perjantai 17. kesäkuuta 2016

Onnea ja epäonnea

Ruusalla oli tänään toisen siemennyksen ensimmäinen tiineysultra. Koska viimeksi oli vähällä mennä koko kiima ohi, olin tällä kertaa varannut ajan aamulle. Tosin sittemmin ymmärsin, että perjantai on siementilausten kannalta kokonaisvaltaisesti huono ultrauspäivä, koska oreilla ja ilmeisesti myös spermaläheteillä on viisipäiväinen työviikko.

No, onneksi kävi niin, ettei siemenlähetys ole tässä vaiheessa tarpeen:

Kuvassa alkio.



Pulla on siis uunissa (ja niitä on vain yksi)!

Varsaprojektin välitavoite numero 1 on saavutettu. Seuraava välitavoite on toinen tiineysultra, joka tehdään parin viikon päästä. Jos kaikki menee hyvin, ultrassa pitäisi silloin jo näkyä sykkivä sydän.

Kun vaan ei sattuisi mitään! Nyt on kyllä niin jännät paikat, että pääni saattaa epähuomiossa räjähtää.

Tämähän tarkoittaa sitä, että tästä eteenpäin poni elää pumpuliin käärittynä.

Valitettavasti olen jo ehtinyt epäonnistua pumpuloinnissa. Eläinlääkärin ultra nimittäin paljasti ponin jalasta vähän ikävämmän jutun: ojentajajänteeseen ilmestynyt patti ei ollutkaan suhteellisen harmiton kolaus, vaan ihan perinteinen jännevamma. En edes tiennyt, että poni voi onnistua reväyttämään ojentajajänteen, mutta näin on käynyt.

Vamman vakavuusaste on noin 10 prosenttia eli ei toivoton, muttei hyväkään. "Jos tämä olisi koukistajassa, se olisi tosi ikävä", totesi eläinlääkäri. Ojentajassa vamma on vähän harmittomampi, mutta ei se siinäkään kiva ole.

Toisin sanoen ei meillä sille satulalle sitten ihan heti olekaan käyttöä.

Tässä tilanteessa haluaisin tietysti välittömästi kiinnittää ponin jalkaan iilimatoja, akupunktioneuloja, prp-pistoksia, lasereita ja mitä näitä nyt on. Mutta kun ponin sisällä on uuden ponin hauras alku, ainakin suurin osa kaikesta menee osastoon riskipeliä.

Olin jo varannut Ruusalle tutkimusajan ortopedille huomisaamuksi. Sitten tulin kuitenkin katumapäälle: parhaillaan on menossa juuri se kriittinen alkionkiinnittymisvaihe, jossa kaikenlaista stressiä ja pöpöaltistusta pitäisi välttää. Matka eläinlääkärin luo sisältäisi epäilemättä hyvänlaisen annoksen molempia.

Ottaen huomioon, että rimpulan todennäköisyys päätyä urheilukäyttöön on ilman jännevammaakin varsin pieni, tiineys on nyt se, mitä vaalitaan. 

On ponilla lanneselkäkin jossain määrin jumissa, mutta minkäs teet. Ei paljon muuta kuin antaa laiduntaa ja ehkä vähän jumpata, sanoi osteopaatti, jolle soitin hätäpuhelun alkuviikosta heti ortopedin jälkeen. Hän ei ainakaan suostuisi hoitamaan ponia tässä vaiheessa tiineyttä.

Niin että mitäs tässä sitten paljon muuta, kylmäillään ja talutellaan. Toivotaan, että jalka paranisi nopeasti ja alkio kehittyisi eläväksi varsaksi asti.

16 kommenttia:

  1. Onnittelut, nyt peukut pystyssä että kaikki sujuis hyvin!

    VastaaPoista
  2. Onnea! Mikä siinä onkin, ettei iloa ilman surua, mutta jännevamman kanssa äitihevosen rooli tuli kuin tarkoitettuna :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sanopa muuta! Sikäli tuo vamma tuli kyllä ikävään saumaan, että olin ajatellut liikuttaa ponia tosi ahkerasti alkutiineyden, että sillä olisi varsomisessa hyvä kunto sitten. Ell arveli, että tämän vamman kanssa joutuisi puoli vuotta vain kävelemään. Voi olla, että kysyn vielä toisen mielipiteen...

      Poista
  3. Onnittelut! Tosiaan meilläkin Vihru vietti tiineysaikana myös sairaslomaa jännevamman takia. Silloin just ajattelin, että jos se on pakko joskus tulla, niin tämä on paras ajankohta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Muistan kyllä, että Vihrullakin oli mammaloma myös vammalomaa. Mutta tosiaan olisin kyllä halunnut alkutiineyden liikuttaa ahkerasti. No, täytyy varmaan sitten ahkerasti kävelyttää. Mäkiä ja sellaista. Ruusahan ei myöskään ole mennyt sairastarhaan, joten liikuntaa tulee koko ajan. Muistelen, että sinäkin teit saman ratkaisun.

      Poista
  4. Onnea, ja peukkua jatkoon. Toivottavasti myös jännevamma lähtee paranemaan.

    Mä uskaltaisin kyllä tuossa vaiheessa käyttää iilimatoa, jos siitä jotain apua voisi olla. Nimittäin kun alkio on vasta kiinnittymässä, niin ei se ole vielä emän verenkierrossa, ja iilimato on kuitenkin paikallinen hoito.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, onnea tarvitaan.

      Kysyin tuosta iilimadosta osteopaatilta ja hän ei sitä suositellut. Kaikki tuollaiset hoidot voivat kiihdyttää aineenhvaihduntaa ja se taas voi johtaa ikäviin asioihin juurikin aivan alkutiineydessä. Syksyllä aletaan olla vähän turvallisemmilla vesillä, mutta juuri nyt en ota pienintäkään riskiä.

      Poista
  5. Oo, toivottavasti pulla viihtyy uunissaan! Ja harmi tuo jänne, te tunnutte keräävän tällaisia eriskummallisia vammoja :/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toivotaan, että pulla viihtyy! Eriskummallinen on kyllä hyvä sana useimmille Ruusan vaivoille. Se on vähän erilainen nuori.

      Poista
  6. Ihanaa että ensimmäinen etappi on saavutettu! Ja toivotaan parasta että kaikki menee hyvin. Itsekin yhden "pikkuvikaisen" tamman astuttaneena - tiineys on hyvää aikaa ottaa ihan chillisti ja parannella.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toivotaan parasta! Ruusahan ei ehkä enää edes mene pikkuvikaisesta...

      Harmittaa kyllä, koska keuhkojen kannalta ponin pitäisi päästä liikkumaan, mielellään päivittäin laukkaamaan reippaasti. Mutta minkäs teet. Voi olla, että alan liikuttaa sitä vähän nopeammassa tahdissa kuin jalan ultrannut ell suositteli. Tämä on aina tällaista kompromissien tekemistä.

      Poista
  7. No voihan sentäs! Onnea pullasta uunissa, vaikka jännevammauutinen vähän latistaakin iloa. Toivotaan, että asukas pysyy mukana seuraavaan ultraan!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sellaista se on. Ei onnea ilman epäonnea. Mutta toivotaan nyt oikein kovasti, että tiineys jatkuisi varsomiseen asti. Sitä jännitän kovasti.

      Poista
  8. Paljon paljon onnea! Toivotaan, että kaikki sujuu hyvin. :)
    Pumpuliasut ponelle ois täälläkin suunnalla toivottuja.. Tsemppiä teille!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Olisi ehkä hyvä pumpulin lisäksi varmuuden vuoksi kääriä poni kuplamuoviin.

      Poista