Meinasin ratsastaa, mutten sitten ratsastanutkaan

Päätin, että alan taas ratsastaa omalla ponillani. Alkuun ihan vaan vähäsen käyntiä ja sitten vähitellen vauhtia ja aikaa lisäten. 

Aloitusajankohdaksi valitsin lauantain, koska oli mahdollisuus saada myös kuvia (ja henkistä tukea, sillä kieltämättä ensimmäinen ratsastus Ruusan uudessa kodissa jännitti yllättävän paljon). 

Rakas, sinusta on tullut pullukka hillitön läski (no, okei, kyllä sillä vielä kylkiluut tuntuvat, jos oikein kopeloi). Kyllä, aion tehdä asialle jotain. Olen jo aloittanut poistamalla Ruusan koko mysliannoksen, joka oli 2 dl päivässä. Liikuntaakin on vähitellen lisätty.

Suureen tapaukseen valmistauduin pukeutumalla uusiin turkooseihin ratsastushousuihin, joita olin alennusmyynnistä ostamisen jälkeen säilönyt juuri tällaista tärkeää tilannetta varten. 

Jännitti ja innosti niin paljon, että en meinannut pysyä uudenkarheissa housuissani. Mainitut byysat muuten sointuivat täydellisesti turkoosiin paitaan. Jalkaan laitoin uudet kengät. 

Kaikki näytti lupaavalta, sillä ilta-aurinkokin paistoi.

Todistin sunnuntaiaamuna, kuinka Ruusa ja ruuna lähes alkoivat rapsuttaa toisiaan!

Kun menin hakemaan ponia tarhasta, se riimun nähdessään lähti reipasta tahtia (kävellen kuitenkin) - aivan vastakkaiseen suuntaan. 

Kuten ehkä olen aikaisemminkin maininnut, tällainen protestointi on huonotuulisimmaltakin Ruusalta aika äärimmäinen reaktio. Eikä Ruusa edes ole ollut enää pahantuulinen sen jälkeen, kun sai suoritettua tarhassaan etnisen puhdistuksen. 

No, pyydystin uljaan ratsuni ja sidoin sen tolppaan. Siinä se harjauksen aikana tönötti aivan paikoillaan ja riiputti päätään ainakin 20 cm alempana kuin normaalisti. 

Tässä kohtaa tuli tädille mieleen kaivella esiin lämpömittaria. Yhden varsinaisen ja kahden tarkastusmittauksen jälkeen oli pakko myöntää, että ponilla oli pikkuisen lämpöä. 

Ponit jonossa. Koska laidun aukeaa, ne kyselevät. Oikeasti laitoin tämän kuvan ainoastaan brassaillakseni tällä tarhalla. Se oli kieltämättä yksi syistä, joiden vuoksi halusin siirtää Ruusan tähän nykyiseen paikkaan.

Koko kesänä en ole onnistunut mittaamaan ylilämpöä kertaakaan. Ja nyt, kun olin päättänyt ratsastaa ensimmäisen kerran sitten toukokuun, sitä sitten onkin. Vaikka lämpöä oli tosiaan vain ihan pikkuisen, pientäkin lämmönnousua on hankala sivuuttaa. Etenkin, kun poni itse oli sitä mieltä, ettei juuri nyt jaksaisi mitään ohjattua liikuntaa. 

Kaiken lisäksi toisessa etujalassa tuntui hiukan voimistunut kaviopulssi. Onneksi liikkeessä ei ollut havaittavissa mitään arkomiseen viittaavaa. 

Kyllä, poni on laitumella. Siellä on syötävää niin vähän,
että laiduntaminen on enemmän viriketoimintaa kuin ruokintaa.
(Kuvan pitkä ruoho on hylkylänttiä.)

Sunnuntaiaamuna sekä ruumiinlämpö että kaviopulssi olivat onneksi palanneet normaaleiksi, joten avasin laitumen uudelleen. Toistin mittaukset vielä alkuillasta ja ne olivat silloin vieläkin normaalimmat. 

Kenties lauantain melko korkealle kohonnut ulkolämpötila oli yhdessä paksunevan peitekarvoituksen kanssa vaikuttaneet molempiin suureisiin. 

Kävin viikonloppuna tosiaankin tallilla pari kertaa päivässä, sillä tallinpitäjä oli viikonlopun reissussa. En ole lainkaan aamuihmisiä, mutta pakko myöntää, että aamusumussa on aika hienon näköistä. 

Vinkki muille wannabe-fotareille: jos haluat ottaa hienoja aamusumukuvia, kannattaa ottaa ne ennen kuin antaa eläimille heinää.