torstai 8. joulukuuta 2016

Voisinko saada ponistani kopion? (Ja uusia ratsastuskuvia)

Jos saisin valita, millainen poni Ruusan sisuksista keväällä putkahtaa, sanoisin että haluan sellaisen kuin Ruusa. Vain terveyttä ja kokoa toivon lisää, muuten saisi tulla toinen tismalleen samanlainen (tai voisin minä ottaa tämän mustanakin versiona).

Eihän siitä nyt yhtä ponimaisen nättiä voi tulla, kun isänä on hevonen. Mutta tulisipa kuitenkin aika samannäköinen. Onhan Ruusassa tietysti omat vähemmän nätitkin osasensa, mutta mikään ei juuri nyt esteettisesti häiritse.

Kuvat ovat maanantaiselta ratsastuskerralta. Tässä ollaan toista kertaa samassa pikku mäessä ja poni osasi jo odottaa laukkaa. Sehän muuten läksi! Ratsastajan yllättymisen voi lukea jännittyneistä hartioista.
Luonteen varsa saisi periä kokonaan Ruusalta. Enhän edes loppujen lopuksi tiedä, millainen päänsisus on päivän varoitusajalla valitulla isäoriilla.

Ruusallahan päänsisus on täyttä timanttia, vaikka ponilla välillä onkin omia mielipiteitä kokonaisen tallin tarpeiksi. Eipähän tarvitse arvailla lemmikin mielenliikkeitä, kun ihan kaikki näkyy päällepäin. Tallinpitäjä käyttää ponista nimeä prinsessa Ruusanen, kaikella rakkaudella.

Ratsain Ruusa on kuitenkin täydellinen tädin luottoponi. Metsässä saa peuralauma lähteä melkein vierestä eikä poni muuta kuin vähän hätkähtää. Autot ja traktorit saavat mennä vierestä ilman reaktiota. Ja poni lähtee ratsuhommiin innokkaalla asenteella.

Ravi ei oikein onnistunut tällä kertaa.

Viime aikoina olen antanut ponin tehdä ratsastaessa vähän mitä sitä huvittaa, koska perussairaus ja tiineys ovat ilman ratsastuksellisia tavoitteitakin aika raskas yhdistelmä.

Tämä kostautui maanantaina, kun yritin vaihtelun vuoksi vähän niin kuin ratsastaakin eikä vain nautiskella tasaisesta kyydistä.

Poni kertoi, että hänellä olisi aika hyvä tämä laukka-askellaji, että mitä jos mentäisiin lähinnä sitä. Keskustelu meni suunnilleen tähän tapaan: M: "jos vähän ravattaisiin" R: "joo, mä laukkaan!" M: "ei kun ravia ajattelin" R: "mä laukkaan!" M: "se ravi jos löytyisi?" R: "okei mä laukkaan tosi hitaasti".

Vaikka kelvollista ravia ei oikein löytynytkään, voiko tuollaiselle muuta kuin hymyillä? Ei varmaan, jos laukka on sellaista kuin Ruusalla, kevyttä ja tasapainoista, kuin pilven päällä leijailisi.

Tietystikin on mahdollista, että poni tarjoaa laukkaa joko siksi, että se on jumissa tai siksi, että ratsastajan keho on tiedostamattaan laukkamoodissa. Mutta masentavia poniajatuksia on päässä muutenkin yli oman tarpeen, joten valitsen ajatella, että laukka nyt vaan on Ruusasta kivointa.

Olen ehkä sanonut ennenkin, että Ruusalla on hyvä laukka, esteponiemältä peritty. Nyt vasta oikeastaan tajuan, miten hyvä se on.

Miten on edes mahdollista, että näin vähän ja huonosti ratsastettu poni pystyy kantamaan ratsastajaa hyvinkin lyhyessä laukassa täysin tasapainossa? Siis jos se niin haluaa.

Toisaalta poni voi kauniin ja hallitun laukan sijaan yhtä hyvin haluta räjähtävää lähtöä pukkilaukkaan (ks. ensimmäinen kuva). Ja se voi siirtyä reipashenkisestä pukkilaukasta lyhyeen laukkaan muutamassa askeleessa (ks. kuva alla).

Pakko laittaa tämä kuva, vaikka se on täydellisen väärin tarkentunut. Siitä näkyy, millaiseen ponilla olisi potentiaalia, jos se olisi terve ja jonkun osaavan kouluttama. Ratsastajahan tässä on vetänyt ponin nippuun ohjista, mutta ehkä saan anteeksi, koska vedin ohjista saadakseni pukkilaukkaavan ponin pään ylös. 
Vaikka poni lähtisi omin luvin laukkaan ja vähän heittelisi takapuolta mennessään, "hoo"-sanalla se pysähtyy varsin lyhyellä jarrutusmatkalla. Ja sitten voidaankin pitää välikäynnit:

Mikä maha! 
Kyllä, aika usein mietin, mitä Ruusasta olisi voinut tulla, jos se olisi saanut kasvaa aikuiseksi terveenä. Ja suren sitä, miten huonosti olen siinä tehtävässä onnistunut.

Joka tapauksessa wannabe-kasvattajan rima on poniesikoisen jäljiltä aika korkealla.








Ravi - boring!


Kuten kuvista näkyy, meillä ei ole edelleenkään oikeaa satulaa. Satula oli mielestäni niin monella tapaa epäsopiva, etten viitsinyt tuhlata satulansovittajan aikaa enempää. Sitä paitsi meillä on ponin vatsanseudun kehityksesta päätellen enää aika vähän ratsastuskertoja jäljellä ennen sen äitiyslomaa.

