 |
| Klinikkareissusta ei ole kuvamateriaalia, sori siitä. Jalkaoireilun takia olemme lähinnä käyneet narulenkeillä. |
Tällaiset turvottelut saavat pessimistin heti varmaksi siitä, että esim. hankoside on revähtänyt.
Pessimisti ei pety, mutta yllättyy sitäkin iloisemmin, kun klinikan ultraäänilaite ei löydä turvottelevasta kintusta rispaantuneita jänteitä tahi ligamentteja. Mutta vaikka kaikki ultran tavoitettavissa olevat rakenteet olivat tällä erää ehjiä, niiden välissä näkyi edelleen ylimääräistä nestettä.
Ilmeisesti rimpula on siis jotenkin venäyttänyt kinttunsa. Nyt sitten pitää seurailla, mihin suuntaan turvotus suuntaa.
Koska risoja kohtia ei jalasta löytynyt, ei ole välttämätöntä pitäytyä pelkässä kävelyliikunnassa. Tämä on hyvä, koska kuntoliikuntaa kaipaavat niin ponin keuhkot kuin pääkoppakin. Parin viikon ajan olisi kuitenkin kuulemma hyvä ottaa vähän rauhallisemmin ja palata normaaliin asteittain.
Jos jalka reagoi liikuntaan positiivisesti tai ei ainakaan negatiivisesti, voimme jatkaa elämää normaaliin tapaan. Jos tilanne pahenee, on ammattilaisen syytä tarkastella jalkaa uudemman kerran.
Ihan heti huomenna ei kuolaimiakaan viitsi suuhun laittaa, koskapa poskissa näkyi aika ikäviä haavaumia. Ei siis mikään ihme, että poni muutama viikko sitten alkoi vältellä kuolainten pukemista. Poskien haavaumat olivat seurausta ihan tavallisista hammaspiikeistä. Tämä olikin ensimmäinen kerta, kun Ruusan raspausväli pääsi venähtämään kokonaiseen vuoteen.
 |
| Tämäkään kuva ei ole klinikalta. Mutta tiesittekö, että ponini on laama? |
Jos Ruusa olisi ihminen, sen ei tarvitsisi vältellä koulukiusaajia ainakaan hammasrautojen takia. Hyvä purenta on. Kiva, että on ponissa ainakin yksi palikka, josta ei tarvitse kantaa erityistä huolta.
No, olihan siellä sitten tarkemmin katsottuna kuitenkin yksi hammasväli, johon rehu oli alkanut tehdä pesää.
Näinkin pieni juttu voi kuulemma aiheuttaa suuhun yllättävän ison tulehduksen, jos koloseen jumittuu koko ajan enemmän mahaan tarkoitettua ainesta. Rehu työntää hampaita enemmän erilleen ja pohjimmaiseksi jäänyt rehu alkaa mädäntyä. Ihan maalaisjärjelläkin voi aavistella, miten hyvä juttu sellainen mädäntynyt orgaaninen aines suussa on.
On kyllä myönnettävä, että näistä parista asiantuntijan tekemistä hammashoidoista on jäänyt vähän hölmö olo. Tuntuu nimittäin harvinaisen hölmöltä, etten aikaisemmin ole siirtynyt käyttämään spesialistin palveluita. Helpommalla olisi päästy.
Enhän itsekään odota, että yleislääkäri osaisi poistaa hammaskiveni. Saati että pyytäisin kenkäkauppiasta kurkkaamaan samalla myös suuhun: vielä 90-luvulla hammasraspin kanssa kulkeva kengittäjä ei ollut mitenkään epätavallinen näky. Kun monella eläinlääkärilläkään ei ole riittävää hammasosaamista, miten sitä voisi olla ihmisellä, jolla ei ole alan koulutusta ollenkaan? Vaikka usein kuuluu sanottavan, että ennen oli paremmin, niin tässä asiassa ei kyllä ainakaan ollut.
Hyvä, että jalasta ei löytynyt ultrassa mitään ja toivottavasti jalka ei reagoi mihinkään ja pääsette takaisin normaaliin liikutukseen!
VastaaPoistaMinulla taas Taavin kanssa kokemus "spesialistin" (ei Juti) käytöstä päättyi siihen, että Rippe saa hammashuollon vaan kotona. Ei toki kenen tahansa lääkärin toimesta, mutta kuitenkin.
VastaaPoistaEn edes halua laskea paljonko rahaa Taavin suuhun laitettiin. Lopputulema oli se, että Viikissä viimeisenä syksynä tehdyssa suututkimuksessa löydettiin toinen poistamaton sudenhammas (jotka olin pyytänt poistamaan ja olettanut, että näin toimittiin) ja käskettiin pitää ehdottomasti ainakin puolen vuoden tauko, ettei suuhun saa kajota... Niin oli pyöreäksi vedelty koko suu. Ja olisipa alkuperäisen lääkärin mielestä pitänyt vielä juurihoitoa alkaa tekemään, kun hampaan hermo oli tullut esille (miksiköhän, ei ne hampaat varmaan ihan itsestään niin paljon kulu..?). Ja hevosen syönti senkun huononee. Minulle tullessaan se kyllä söi ihan normaalisti siitä huolimatta, että sillä oli isot piikit (ja aaltopurentaa, sitten diasteemoja, sitten pulpa esillä ja mitä näitä nyt sitten tuli..)
