lauantai 19. marraskuuta 2016

Onko porkkanavenytyksistä muka jotain hyötyä - tiede vastaa

Ovatko porkkanavenytykset turhia kukkahattutätien hupsutuksia?

Nöyp! Aivan tärkeä rooli on niillä hevoisen kehonhuollossa. Urheiluratsujenkin kannattaisi porkkanajumppailla päivittäin, tai oikeastaan useasti päivässä.

Kerron, miksi. Kaikkihan tietävät, että pilates parantaa ryhtiä etc. - no, porkkanavenytykset ovat hevosten pilatesta. Niillä pääsee käsiksi ison eläimen syviin lihaksiin eli ns. korsettiin. Kehokorsetti on ihmiselle tärkeä - ja hevosella se sattuu olemaan vieläkin tärkeämpi, onhan hevosella aika paljon enemmän kannateltavaakin.

Mutta älä nyt minua usko, usko tiedettä. Sitä on luvassa alempana.

Kieltämättä olen itsekin pitänyt porkkanavenytyksiä vähän pikku puuhasteluna. Tiedeuskovaisena innostuin kovasti kuullessani, että niistä onkin tehty aivan vakavamielistä tieteellistä tutkimusta. Tämä selvisi fysioterapeutti Heli Hyytiäisen luennolla viime viikon lauantaina. (Tilaisuuden järjesti Lahdessa Operantit ratsastajat.)

Tuoreen kuvamateriaalin puutteessa laitetaan alkuvuodesta otettu porkkanavenytyskuva. Ponitädin tallieleganssi on tänä talvena noudattanut samaa linjaa.


Hyytiäinen siteerasi tutkimusta (Stubbs et al. 2011), jossa oli teetetty hevosilla eri porkkanavenytyssarjoja viisi sarjaa päivässä viitenä päivänä viikossa kolmen kuukauden ajan.

Tieteellisissä tutkimuksissahan on tapana ensin jaaritella kaikenlaista taustatietoa, joten tässäpä sitä tästä tutkimuksesta (referoitu sekä suomennettu abstaktista): Kun ihmissubjektilla on selkä kipeä, syvät selkää stabiloivat lihakset eli multifidukset surkastuvat. Tarvitaan fysioterapiaa. Muualta luin, että multifiduksia on fysioterapiallakin vaikea palauttaa entiseen kukoistukseensa.

Stubbs ja kumppanit tutkivat, olisiko porkkanavenytyksistä selkävaivaisen hevosen multifidus-fysioterapiaksi.

Ja kas, kolmen kuukauden porkkanajumppailun jälkeen nelijalkaisten tutkimuskohteiden multifidusten läpimitta oli kasvanut. Eli lihakset olivat vahvistuneet. Eikä tässä vielä kaikki, vaan myös multifidusten puolierot olivat vähentyneet (vaikka harjoituksia käsittääkseni tehtiin symmetrisesti molemmille puolille).

Niin että ei todellakaan ole mikään turha puuhastelu kyseessä!

Kuvakaappaus kanadalaisen Horse Journalsin selkäkipuartikkelista.


Multifidukset ovat selän syvimpiä lihaksia, jotka sijaitsevat suoraan luuta vasten. Kukin niistä kiinnittyy vain muutamaan nikamaan.

Multifidukset auttavat muuttamaan selän asentoa, mutta niillä on erityisen tärkeä rooli rangan stabiloinnissa (Lue lisää englanniksi esim. kanadalaisesta Horse Journalista, josta kuvakaappaus yllä.)

Ja stabiilius eli vakaushan on hevosen selkärangalle olennaisen tärkeä ominaisuus.

Hevosen takakinttujen generoima voima on nimittäin sen verran monta (kymmentä?) newtonia, että kovin liikkuvainen ranka ei sitä rynkytystä kauan kestäisi. Heli Hyytiäinen sanoikin, että jäykkäselkäisyys on hevoselle huomattavasti pienempi paha kuin yliliikkuvuus.

Hevosen rangan pitää olla varsin stabiili, että se kestää hevosen oman liikkeen aiheuttaman rynkytyksen. Ratsuhevosella tulee vielä ratsastajakin rasitteeksi. Kuvituskuva lokakuun lopun ratsastukselta.
Vaikka Stubbsin ja kumppaneiden tutkimuksessa etsittiin apua lähinnä selkäkipuisten hevosten kuntouttamiseen, en kyllä näe mitään syytä, miksei samaa jumppaa voisi harrastaa myös vammoja ehkäisevänä toimintana ja ratsastuksen oheisliikuntana.

