keskiviikko 28. joulukuuta 2016

Synkissä vesissä

Hiljaista on ollut blogissa viime aikoina. Vaikka vastoinkäymisistä usein kirpoaa luovuutta, viime aikojen fiilis on ollut sen verran ankea, ettei siitä ole irronnut edes sarkasmia.

Viimeksi kuluneet noin kolme viikkoa ovat tuntuneet vähintään kolmelta kuukaudelta.

Kolmisen viikkoa sitten nimittäin havaitsin, että ponini oli varsin räkäisen oloinen. Silloin oivalsin, että se on todennäköisesti jonkinlaisessa flunssassa. Kun sitten naapuritarhan varsoille nousi yli 40 asteen kuume, iski paniikki.

Ehkä jo vähän pirteämpi poni joulupäivänä.
Paniikki kumpusi siitä idioottimaisesta faktasta, että Ruusa ei ole saanut herpes-rokotetta.

Miksi, kysynee lukija tässä kohdassa. Samaa kysyi paikalle hälytetty eläinlääkäri. Vastaus: tyhmä omistaja kuunteli toista eläinlääkäriä.

Ruusahan todellakin oli tarkoitus rokottaa. Kyselin rokotetta mainitulta toiselta eläinlääkäriltä silloin, kun viiden tiineyskuukauden virstanpylväs lähestyi. Hän ei ollut kovin kannustava syistä että a) rokotteesta on mainittavaa hyötyä vain, jos koko tallin kavioeläimet rokotetaan b) näin pienessä ja suojaisassa tallissa tartuntariski on hyvin pieni ja c) rokotetta ei itse asiassa saa mistään tukusta.

Kohta c sai luovuttamaan, mistä nyt itseäni ruoskin.

Eläinlääkäri lohdutteli, että poneihin oli hänen uskoakseen iskenyt tavallinen influenssa.

Minä olin kuitenkin heti satavarma, että pieneen lintukotoomme oli iskenyt herpes. Oireenkuva oli niin selkeä: Vain varsat kuumeilivat. Aikuiset hevosethan eivät herpeksestä välttämättä oireile, koska suurin osa niistä on kohdannut viruksen jo aiemmassa elämässään.

Näissä tunnelmissa itkin omaa tyhmyyttäni noin yötä päivää. Miksen etsinyt rokotetta vaikka kivien ja kantojen alta? Ihmisen on välillä niin kovin vaikea ymmärtää omaa itseään. Tai ainakin minun, joka näytän tekevän ponini suhteen jatkuvasti lähinnä vääriä ratkaisuja.

Arkistokuvaa marraskuulta.
Armottoman itseruoskinnan lomassa toki otatin Ruusasta verikokeet ja räkänäytteet.

Verinäytteet näyttivät aivan normaaleilta. Mutta kun eläinlääkäriltä tuli viesti "soittaisitko Ruusan näytteiden tuloksista", tiesin, että virusmääritys oli yhyttänyt rimpulan räkänäytteestä herpeksen.

Onneksi näytteestä ei kuitenkaan löytynyt sitä pahinta, EHV-1:tä eli virusaborttia.

Ruusan rööreissä muhi "vain" huomattavan tavallinen nelostyypin herpes, jonka ei tiedetä aiheuttaneen muuta kuin hengitystieinfektioita. Tulos lienee suhteellisen luotettava, sillä varsojen räkänäytteistä löytyi samaa viruskantaa - ja vain sitä.

Pullan ei siis pitäisi ainakaan tämän infektion takia olla akuutissa kuolemanvaarassa. Jo olemassa olevienkin varsojen kuume laski neljän päivän jälkeen.

Mutta kunhan kaikki ovat terveiden kirjoissa, koko tallin asujaimisto on nyt tarkoitus rokottaa. Eläinlääkärin mukaan siitä pitäisi näin myöhässäkin aloitettuna olla jotain iloa. Pari pistosta suojaa enemmän kuin nolla, etenkin laumaimmuniteettiin yhdistettynä.