Mulla jäi aikanaan kirjoittamatta sieltä Viikistä saadut tutkimustulokset blogiin. Niin se(kin) asia on minua painanut ja kalvanut, etten ole jaksanut uhrata sille ajatuksia. Pitäisikin ottaa asiaksi.
Se on kyllä tullut itsekin huomattua, että on spesialisteja ja spesialisteja... Ruusallahan kävi 1,5 vuotta sitten oikein ulkomainen hammasihminen, jonka mielestä suussa ei tarvinnut tehdä mitään. Kuitenkin siellä oli ne puolikkaat sudenhampaat ja puoli vuotta myöhemmin ponin purenta oli sillä mallilla, että se ei pystynyt puremaan kuin sivusuunnassa...
PoistaOlen kyllä kuullut muiltakin, että jotkut ell:t vetävät hampaat liiankin sileiksi. Että hampaita "hoidetaan" nykyisin jo vähän liikaakin, kun kuitenkaan ne eivät kasva, kuten aikaisemmin luultiin. Tämä on yksi syy siihen, että olen vähän pidentänyt tuota raspausväliä, vaikka nyt se meni vähän pitemmäksi kuin oli tarkoitus.
Lisäys, laita ihmeessä tutkimustuloksia blogiin, jos voit ne jakaa, koska ainakin minua kiinnostaisi oppia lisää tästä(kin) aiheesta.
PoistaMinä laitan, jahka kerkeän. :) Nyt, kun suru alkaa helpottaa siinä määrin, että pystyy miettimään sitä ailahtelevaista kulkua itkemättä. ;)
PoistaTässäkin on kyseessä sellaisen spesialisti, jonka palveluja mainostetaan tänäpäivänä laajasti ja lääkärit laittavat hänelle hevosia lähetteellä hammashoitoon. Eli mikään ihan huuhaa ei voinut lääkäri olla. Mistä sitä sitten tietää, millainen spesialisti on hyvä, siinäpä pulma. :p
Ja esim. aaltopurennasta kuulin paria eri näkemystä Viikissä. Toisten mielestä pitää korjata, toisten mielestä sitä ei saa korjaamalla hyväksi, vaan vaiva palautuu (ja esim arabeilla se on kuulemma enemmän sääntö, kun poikkeus). En tiedä sitten, mutta Taavi oli siihen asti elämäänsä pureksinut ruokansa ihan hyvin ja voi lihavasti.. :)
Mielenkiintoista todellakin. Hankala homma, että noinkin kiitelty asiantuntija voi tehdä enemmän haittaa kuin hyötyä. Mutta ainakin Juti tuntuu asiansa osaavan. Viime vuonna teki enemmän remonttia Ruusan suussa, nyt oli huomattavasti pienempi juttu.
PoistaNo mun hevonen on kaynyt lapi laajoja hammashoitoja. Ilmeisesti silla on ollut ongelmia jo ennen kuin ostin sen. Ja nyt hevonen syo paljon paremmin ja on paljon miellyttavampi ratsastaa. Ennen joulua leikattiin pois alaleuan kulmahammas joka oli madantynyt ja samoin madantynyt poskihammas. Jos sen olisi jattanyt paikoilleen kuulemma hevosen paahan olisi tullut iso paise. Mina olen kylla menettanyt luottamukseni tavallisiin raspaajiin, koska kukaan heista ei nahnyt hevosen suussa mitaan ongelmaa ! Hampailla on tosi iso merkitys hevosen hyvinvoinnille. Mun hevosella pitaa olla nyt 6 kk raspausvalit hampaiden poiston jalkeen.
VastaaPoistaHammasasioilla on todellakin valtava merkitys!
PoistaMinä olen myös menettänyt uskoni tavallisten eläinlääkärien hammashoitoon. Ruusallakin ehti olla kaksi vuotta sudenhampaan puolikkaat ikenessä ennen kuin joku huomasi. Vaikka poni oli raspattu puolen vuoden välein... Voi vaan kuvitella, miten kipeää kuolain oli sen suussa tehnyt, sillä ien oli jo vähän tulehtunut sudenhampaiden kohdalta, kun ne huomattiin.
Ei ihme, että oli tosi vaikea saada sitä ottamaan kuolain vapaaehtoisesti suuhun - nykyisin se ottaa sen tosi hienosti, mutta ainakin puoli vuotta meni sudenhampaiden poiston jälkeen ennen kuin se alkoi hyväksyä kuolaimen.