sunnuntai 16. lokakuuta 2016

Voihan (paksu) maha

Tänä syksynä on oltu niin Ruusa-ponille kuin sen huoltajallekin aika uudessa tilanteessa.

Nimittäin siinä, missä aikaisemmin on tuskailtu ponin ravinnon riittämättömyyttä, nyt ihmetellään ponin keskivartalon tilalle ilmaantunutta jumppapalloa. Poni ei ole pelkästään paksuna, vaan myös tavallisesti paksu. Paksu on tosin tässä tapauksessa varsin kaunis sana kuvaamaan ponin habitusta.

Tässä maha viikko sitten. Se on saattanut sittemmin vielä kasvaakin.


Aikaisemman heinän kanssa poneilla oli käytännössä vapaa heinäbuffet ja Ruusan kylkiluut olivat silti jotenkin tunnettavissa. Heinää myös jäi syömättä kottikärrykaupalla.

Sitten tuli tämä uusi heinä. Sitä ei jää tarhaan korttakaan - tosin ei siinä kyllä juuri kortta olekaan. Ponin elopaino lähti heinän vaihdoksen jälkeen rakettimaiseen nousuun. On ilmeistä, ettei ponin omaan arviointikykyyn voi tämän heinän kanssa luottaa.

Väkirehut on tietenkin jo aikaa sitten poistettu, mutta jauhemaisten lisäravinteiden (kalkki, msm) takia poni saa vajaan desin Greenlineä (kuivamitta). Lisäksi vain kivennäiset. Nekin pitäisi epäilemättä vaihtaa melassoimattomaan. Kun heinää on rajallisesti, vähemmänkin maistuva kivennäinen voisi mennä alas.

Liikunnastakaan ei ole pelastajaksi, sillä se on jännevamman rippeiden vuoksi vielä kevyttä. Toki nostan sitä vähitellen kohti ns. normaalia ennen kuin sitä pitää tiineyden loppuvaiheessa taas keventää. Pyrin järjestämään ponille ohjattua liikuntaa vähintään viitenä päivänä viikossa.

Heinää poni saa kyllä edelleen reilusti ja annosta pitäisi epäilemättä yhä pienentää. Mutta sitten on tämä toinen ongelma. 

Muutaman viime päivän aikana on ollut pakko myöntää, että ponilla on taas maha kipeä, 1,5 vuoden auvon jälkeen. Kuka tietää, ehkä tästä johtui taannoinen tuhmailukin

Onhan tässä jo jonkin aikaa ollut vähän sellaista ilmassa. Ihmisen pitäisi tarttua jo siihen, kun poni alkaa haukotella erikoisen paljon, mutta kun koko kesä on mennyt pähkäillessä vaivaa x, y ja z, ei millään jaksaisi ahdistua vielä niin pienestä.

Nyt ollaan siinä pisteessä, että kyljen harjaamisesta menevät korvat luimuun ja takavatsan tai tissien kopeloinnista nousee kavio. (Tosin tänään sitten taas vähemmän, että ota siitä nyt selvää sitten.)

Haukottelusession jälkeinen tyytymätön ilme.

Pitäisi vain arvata, vaatiiko käsillä oleva ongelma psylliumia vai omepratsolia - tai kenties jotain ihan muuta. Tällä hetkellä poni saa inhaloitavaa kortisonia, joten sikiön lääkealtistuksen lisääminen ei tunnu hyvältä.

Mahahaava ei näissä olosuhteissa myöskään tunnu todennäköisimmältä epäillyltä, sillä päiväsaikaan poni saa heinää 3 - 4 tunnin välein ja yöksi noin puolet koko vuorokauden annoksesta. Laumadynamiikkakin näyttää ihmisen silmään toimivalta.

Psylliumia olen antanut joka syksy ja joka kevät. Viime syksynäkin taisi olla pientä vastaavaa oireilua, joka meni hiekanpoistokuurilla ohi. Eli se on nyt ensimmäinen askel - paitsi että hätäisenä jo eilen turvotin Greenlinen sekaan kokeeksi myös bentoniittisavea.

Enää pitäisi pähkäillä, mikä maku on tänä syksynä sen verran in, että sillä kuorrutettuna menee alas yli puoli litraa siementä. (Jauhetta on tähän asti ollut turha yrittääkään.) Desi psylliumia upposi tänään ihan Greenlinellä ja desillä mysliä, mutta määrän kasvaessa kohti terapeuttista annosta kasvaa todennäköisesti höysteidenkin tarve.

Jos ei ole heinää, pitää tutkia, mitä muuta voisi syödä.
Tästä kaikesta herää myös kysymys, olisiko pihattoon sittenkin hyvä laittaa olkipatja. Saisi poni pahimpaan nälkäänsä vedellä sitä sitten. Se olisi varmaan vähäkalorisempi välipala kuin ilmeisen hyvinsulava heinä. (Toisaalta oljessakin voi olla aika paljon sokeria.)

En ole tähän asti halunnut kuivikkeeksi olkea, vaan miettinyt pölyttömämpää hamppua. Mutta olisiko pieni ylimääräinen pöly sittenkin pienempi paha kuin mahakipu tai lihavuus? Ehkä, ehkä ei, so not.

On tämä hevosenpito sitten helppoa kuin heinänteko.

8 kommenttia:

  1. Kas kun ollaan taas samojen asioiden äärellä -_-

    Paitsi pöly..sitä ei onneksi vielä jouduta miettimään. Tsemppiä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Samojen asioiden äärellä pyörii hevosihmisen elämä. Paitsi että joka kierroksella tilanteen haastavuutta lisätään jollain uudella muuttujalla.

      Poista
  2. Mitä tämä maistuva heinä on?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Odelmaa on. Saman tuottajan odelmasta on tallinpitäjällä viime talvelta hyvä kokemus, mutta tänä vuonna tuntuisi olevan vahvempaa laatua. Analyysiä ei vielä ole, mutta sellainen on tulossa. Siitä sitten riippuu, tehdäänkö jotain muutoksia.

      Poista
  3. Voi kiesus mikä kokoelma murheenkryynejä D: Päänvaivaa riittää itselläkin, mutta sentään tuo keuhkovamma on pois luvuista. Tsemppiä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onhan tässä kaikenlaista. Olisi helppoa, jos kaikkiin sopisi samantyyppinen hoito, mutta kun tuppaavat vaatimaan ihan päinvastaisia asioita. Sellaista se on tämän ponin kanssa, ei voi kuin toivoa että vaivaisuus ei ole periytyvää...

      Poista
  4. Syötätkö psylliumia purkin annostuksella vai millä ohjeella

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Syötän eläinlääkärin ohjeistuksella eli kokonaista siementä 1g/painokilo eli Ruusalle sellaiset 300 grammaa päivässä, mikä tarkoittaa kuutta desiä päivässä. Tai on myönnettävä, että usein olen antanut "vain" puolta litraa päivässä.

      Käytännössä poni ei aina syö koko annosta, mutta nyt muutamana päivänä olen saanut suunnilleen koko määrän alas.

      Ja koska en tiedä, miten paljon hiekkaa mahdollisesti on, aloitan aina varovasti yhdestä desistä ja nostan annosta desin päivässä ja syötän sitten 5 - 7 päivää täydellä annoksella.

      Poista