Jos kaiken tämän jälkeen saan Pullan elävänä ja terveenä ulos, sen rokotusohjelmaan kuuluu alusta lähtien myös herpes. Ei nimittäin ole tämä nelostyypinkään tauti mitenkään leppoisa sellaiselle, jonka elimistö kohtaa viruksen ensimmäistä kertaa.

Lisää arkistokuvaa. Poni taisi olla jo tuolloin kipeänä.

Ruusan kannaltahan tilanne on siitä ikävä, että se on saattanut olla kipeänä jo ties miten pitkään ennen kuin varsoille nousi kuume.

Olin vaan pannut nopeasti hengästymisen, hitaan palautumisen ja ajoittaisen väsymyksen perussairauden sekä vähän tiineydenkin piikkiin. Näin siksi, ettei ponilla ole ollut lämpöä ja lähes kuukausittain otetut verikokeetkin ovat olleet priimaa.

Tästä tietenkin seuraa, että myös hoito on ollut tismalleen päinvastaista kuin olisi pitänyt olla. IAD:ta hoidetaan inhaloitavalla kortisonilla ja liikunnalla, flunssassa mainituista asioista on pelkästään haittaa.

Lääkkeet tietysti lopetin ensitilassa ja poni on varmuuden vuoksi ollut täyslevossa kohta kolme viikkoa. Se on vasta nyt alkanut piristyä.

Täytyy vain toivoa, ettei väärästä hoidosta koituisi pitkäaikaisempaa haittaa ponin terveydelle. Ja etteivät tapahtumat vaikuttaisi tiineyteen.

Vaikka EHV-1:tä ei löytynyt, pelko tiineyden puolesta jäi.

Sitä paitsi jos EHV-4 löysi meille, mikä tahansa tauti voi tulla. Ruusan tallin hevoset eivät nimittäin käy ns. missään ja emmekä me ihmiset käy kotitallivermeissä muilla talleilla.

Joko herpes on siis ollut piilevänä jollakin hevosista ja puhjennut uudelleen tai se on tullut esimerkiksi satulansovittajan tai kengittäjän välityksellä.

Hoitavan eläinlääkärin mukaan kuumetautia on ollut paljon liikkeellä.

Herpes leviää tehokkaasti myös vaatteiden välityksellä, samoin kuin influenssa. Kannattaa siis olla huolellinen, ettei levitä viruksia! Itsehän en ole Ruusan sairauden toteamisen jälkeen käynyt muilla talleilla ollenkaan. Enkä taida uskaltaa mennäkään ennen kuin ponin herpes-rokotusohjelma on saatu alulle.

10 kommenttia:

  1. Se on totta, että sitä alkuperäistä Equip EHV 1 4 -rokotetta ei saa juuri mistään, eikä sitä ole edes maahantuojalla. Mutta tuohon Ehv 1:seen on rokotetta kyllä olemassa. Meidän omalla eläinlääkärillä on tuota alkuperäistä onneksi vielä jonkin verran tallessa (meillekin on säästetty tarvittavat rokotteet), mutta tosiaan klinikaltakin tuo oli jo kokonaan loppu ja röntgenkuvausreissulla meille pistettiin sitten tuota uutta versiota, kun olivat sitä saaneet hankittua.

    Osa vannoo näitten herpesrokotusten nimeen ja osa ei rokota mistään hinnasta. Itse olen nyt kummankin tiineyden aikana rokottanut ja minään kertana ei ole mitään oireita tullut. Jotkuthan sanoo, että lisää luomisriskiä, mutta voiko niistä nyt mitenkään varmaksi sanoa, että juuri rokottamisen takia ja sitä ei olisi tapahtunut, jos olisi jättänyt rokottamatta?

    Hyvä, että teillä oli herpesviruksista "se parempi" vaihtoehto, vaikkei se mukavaa ole sekään. Rokottaminen ei tietenkään suojaa täydellisesti, mutta saattaa ainakin vähentää oireita.

    Tsemppiä teille tiineyteen ja toivottavasti ei tule enempää murheita matkaan!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu kyllä harmittaa, etten kysellyt muilta eläinlääkäreiltä. Mutta jotenkin sen ensimmäisen eläinlääkärin reaktio oli niin sellainen "ei siitä mitään hyötyä ole", että en sitten ruvennut kun oli muutakin mietittävää.