Etenkin, kun porkkanavenytykset multifidusten lisäksi jumppaavat myös muita selkä- ja vatsalihaksia.

Aika hyödyllistä hommaa esim. sellaisille hevosille, joiden työnkuvaan kuuluu askellajien kokoaminen. Tai nuorille hevosille valmisteluna ratsastajan kanniskeluun, kuten amerikkalaisen Michiganin yliopiston professori Hilary Clayton sanoo The Horsen artikkelissa.

 Nyt, kun olen lukeneempi aiheesta, huomaan tässä vuoden alussa otetussa kuvassa pari virhettä. Esim. hevosen korvien pitäisi pysyä samalla tasolla, jotta se venyttäisi rehellisemmin. Toisekseen oppaiden kuvissa ihminen seisoo aina hevosen kyljen vieressä niin, että ihminen jää "halaukseen" hevosen venyttäessä.


Ruusa-ponihan ei varsinaisesti ole mikään vakavasti otettava kouluratsu tai mikään muukaan urheiluhevonen. Emme anna tämän estää lähes päivittäistä dynaamista mobilisaatioharjoittelua elikkäs niitä porkkanavenytyksiä.

Lähinnä käytössä ovat sellaiset liikkeet, joissa ponin on kuroteltava sivusuunnassa kintereen suuntaan niin lähelle takajalkaa kuin liikkuvuutta riittää. Venytys on hevososteopaatin erityisesti Ruusalle suosittelema.

Kyseinen venytys on kohdistettu erityisesti kaularangan viimeiseen nikamaan, joka on lapaluiden välissä. Sen jumit voivat aiheuttaa hengenahdistusta, joten haluamme tässä venytyksessä kuulla kaularangan sanovan naksnaks. Aina se ei niin sano, mutta onhan myös mahdollista, ettei se aina ole jumissakaan.

Sillä, mihin porkkanavenytyksen suuntaa, on merkitystä. Erityyppiset venytykset nimittäin kohdistuvat vallan eri nikamiin.

Esimerkiksi sivuvenytys kohti satulavyötä kuulemma kohdistuu ensimmäiseen niskanikamaan (eli siihen, joka liittää kaulan kalloon), pitemmälle menevät enempi rintarankaan. (Valitettavasti tämä osa oli jäänyt pois luentomuistiinpanoista eli en mene sataprosenttisesti takuuseen väitteiden todenperäisyydestä.)

Rintarangan osa, joka jää satulan alle, on Heli Hyytiäisen mukaan itse asiassa hevosen selän liikkuvin osa. Jos siihen tulee jotain feelua, ensimmäisenä katoaa ja viimeisenä palaa kyky taipua sivulle.

Lisää aika lailla aiheeseen liittymättömiä kuvituskuvia. On aika masentavaa verrata tänä syksynä otettuja kuvia näihin vuosi sitten otettuihin. Poni oli silloin aika paljon ryhdikkäämpi kuin nyt (toki tässä ruudussa myös hiukan jäykällä niskalla). Ruusa on luontaisesti ryhdikäs, joten sen yhtäkkinen valahtaminen etupainoiseksi mietityttää. Ruusan hengityskin toimi vuosi sitten paremmin kuin nyt.


Olen opettanut porkkanavenytysten idean Ruusalle jo ennen kuin se joutui luopumaan emän tissistä. Silti homma on kieltämättä ollut vähän sellaista sinne päin ja silloin tällöin tekemistä. (Niin kuin ehkä aika moni muukin osa-alue meikäläisen heppahommissa.)

Mutta nyt olen ostanut porkkanoita niin paljon lisää, että niitä riittää vähän laajamittaisempaankin harjoitusohjelmaan.

Tässähän on tietysti se catch, että oikeasti hyötyä saadakseen näitä reenejä pitäisi harrastella aika tiheään. Ei riitä ponitädin muutama toisto max. kerran vuorokauteen, ainakin kolmesti päivässä pitäisi ponin kurotella suuntaan jos toiseenkin.

Mutta tuskinpa kerran tai kaksi päivässäkään jumppailusta varsinaisesti haittaa on.



Minä olen tehnyt porkkanavenytyksiä viimeisenä ennen kuin päästän ponin takaisin tarhaan, mutta ilmeisesti ne olisivat myös passeli verryttelymuoto ennen muuta liikuntasuoritusta. Näin sanoo professori Hilary Clayton Equimedille kirjoittamassaan artikkelissa (proffalla on aika liuta muitakin titteleitä ja toisesta artikkelista havaitsin, että hän on myös menestynyt kouluratsastaja).