Katsotaan sitten ensi syksynä, jos ponilla näyttää olevan elinpäiviä satulan hankinnan kannalta järkevä määrä. Tällä hetkellä tilanne näyttää aika huolestuttavalta.

P.S. Olen nyt oppinut tunnustelemaan Pullan liikkeitä Ruusan vatsan läpi. Ja kyllähän sillä jo aikamoiset voimistelut onkin menossa!

12 kommenttia:

  1. Ompa ihania kuvia! :) Se on harmillista, ettei kaikki hevoset vaan voi pysyä terveinä.

    Vähän olen kuitenkin kateellinen tosta sun luottoponista maastossa. Minä nimittäin juuri hankin babypelhamin meidän maastolenkeille, kun sitä vauhtia ja vaarallisia tilanteita on taas viimeaikoina vähän ollut liikkeellä... :D Ja mitä traktoreihin tulee - ne on saatanasta seuraavia Ripen mielestä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minäkin tykkäsin näistä kuvista kovasti, vaikka monia jouduin kyllä rajulla kädellä croppaamaan kun kuvaaja oli seissyt vähän kaukana meistä. :D Mutta kyllä niistä välittyy se ihana tekemisen meininki, joka maanantaina oli.

      Tuollainen luottoponi on kyllä mahtava maastokaveri, täytyy sanoa. Pimeässä se kyllä vähän kyttäilee heijastavia pintoja, joihin otsalampun valo osuu. Ja kyllä se välillä jotain muutakin kyttäilee, mutta sen reaktiotyyli on aika turvallinen eli pysähtyminen tuijottamaan. Ehkä pienen sivuloikan voi tehdä, mutta ainakaan vielä se ei ole lähtenyt pakene tai kuole -linjalle.

      Poista
  2. Tästä tuli hyvä mieli ja haikeus yhtä aikaa. Ruusa vaikuttaa niin onnelliselta ja iloiselta. Kuitenkin sanot, että tilanne on huolestuttava, se on iso harmi. Ruusassa olisi varmasti tosiaan potentiaalia. Toivottavasti varsa on tosiaan niinkuin isompi ja terveempi äitinsä. Eikös siihen ole ihan hyvät mahdollisuudet?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sellaista se on Ruusan kanssa eläminenkin, hyvää mieltä ja surua limittäin. Olen hirmu onnellinen siitä, että olen saanut pitää Ruusan niin pitkään että näen, millainen siitä kasvoi. Mutta samaan aikaan suren sitä, etten voi pitää sitä vanhaksi asti. Nyt se on taas ollut huonompi ja olen joutunut lisäämään lääkitystä. :(

      Kyllä varsasta melko varmasti emäänsä isompi tulee, terveyden näkee sitten.

      Poista
  3. Ihana Ruusa. <3 Kyllä varsan täytyy olla täydellinen. Joskus se paskan ja timantin tasapaino täytyy keikahtaa myös jälkimmäisen puolelle! :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ruusa on kyllä ihana. Toivotaan, että varsasta tulisi yhtä ihana ellei vielä ihanampi (en tiedä, onko ihanampi mahdollista). Kunhan vaan saisin pidettyä tamman elossa niin pitkään, että varsa putkahtaa ulos. Sitäkin epäilen niinä päivinä, kun poni hengästyy hetkessä ja palautuu hitaasti.

      Poista
  4. Ihania kuvia! Laukkaintoa on ollut liikkeellä, meilläkin se olisi pellolla ainut mahdollinen askellaji. Ottaisin sen kyllä vain positiivisena, into liikkumiseen on aina hieno asia :) Eikä se ravi huonolta näytä, ei missään nimessä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näin minäkin ajattelisin, että on kiva jos poni itse haluaa mennä reippaasti. Ravista oli kyllä paljon sellaisia pää pystyssä kipityskuviakin, mutta en viitsinyt huonoimpia hetkiä julkaista... :P

      Maanantain jälkeen olenkin lähinnä vaan kävelyttänyt, kun Ruusa ei ole vaikuttanut olevan kunnossa. Ja nyt yksi hevosista on kovassa kuumeessa, joten pelottaa keuhkovaivaisen ja etenkin sikiön puolesta. Ei oikein olisi kaivannut enää tällaistakin huolta tähän väliin.

      Poista
  5. Samaa mietin kuten edelliset, ilo ja haikeus käsi kädessä. <3

    kun astutin oman ruunani emän aikanaan, oli siinäkin vaivoja taustalla joten toisaalta haettiin aikalisää ja tottakai toiveena varsalle oli saada se "paranneltu versio" emästä. Ja se kyllä tulikin. Tsemppiä Ruusan odotukseen, toivon kovasti että kaikki hoituu kuten pitääkin ja saat ihanan terveen varsan!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näinhän se on, iloa ja haikeutta samassa. Mutta kiva kuulla, että voi olla mahdollista saada paranneltu versio omasta kultakimpaleesta. Toivottavasti nyt vaan menisi lopputiineys, varsominen yms. hyvin.

      Nyt huolettaa se, että meille on selvästi tullut joku virus. Ruusa ei toistaiseksi ole kuumeillut, mutta se on muuten flunssaisen oloinen.

      Poista
  6. Näyttävät kuvat vaativat villiponeja..vai toisinpäin. Näissä on nyt molemmat ;) Hienoja kuvia ja hieno "villi" poni. Kysyn taas, sadannennen kerran - mikä karvasatula ja mikä koko, mistä ostit =)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. :D Karvareuhka on Christ Premium Plus, ponikoko. Olisinkohan ostanut Rovaniemen Horse Sportista? Siellä oli kyllä superhidas toimitus, joku 2 kuukautta. Ulkomailta varmaan saa nopsemmin.

      Poista