      Ruusan emähän ei myöskään saanut herpes-rokotteita Ruusaa odottaessaan. Itse asiassa sekin sairasti jonkun flunssan tiineysaikana juuri näihin aikoihin vuodesta. Toivottavasti se ei vaikuttanut Ruusan sairastumiseen...

      Mutta, meidän ns. oma eläinlääkärimme (tämä joka nyt on hoitanut) sanoi, ettei ole kuullut keskenmenoista liittyen rokotukseen. Itse olen miettinyt, olisiko niissä sitten kuitenkin kyse siitä, että EHV-1 on jo ollut ja rokote on sitten laukaissut luomisen. Eihän noista tiedä ikinä.

      Olin kyllä tavallaan myös huojentunut, että räkänäytteestä löytyi se EHV-4, koska olin lukenut, että herpestä ei aina näy testeissä. Eli nyt löytyi kuitenkin oireille melko varma selittäjä, joka ei ollut virusabortti. Vaikka mieluummin sitä tietysti olisi ottamatta mitään.

      Kiitos tsempeistä, niitä kyllä tarvitaankin!

      Poista
  2. Voi itku mikä huono tuuri että tuollainen tauti oli teille eksynyt. :( Meillä aikanaan rokotettiin vaan oma tammani virusaborttia vastaan eikä siis koko tallin hevosjoukkoa. Toivotaan nyt hurjasti ettei enää tule mitään ja saat terveen Pullan ulos "uunista"!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllähän tätä huonoa tuuria riittää. Mutta onneksi myös hyvää tuuria joukossa. Jos joku herpes pitää ottaa niin mieluummin sitten tämä.

      Toivotaan nyt tosiaan, että loppu tiineysaika menisi ilman ylimääräisiä kommervenkkejä! Toivon sitä oikein kovasti.

      Poista
  3. No huh kun hyppäsi sydän kurkkuun ensimmäisistä riveistä. Onneksi sentään ei ihan niin kamalaa ollut mitä alkuun pelkäsin. Tosi sääli että tollanen tauti teille pääsi jostain eksymään :(

    Pidän kaikki peukut ja varpaat pystyssä ja ristin ponin hännän ettei enää vastoinkäymisiä sattuisi ja Pulla pääsisi terveenä ja elävänä tähän maailmaan! ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No joo, kieltämättä ehkä alusta tuli vähän ylidramaattinen. Mutta minussa taitaa olla vähän draamakuningattaren vikaa, ainakin mitä tulee poniin. Joka tapauksessa ennen kuin tiedettiin, mikä oli kyseessä, olin kyllä hirveän ahdistunut tilanteesta. Ja vieläkin vähän ahdistaa, vaikka olikin iso helpotus, että virus ei ollut sitä pahinta laatua.

      Ei se kyllä mikään pikku virus ollut tämäkään, vaan tuntuu vaikuttavan hevosiin vieläkin. Ruusa, joka sairastui ensimmäisenä, on nyt pari päivää ollut enemmän oma pirteä itsensä. Tosi pitkään se oli ihan nuupahtanut.

      Valmiiksi keuhkovaivaiselle tavallinenkin virus voi olla vaarallinen, joten huoli on ollut kova.

      Poista
  4. Hermoja raastavaa, mutta pidän peukkuja, että kaikki on hyvin Pullalla ja tietysti Ruusalla. Mä en varmaan pystyis nukkumaan yhtään yötä, jos Mandy olisi kantavana...kääk, miten jännää!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toivotaan parasta! Tämä on kyllä ollut aika stressaavaa aikaa. Kun Ruusan emä odotti Ruusaa, en yhtään stressannut tiineydestä tai varsomisesta. Silloinkin jotkut pitivät minua vähän hysteerisenä poninomistajana, mutta tilanne on vuosien varrella vain pahentunut. Tiineys on nyt eri asia, koska emänä on Ruusa ja tiineys on tod.näk. sen ainoa. Aika kuluu niin hitaasti!

      Poista
  5. tsemppia ja toivotaan parasta vuodelle 2017:-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kovasti, toivotaan tosiaan! Ja sinulle onnea uudesta hevosesta!

      Poista