Claytonin mukaan porkkanajumppa on turvallisempaa kuin manuaalinen mobilisointi eli se, kun ihminen vääntelee hevosen osia eri suuntiin. Porkkanavenytyksissä hevonen voi nimittäin itse päättää, miten pitkälle menee eikä venytys tule vahingossa liian rajuksi.

Tosin professori muistuttaa, että ennen kuin porkkanajumpattelee esim. ähkyleikattua, neurologisesti sairasta tai tuki- ja liikuntaelinten vakavista sairauksista kärsivää hevosta, pitäisi ensin konsultoida hoitavaa eläinlääkäriä.

Kuvakaappaus Equimedin artikkelista.

En-nyt tähän tekstiin lähtenyt ottamaan sen enempää esimerkkikuvia jumppailusta, kun niitä on internetissä esillä asiantuntijoidenkin suorituksista. Esimerkiksi ylle linkitetty artikkeli tarjoaa hyvää opiskelumateriaalia, jos aihe kiinnostaa ja amerikanenglanti auttavasti taipuu.

Tekstein ja kuvin kyseisessä jutussa selvitetään noin kaikki, mitä kenenkään ikinä tarvitsee tietää porkkanavenyttelystä. Yksityiskohtaiset ohjeet selvittävät liikkeiden opettamisen ja suorittamisen turvallisuusaspekteineen. Vinkkejä löytyy jopa porkkananpalojen leikkaamiseen.

Jos tämäkään ei riitä, sivuston kautta voi myös ostaa aiheesta opetusvideon, kirjan tai vaikka molemmat.

Joko kävit ostamassa porkkanoita?


14 kommenttia:

  1. Olen auttamattoman laista porkkanajumppailemaan. Pitäisi kyllä! Hauskaa sinänsä tässä on se, että jos Vipsu haistaa taskussa porkkanan, se tekee tutut jumppaliikkeet oma-aloitteisesti ja varmuuden vuoksi. Tosi hyvä teksti!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. :D Vipsuhan on pätevä! Ruusaakaan ei tarvitse kahdesti käskeä porkkanavenytyksiin, välillä se jopa alkaa heti höristä, kun huomaa että niitä aletaan tehdä. Motivoivaa hommaa selvästikin.

      Poista
  2. Iso kiitos tästä! Muutamista syistä johtuen varsin harvakseen tehdyt porkkanavenytykset tulevat ehdottomasti taas enemmän käyttöön. Näitä syitä mm ponin supertaitava ennakointi pokujen varastamisessa... Torsten todella mielellään vaan rykäisee porkkanan ilman venytystä, like pony like owner... ;) Mä olen myös luullut ettei ennen liikutusta tätä saisi tehdä, hyvä tietää että vapareinakin voi venytellä. Ja vaikka meidän hieroja onkin näyttänyt, että venytys pitää tehdä hevosessa kiinni, eli juuri tuo halaus, niin siinä olen lintsannut, Torstenista on kivaa rusentaa venyttäjän rintaranka 😅 Ei muuta kuin harjoitusta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hehe. Olen kyllä huomannut nyt kun olen tehnyt venytyksiä "halausmallilla", että Ruusalla on tapana vähän myös huijata sivutaivutuksissa. Itsellekin tulee jumppaa, kun yrittää olla kaatumatta ponin kyljen tuupatessa...

      Mutta Ruusa on kyllä superinnokas porkkanavenyttelijä. Jossain vaiheessa lopetin etujalkojen väliin venyttelyn, kun poni veti niin innolla että unohti pitää huolta pystyssä pysymisestä.

      Poista
  3. Minua aina hirvittää antaa niin paljon porkkanoita Ripelle mitä nämä vaatisi. Ja mikään muuhan ei motivoi, kun leipä tai porkkana. :p

    Olen muuten kerran onnistunut saamaan innostuneen Ripen venyttämään ilmeisesti "liikaa", kun tein hevosen peppu seinää vasten (jossain oli, että näin saa selän rehellisemmin pyöristettyä) tota etujalkojen väliin venytystä. Poni veti pään etujalkojen väliin niin kauhealla innolla, että peppu otti seinään ja selkä pyöristyi varmaan turhan nopeasti. Poni oikein örähti, eikä ole kyllä sen jälkeen samalla vimmalla sitä venytystä tehnyt. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu kyllä tähän joku herkku on oltava. Minäkin olen ruvennut nyt leikkaamaan porkkananpalat tosi pieniksi, ettei menisi niin paljon. Mutta kyllä pari porkkanaa päivässä menee silti.

