Terveisiä alkuperämaasta

Yli 8-vuotiaita cob-oreja järjestäytyneinä alustavaan paremmuusjärjestykseen (kärki kauimpana kamerasta).

Terkkuja Walesista ja The Royal Welsh Agricultural Show'sta!

Royal Welsh Show eli RWAS on tietenkin jokaisen welsh-ihmisen koettava vähintään kerran elämässä. Tai meikäläisen vähintään kaksi. Niinpä otin viime viikolla revanssin viimevuotisesta kahden päivän pikavierailusta.

Näyttelyn parhaaksi in-hand-hevoseksi valittiin vasta 2-vuotias welsh C -ori Rhoswen Guardsman. Kyllä se aika söpöläinen olikin.

Waleshan on matkakohteena muutenkin maagisen ihana ja siellä kannattaa vierailla muulloinkin kuin show-aikaan.

Mutta jos on edes vähän kiinnostunut welsheistä, hevosista yleensä, ratsastuksesta, kärryillä ajamisesta, lehmistä, lampaista, maataloustuotteista, mistä tahansa maatalouteen liittyvästä tai ylipäätään markkinahumusta, vierailuun kannattaa ympätä myös RWAS.

Mounted games.

Tapahtuma kestää neljä päivää ja täyttää tienoot sen verran tehokkaasti, että majoitus kannattaa varmistaa viimeistään joulun tienoilla, mieluiten jo edellisenä kesänä.

Riding championiksi ja sitten vielä koko näyttelyn parhaaksi hevoseksi valittiin yli 148-senttisten working hunter -luokan voittanut ori Brechfa Brynach, jonka isä on KWPN ja emä englantilainen täysverinen.

Royal Welsh Show'ssa on welsh-rotuisten ponien ja cobien lisäksi näyttelyluokkia mm. shetlanninponeille, palominoille, kirjaville hevosille, huntereille ja shireille. Ratsastuskisaa on pienten lasten talutusluokista vauhdikkaaseen hunter-ratsukoiden esteviestiin.

Ajoponeista ehdoton suosikkini oli tämä C-sektion ori, Gwenllan Gwilym. Se kuitenkin hävisi luokassaan viime vuoden ajochampionille.

Ei tämä viime vuoden ja myös tämän vuoden ajochampion, C-sektion ori Cargarsar Silver Shadowkaan nyt pöllömpi ollut.

Samalla kun hevoset kisaavat kauneimman titteleistä, samassa puuhassa ovat myös kotieläimet. Ihmiset kisailevat muun muassa lampaan kerinnässä, juustonvalmistuksessa ja tolppaan kipuamisessa. Markkinoilta voi ostaa kaikenlaista lasten pikkukrääsästä kotitalouskoneisiin ja eläinten rehusta rehusiiloihin.

Jos väkijoukot ahdistavat, kannattaa ajoittaa show-vierailu johonkin muuhun päivään kuin keskiviikkoon. Keskiviikkona esiintyvät nimittäin aikuiset welsh cobit. Welsh cobien päivään saapui tänäkin vuonna noin
71 000 katsojaa.

Walesilaiset todellakin rakastavat cobejaan ja aivan erityisesti he rakastavat yli 8-vuotiaiden oriiden show'ta. Cob-oriiden vauhdikkaasta näytöksestä nauttiakseen ei tarvitse olla cob-ihminen eikä edes hevosihminen. Paikat katsomossa kannattaakin varata viimeistään noin 3 tuntia ennen h-hetkeä, jos ei halua jäädä ulkopuolelle ihmettelemään.

Yksi yleisön tämänvuotisista suosikeista oli tämä 24-vuotias megaliikkuja, Glanvyrnwy Temptation, joka sijoittui luokassa kahdeksanneksi. Joillakin cob-oreilla käytetään näyttelyssä tällaista perinteistä vyötä.

Vain Royal Welsh Show'ssa voi nähdä kymmenien cobioriiden lentävän nurmen yllä, yleisön kannustaessa suosikkejaan huumaavalla volyymillä.

10-vuotias cob-ori Avonvalley Great Briton oli yksi omista suosikeistani. Ori oli luokan viides.

Cobien (ja C-sektion, vähän mountienkin) show'hun verrattuna B-welshien esiintyminen areenalla on, pakko myöntää, vähän sellaista pikkusievää sipsutusta. Niiden kanssa ei juosta lujaa, vaan hipsutellaan hallitusti.

Hissuttelusta huolimatta tällainen wannabe-kasvattaja tietysti nauttii valtavasti saadessaan nähdä runsaan joukon poneja puleerattuna ja asianmukaisesti esitettynä.

Tämä oli ehdottomasti suosikkitammani, Thistledown Eye Candy. 6-vuotias kimo voittikin 4 - 7-vuotiaiden varsallisten tammojen luokan, mutta parhaan tamman valinnassa se ei pärjännyt.

B-sektio on yksi vähiten suosituista, joten yhdessä luokassa voi olla "jopa" selvästi alle 20 ponia. Suositumpien sektioiden luokissa on usein 30 - 50 eläintä.

Suosikkini nuorista B-welsheistä, 3-vuotias ori Stougjeshoeve Escudo. Hollantilaisori oli luokassaan toinen.

On hauska katsoa poneja ja arvailla, kenet tuomari poimii porukasta ensimmäisenä, kuka jää peräpäähän. Tätä harrastimme toisen suomalaisen B-welsh-ihmisen kanssa vähän kilpaa.

Aika usein olimme samaa mieltä keskenämme ja tuomarin kanssa. Aika usein olimme myös ihan eri mieltä sekä tuomarin kanssa että keskenämme.

Ihastuin täysin tähän Linksbury-siittolan kasvattamaan tammavarsaan, jolla ei katalogissa ollut vielä nimeä. Emme voineet käsittää, miksi tuomari jätti varsan luokkansa kolmanneksi. (Sama varsa pääsi emänsä luokan aikana irti päävehkeistään ja juoksenteli karkuun minkä kerkesi.)

Oriluokassa olin kyllä tuomarin kanssa samaa mieltä. Upea Heniarth Wood-Wind erottui kyllä joukosta selvästi, monessa mielessä.

7-vuotias Heniarth Wood-Wind oli suosikkini oriluokassa. Siitä tulikin B-sektion champion. Valitettavasti en saanut siitä tämän parempaa kuvaa. Ponin esitti toinen sen omistajista ja kasvattajista, Richard Miller, joka vain paria viikkoa aikaisemmin tuomaroi suomalaisessa Welsh Show'ssa Orivedellä.

Se oli paitsi kaunis, myös vähän tuhma.

P.S. Omaa poniani kävin katsomassa viimeksi eilen. Se oli ihan saman näköinen kuin ennenkin, tolkuttoman likainen. Seuraava tapaamiskertamme onkin ensi viikon perjantaina, kun on aika pestä poni Vermon poninäyttelyä varten. Pesemistä siinä tosiaan riittää, katsotaan riittääkö myös asianosaisilla kärsivällisyyttä...

Loppuun vielä kuva näyttelyn parhaasta ratsastetusta welshistä, cobitamma Abergavenny Valmaista, joka oli ratsastettujen hevosten reserve champion. Ratsastetut cobit olivat kyllä älyttömän upeita, vaikka kieltämättä aika paljon näkyi tyytymättömiä suita.