suola hevosen ruokaan ja antaa sille mahdollisuus juoda ruoan päälle.

Harvinaisen antoisa luento oli kyllä tämä - ja koko tapahtuma. Suomessa ei todellakaan ole liikaa tapahtumia, joissa hevosista saa tutkittua tietoa. 

David Marlinin luennon annista kirjoitan vielä toisenkin tekstin. Se kertoo, miten hevoselle kasvatetaan lihaksia ja mistä lisäravinteista siinä tutkimusten mukaan on tai ei ole apua.

17 kommenttia:

  1. Tuohon olisi ollut kyllä kiva saada vähän paremmat perustelut! Itse olen ravivalmentajan koulutuksissa oppinut, että lisäsuola on parasta antaa fysiologisena suolaliuoksena (0,9 % suolaliuos) jolloin se on saman vahvuista kuin hevosen (ja myös ihmisen) kudosneste, ja helpoimmin elimistön hyödynnettävissä. Ja että suolaa+elektrolyyttejä ei voi syöttää "varastoon" tasaiseen tahtiin vaan kovemman rasituksen jälkeen suurempi kulutus on korvattava isommalla annoksella, kun muulloin riittää ylläpitoannos.

    Tieto lisää tuskaa, ja ristiriitaiset tiedot lisää sitä vielä enemmän..!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olisi kyllä ollut kiva saada enemmän perusteluita, mutta kun samaan aikaan tapahtui toisaalla niin kuuntelin luennosta vain palasia paikan päällä, myöhemmin sitten vasta videolta koko luennon. Muuten olisin ehkä kysynyt perusteluita.

      Mutta ehkä tästä voi päätellä, että molempi parempi? Minä olen aina antanut suolan ruoan kanssa ja ihan sekin on tuntunut toimivan.

      Poista
    2. Sama oppi kuin Annalla. Uskon, että harrastekäytössä merkitys on molempi parempi, mutta urheiluhevosilla uskon tähän juottoteoriaan. Sille on vahva tieteellinen näyttö. Perusviestihän molemmissa on sama. Puhuiko Marlin erilaisten suolojen eroista?

      Poista
    3. Tarkennuskena vielä, että fysiologisessa liuoksessahan se pointti on nopea/tehokas elektrolyyttitasapainon korjaaminen/palautuminen. Heti suorituksen aikana tai sen jälkeen, tai jos kuivumista on päässyt tapahtumaan.

      Poista
    4. Tuo fysiologisen liuoksen idea käy kyllä vahvasti järkeen, jos vielä jossain törmään David Marliniin niin täytyy vähän kysellä tästä aiheesta lisää. Luento, vaikka olikin mielenkiintoinen, oli aika pintaraapaisua eli siinä ei puhuttu esim. suolojen erosta. Aiheesta voisi kyllä kuunnella perusteellisemmankin luennon.

      Poista
    5. Mulla on kaksi raviponia - toinen ei juo juuri koskaan heti treenin jälkeen, ei edes melassivettä. Juo vasta kotipihaan saavuttua mustasta saavista. Tälle annan elektrolyytit ruoan seassa.
      Toinen juo kiltisti treenin jälkeen melassi+elektrolyyttiveden yleensä, tai ainakin puolet siitä, ja saa lisäsuolaa ruoan sekaan.

      Tää oli kyllä kiva tietoisku - täytyy antaa suolaa muutenkin kun vaan "hikitreenien jälkeen", joita meillä ei tehdä kun 2-3krt/vko :)

      Poista
    6. Minä oon tehnyt kompromissin, eli annan ylläpitoannoksen (n. 25 g) ruuan seassa (jaettuna aamu- ja iltaruokiin), mutta rasituksen jälkeisen lisäsuolan/elektrolyytin juotan. Itse kun harrastan matkaratsastusta, niin hevoset on pakko opettaa juomaan suorituksen aikana/jälkeen tai muuten ei siinä lajissa pitkälle potkita! Melassia tai muuta kovin sokeripitoista ei suositella, koska se voi aiheuttaa lihasten jäykistymistä. Meillä on parhaiten uponnut mash-vesi.

      Poista
    7. Hyvä tietää, ettei kannata antaa melassivettä kuntoilun jälkeen! Joskus olen antanut elektrolyyttilisää vedessä ihan siksi, että silloin poni joi sen avulla. Itse asiassa voisikin kokeilla, tykkäisikö se taas sellaisesta mausteesta. Vaikka juuri nyt se kyllä juo ihan hyvin. Yhdessä vaiheessa juomisen vähyys oli huolena.

