Symmetriaa ja kääntämistä - Riding with connection osa 2

Taannoisella Riding with Connection -kurssilla oli aika paljon meitä, jotka olivat käyneet aikaisemminkin näillä peruskursseilla. Niinpä asennon korjaamisessa päästiin pureutumaan myös sivusuuntaan.

Ai mikä epäsymmetria? Tätä kuvaa kun katsoo niin ei paljon

tarvitse ihmetellä, miksi minun on niin vaikea saada

vakioratsuni Fritzin vasenta lapaa pysymään oikeassa paikassa...

Katariinan mukaan istuntaa kannattaa ensin korjata etu- ja takapuolelta ja näistä ulottuvuuksista hän aina lähteekin liikkeelle. Kun palikat ovat tässä suunnassa paikoillaan, voidaan alkaa puuttua sivusuuntaan eli epäsymmetrioihin.

Keski- ja ylävartalon pitäisi olla niin jämäkkä, että hartioille voisi vaikka joku nousta seisomaan. Keskelle voi kuvitella liikkumattoman tolpan, kuin karusellihevosen tangon. Karusellitolpan molemmin puolin pitäisi olla sivupalat, jotka ovat jämäkät ja symmetriset kuin kaksi lankkua.

Näin siis täydellisessä maailmassa. Paluu todellisuuteen: Kaikilla on kehossaan epäsymmetriaa eli perussuomeksi vinoutta. Kenellä enemmän, kenellä vähemmän.

Epäsymmetrisessa kehossa sivulankut ovat jotain muuta kuin suorat.

Epäsymmetria voi ilmetä esimerkiksi toisen kyljen "tyhjyytenä" eli toisen puolen hartia on alempana kuin toisen ja kylki lysähtää kasaan. Tällöin alhaalle lysähtänyt hartia usein myös kääntyy taaksepäin: kun ratsastajaa katsoo sivusta, epäsymmetrian puolelta ei näykään pelkkä profiili, vaan vähän molempia rintoja.

Toinen epäsymmetrian muoto on se, että palikat lähtevät yhdessä paikoiltaan. Silloin ylävartalo on siirtynyt yhtenä pakettina enemmän toiselle puolelle.

Epäsymmetriaa pitäisi korjata täyttämällä sitä kohtaa, mistä keho on tyhjänä.

Ylempänä olevaa kuvaa katsomalla ei jääne epäselväksi, millaisesta epäsymmetriasta allekirjoittanut kärsii - ja sitä kautta ratsut. Mia-open viikkotuntien avulla olen tiedostanut vasemman kyljen lysähtämisen jo kauan aikaa sitten, mutta korjattavaa on ollut niin paljon, että tähän ei ole päästy kunnolla syventymään.

Vinoudesta kielii vasemman käden roikkuminen alempana kuin oikea.

Yksi oire epäsymmetriasta on se, että kädet ovat eri korkeudella. Minun vasen käteni on oikeastaan aina roikkunut alempana kuin oikea. Ja siitä olen saanut kuulla yhdeltä jos toiseltakin ratsastustani ohjanneelta.

Paha vaan, että käden roikkuminen on tosiaan vain oire. Siihen puuttuminen ei korjaa ongelmaa sen enempää kuin hevosen pään asennon muokkaaminen saa sitä kantamaan itseään. Eli todennäköisesti mennään enempi ojasta allikkoon kuin päästään takaisin tukevalle maalle.

Katariinan tunnilla minun piti laittaa vasen nyrkki vasten vasempaa kylkeä suoliluun tienoilta eli aivan lonkkaluun yläosasta. Sitten piti painaa kylkeä nyrkkiä vasten. Näin epäsymmetrian aiheuttama "monttu" kyljessä täyttyi ja istunta suoristui. Samaa tunnetta piti sitten tavoitella ilman nyrkkiä.

Tyytyväinen ratsastaja loppukäynneissä. Tästä suunnasta on vaikea päätellä, onko epäsymmetria tunnin aikana yhtään korjaantunut. Mutta ainakin jalka näyttää käynnissä jo tosi hyvältä, kun vertaa siihen ulkokierron määrään mitä viime kesänä alettiin korjata. 

Jatkokurssin asioihin kuului myös kääntäminen, jota minä en paljon harjoitellut, koska laukannosto tuntui akuutimmalta työstämisen aiheelta.

Hevosta on mahdollista kääntää käyttämällä "viivoja", jotka ovat osa istunnan alustaa ja sijaitsevat häpyluun ja istuinluun välillä.

Kääntäessä ulkopuolen "viivan" pitää painua tiiviimmin satulaan "seinäksi" ja sisäpuolen viivan tehdä kääntymiselle tilaa. Ensin tehdään tila sinne, minne hevosen halutaan menevän, sitten lisätään painetta sinne, mistä hevonen halutaan pois.

Käännöksessä sisäetujalan pitäisi ensin astua käännöksen suuntaan ja ulkoetujalan sitten suoraan etuosan eteen. Katariinan mukaan hevosen pitäisi kääntyä kuin bussi, suorana. Kouluratsastuksessa toki tulee eteen myös tilanteita, jolloin hevosta on tarkoituksenmukaista taivuttaa. Mutta jotta hevosta voisi oikeaoppisesti taivuttaa, sen pitää ensin olla suora.

Edellä mainittujen viivojen pitäisi hevosen selässä istuessa tuntua koko ajan. Minulla ei todellakaan tuntunut yhtään mitään viivoja - vastahan olen istuinluutkin löytänyt.

Viivoja etsittiin erilaisilla harjoituksilla: Jos painaa oikealla nyrkillä etukaaren oikealle puolelle, pitäisi tuntea vasen viiva. Tai jos painaa oikealla rystysellä etukaaren vasemmalle puolelle, pitäisi tuntua oikea viiva.

Ja jos painaa kielen kärjellä oikean puolen yläposkihampaita vasten, oikea kylki jämäköityy.

Kuinka paljon sitä ihminen vaikuttaakaan hevoseen ihan pienillä jännityksillä sellaisissa kehonosissa, joista ei edes ole tietoinen!

P.S. Loppuun vielä maksamaton mainos: niille, jotka eivät ole päässeet kursseille tai jotka haluavat palata aiheisiin, Katariina on julkaissut istunta-aiheisen nettikurssin.