      Ruusa on myös yli-innokas noissa etujalkojen väliin taivutuksissa. Se vetää itsensä johonkin superjooga-asentoon niin, ettei meinaa pysyä edes pystyssä... Tästä olisi varmaan helppo opettaa maahanmeno. :P

      Poista
    2. Mä venyttelen oman hevosen sellaisella "nuolukivellä", joita esim. Hööksiltä saa. Ei mene ihan niin paljon sokeria kuin useampi porkkana syötellessä.

      Poista
  4. Meillä porkkanajumppaillaan lähes päivittäin. Stinalla on myös tapana tehdä näitä ihan itse, tarkoituksena tietysti että josko mammalta saisi porkkanan jos toisenkin, jos vetää nenänsä kintereeseen :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heh, sehän vasta onkin hyvä, että hevonen jumppailee oma-aloitteisesti. :)

      Ruusakin usein tarjoaa etenkin tuota pää etujalkojen väliin -juttua, että jospa tulisi porkkanaa. Mutta se kyllä tykkää ihan älyttömästi näistä jumpista, joten siksikin on kiva tehdä niitä.

      Poista
  5. Mahtava juttu, kiitos!!

    Olen hieman ongelmissa tuon "haliotteen" kanssa. Itsellä on sh, joka on aikaisemmassa elämässään opetettu kunnioittamaan ihmisen tilaa niin paljon, ettei "halailu" vaan onnistu, vaikka kuinka tehokasta olisikin. Ponny ei vaan ymmärrä vaikka kuinka selitän, että nyt on ihan ok tulla mamman iholle ;) Yksilö ei siis ole tippaakaan arka, vaan utelias, rohkea ja seurallinen. Nykyään ottaa kyllä porkkanan kädestä jumpatessa ja syö heinää, kun ihminen on karsinassa (ja väistää heti, kun menen heinien viereen). Ja off the topic: on äärimmäisen iloinen ja energinen yksilö; taluttaessa usein leijuu ja liitelee kevätkuvioneen narun päässä intoa täynnä, mutta koskaan lapa ei ylitä taluttajaa eikä naru kiristy. Kohteliain yksilö mikä ikinä koskaan tallissani on asunut.

    Mutta miten tälläisen kanssa jumpataan?? Vinkkejä, anyone??

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos!

      Hevosesi kuulostaa ihanalta, tuollaisen kanssa on varmaan ilo harrastaa.

      Minä en kyllä osaa neuvoa kouluttamisessa, mutta en tiedä, onko sitten niin kauhean huono jos tekee venytykset ilman "halausta". Ainakin minusta näyttää, että jotain hommia tapahtuu, vaikka tekisinkin tuolla lailla sivustakäsin kuin tämän tekstin kuvissa. Mutta, kuten sanottua, en ole ekspertti.

      Poista
  6. Olen itsekin viime aikoina innostunut porkkanavenytysyten maailmasta! Mä tosin käytän myös porkkanoiden sijaan aina semmosta makukiveä, ihan siitäkin syystä että Rytty on niin hirveän ahne... Se siis tulee herkuista liian malttamattomaksi ja hommasta katoaa järki. Kiveä se saa lipoa koko ajan, jolloin venytyksiin saa riittävästi kestoa ja liikkeet tehtyä rauhallisesti kun ponin pää ei porkkanoiden toivossa viuhdo joka suuntaan. Täällä todettu siis toimivaksi taktiikaksi, sormetkaan eivät nimittäin ole sitten vaarassa yliaktiivisten hampaiden kanssa! Pitää tsekata nuo kaikki linkit joskus kunnon ajalla. Rytyllä ei ole (toistaiseksi) mitään vaivoja, enkä niitä toivo, joten kaikki mahdollisesti ennaltaehkäisevä duuni on käytettävä hyödyksi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Täytyy varmaan itsekin kokeilla tuollaista makukiveä. Ruusakin meinaa välillä olla vähän yli-innokas porkkanoiden kanssa. Kun usein teen harjoitukset samassa järjestyksessä, se alkaa nykyään jo itse tarjota seuraavaa liikettä ennen kuin ehdin pyytää.

      Kyllä vaivojen ehkäisy on huomattavasti mukavampaa kuin niiden hoito.

      Poista