      Poista
  2. Itsekin olen suolan lisännyt veteen tai tarkemmin ottaen reilulla vedellä jatkettuun rehuun (väh. 10l), jonka hevonen juo kahdesti päivässä. Suolan päällimmäinen ajatus on varmistaa ruoansulatuksen toimivuus ähkyherkällä yksilöllä, tosin pitkässä talvikarvassaan se etenkin kevätkauden myös hikoaa joka ainoassa liikutuksessa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä olen antanut suolan ruoan kanssa ihan siksi, että ainoa mehu, jota Ruusa suostuu juomaan, on melassivesi, eikä sekään uppoa kovin hyvin. Eli ruoan kanssa suola menee paremmin alas.

      Luulen, että tärkeintä joka tapauksessa on se, että antaa suolaa. Olen nimittäin kuullut sellaisiakin väitteitä, että lisäsuolan syöttämisestä olisi hevoselle haittaa.

      Poista
    2. Kyllä näyttää edelleen olevan vallalla sitä vanhaa käsitystä, että hevonen osaisi itse säädella suolan tarvettaan. Vaikka se teoria on todistettu vanhentuneeksi jo aikoja sitten. Ja ehkä helposti myös verrataan hevosta ihmiseen ja kuvitellaan lisäsuolan olevan haitallista hevosille, kun se kerran ihmisillekin on.

      Poista
  3. Miksi hevoset eivät nuole tarpeeksi suolakivea, tuliko siihen jotain perusteluja? Meillä ainakin kaikki nuolevat ahkerasti himalajan kiveä, vähän liikakin välillä karsinan märkyydestä päätellen. Vettäkin kuuluu reilusti. Tuohon kun vielä lisäisi rehun sekaan suolaa niin huhhuh, siinähän ne uisivat karsinassa... :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihan vaan tutkimusten mukaan eivät keskimäärin nuole tarpeeksi.

      Poista
    2. http://www.hevostietokeskus.fi/index.php?tid=35

      Esim. tuolla tietoa aiheesta.

      Poista
  4. Ongelma tuleekin siinä, kun se suola ei mene alas... :D Kokeiltu on kaikenlaista kikkaa, mutta jää vedet juomatta ja ruuat syömättä jos suolaa on seassa.

    Ja mikä taas omasta mielestäni oli melko mielenkiintoista, niin verikokeiden mukaan Ripellä ei ainakaan ole mitään kaliumin tai natriumin puutteita ja niiden tasapaino on ok, vaikkei se käytännössä syö suolaa ollenkaan ja hikoilee kuitenkin usein.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jospa Ripellä onkin omanlaisensa aineenvaihdunta? Mutta tuo on kyllä hankala tilanne, että ei suostu syömään suolaa. Eipä siinä oikein ole mitään tehtävissä. Tuolla David Marlinilla on muuten se Science Supplements -lisäravinnemerkki ja katsoin, että siinä on myös suolatuote. Suola on siinä jotenkin maustettu, mahtaisiko sellainen mennä?

      Tiedän kyllä tuon nirson hevosen tuskan, vaikka Ruusa ei ole ihan Ripen veroinen ollutkaan. Jossain vaiheessa oli tosi vaikea keksiä, millä sen saisi syömään tarpeeksi. Nykyisin ei ole enää niin suurta ongelmaa, kun mysli ja porkkanat auttavat alas monia muita aineita.

      Ruusakin on kyllä välillä jättänyt ruokaa syömättä oletettavasti siksi, että se on epäilemättä ollut aika suolaista. Sen annokset kun ovat kuitenkin aika pieniä, kun on heinä on niin vahvaa, että se on muutenkin pullukka (siis muutenkin kuin varsamahan takia).

      Poista
    2. No sehän se on, kun meilläkin se perusruoka on aika minimaalinen, niin siihen on vaikea mitään piilottaa. Olen mie välillä mashin seassa saanut ripauksen menemään, mutta taitaa olla yhtä tyhjän kanssa. :D Mutta verikokeiden perusteella tulin siihen tulokseen, ettei tästä suolahysteriasta tarvitse niin kovin huolissaan olla.

      Olen myös miettinyt tota aineenvaihduntahommaa, kun minusta pakonomainen suolan lisääminen on Ripellä usein turvottanut silmänpäällisiä ja jalkoja..
      Silloin kun se tuli mulle, se eittämättä kärsi pahoista puutteista varmaan monessakin kivennäis- ja vitaaminiaineissa. Se nuoli pari päivää sitä suolakiveä aivan taukoamatta. Senjälkeen se ei ole siihen koskenut, eikä huoli suolaa missään muodossa.

      Joskus mahan ollessa löysällä olen ostanut Racingin nestemäistä elektrolyyttiä ja tuupannut ruutalla suuhun. Joku maustettu saattaisi hyvässä lykyssä mennä tai sitten ei. Kun koskaan ei iedä mikä on hyvää ja mikä on pahaa.

      Poista